Tuohon on tartuttava, että…”moni mo antaa tehdä tien maalleen ilmaiseksi..” Kuinka moni? Kun taisi käydä niin, että Mk rakennellessaan hulvattoman kalliita baanoja, vaikutuspiiriin kuuluvat ja kuulumattomat pakotettiin maksumiehiksi. Jotkut tapaukset oikeita sosialisoinnin rosvotteluja parhaimmasta päästä.
”Jatkuvan kasvatuksen kellokkaat tyrkyttävät malliaan kaikkialle, vaikka itsekin tietävät aivan hyvin, ettei siinä ole mitään järkeä esimerkiksi puusta puuhun leviävän lahoepidemian vaivaamassa vanhassa tasarakenteisessa kuusikossa, josta puuttuu lehtipuusekoitus.
Avohakkuiden puolustuspoteroissa puolestaan unohdetaan, että useat pitkäaikaisiin kenttäkokeisiin pohjautuvat tutkimukset todistavat erirakenteisen metsänkasvatuksen sopivissa olosuhteissa kaikkein tuottoisimmaksi metsänhoitotavaksi.
Keskustelun varjossa käytännön metsänhoito monipuolistuu. Monet metsäpalveluyrittäjät tarjoavat jo molempia malleja rinta rinnan ja perustavat suosituksensa kulloisenkin hakkuukohteen lähtötilanteeseen – aivan kuten järkevässä metsänhoidossa kuuluukin.”
Hyvin pitkälle samaa mieltä. Kuka haluaa tietoa vaihto-ehdoista, taatusti saa sitä. Mutta pakonomainen tyrkytys ja suoranainen asiain vääristely aiheuttaa oksennusrefleksin antajalle ja saajalle.
AJ, minä ymmärsin Rukopiikin tarkoittavan luontaisen perimän heikentymisestä: Koko ajan hitaampikasvuiset puut tulevat siementämään uusia.
Kun hidas kasvu johtuu ympäristötekijöistä eli epäedullisesta kasvupaikasta kuten varjosta ja muokkaamattomuuden takia kylmästä maaperästä sekä kilpailusta muuta kasvillisuutta vastaan, ei perimä mielestäni heikkene hitaan kasvun takua.
Se asia-yhteys. Jos minulla on kangaspolun päässä notkelman takana laajat tulevat työmaat, teen kesäkuntoisen metsätien ennen enkä jälkeen.
Eräs my hakkuutteli kilometrien ajomatkojen takaa pitkin palstaa harvennustaan tuhansia motteja. Sitten innostutaan parin vuoden jälkeen tien tekoon jonka Mk pykäsi niin maan perusteellisen kalliin kaavan mukaan. Hommassa ei ollut järjen häivää.
Myös perimällä on vaikutusta puiden kasvuun . Paremmin kasvavat puut erottuu jo taimivaiheessa eikä kasvuero häviä myöhemminkään . Osa kasvunopeudesta riippuu ympäristötekijöistä ja osa perimästä. Niitähän voi olla joskus vaikea erottaa toisistaan kummalla tekijällä on enemmän vaikutusta ja minkä verran missäkin kasvupaikassa.
HS:n linkin mielipide on helposti allekirjotettavissa muuten paitsi jk:n metsän parempi selviäminen myrskyistä. Jos on harvaksi hakattu metsä taimettumisen parantamiseksi, niin se on altis tuulituhoille eikä tähteelle jää sitten välttämättä juuri ollenkaan puita. Pääsee aloittamaan alusta viljelemällä usein vielä hyvin kasvavan heinikon sekaan . Riippuu ihan tapauksesta miten hyvin metsä selviää luonnontuhoista . Pitkään kasvanut valmiiksi erirakenteinen varmaan kestää hyvin puhurit ja samoin aikoinaan harvennettu tasaikäinen metsä vast. kohteella.
Jatkuvassa kasvatuksessa tehdään käytännössä koko ajan negatiivista jalostusta. Koko ajan hitaampikasvuiset puut tulevat siementämään uusia.
Periaatteessa näin, mutta puista ei voi nähdä päältäpäin, johtuuko sen hyvä kasvu ympäristöstä vai geeneistä, kun vaikutukset tapahtuvat yhtä aikaa. Jatkuvassa kasvatuksessa neuvotaan jättämään myös isoja puita siemenpuiksi.
Muun muassa. prof.emer. Veikko Koski on todennut, että käytännössä negatiivinen jalostushaitta lienee pienempi kuin on ajateltu, ellei jk:sta tule valtamenetelmää. Tämä johtuu pääpuulajiemme tuulipölytteisyydestä: jk-metsiköt ja jaksolliset metsiköt vaihtavat koko ajan geenimateriaalia.
Männiköissä jatkuvan kasvatuksen siementäminenkin tapahtunee käytännössä aina isoimmista puista (?), jotka ovat jääneet jäljelle kun metsikkö on harvennettu, eli ne ovat valikoituja. Kuusikoissa taasen – kuten Markku Nygren ja Katri Himanen ovat muistuttaneet – siementä tulee vasta yli 25 cm paksuista puista. Tähän kokoon päässeet kuusetkin ovat valikoituneita. Koivullakaan pienet puut eivät käytännössä pääse siementämään isoja määriä vaan tulevat karsituiksi pois harvennuksissa.
Tässä tarinaa metsänjalostuksesta ja lisäksi pari hyvin dokumentoitua jk-hakkuutarinaa, kirjoittajana Timo Pukkala.
PS Matti Haapanen, metsänjalostuksen tutkija, kommentoi Pukkalan metsänjalostus-blogikirjoitusta. Sanoo muun muassa että ainoat kloonatut metsänviljelymateriaalit myynnissä meillä ovat olleet visakoivua ja hybridihaapaa.
Gla. Kyllä se perimä heikkenee sillä viisiin ajan saatossa. Metsään siementyy aina perimältään kaikenlaisia puita. Hidas ja nopeakasvuisia. Kun jatkuvassa kasvatuksessa on taimiaineksesta koko ajan pulaa, niin niitä kaikkein hidaskasvuisimpiakin taimia joudutaan kasvattamaan. Ja kun nämä kasvavat tukiksi hitaasti, niin ne ehtivät siementää enemmän, siis paljon pitemmän ajan, kuin nopeasti tukiksi kasvavat hyväperimäiset puut jotka joutuu äkkiä pinoon. Näin aikojen kuluessa hidaskasvuisimpien puiden jälkeläisten suhteellinen osuus puustossa kasvaa koko ajan.
Pukkalan tarinoissa esim kuva 1:onko jatkuvaa kasvatusta?Ainakin hakkuuta edeltävä tilanne on ollut jaksollisen kasvatuksen jäljiltä.Tätähän tämä näiden ”tutkijoiden” jutut on.
Ps.Siis ”Toinen hakkuutarina”.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Esillä 10 vastausta, 1,851 - 1,860 (kaikkiaan 2,399)
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.