Kuten edellä kuvattiin, jos tukkipuut todella (tukkipulan vuoksi) harsittiin päältä päin entistä pienempinä, päädyttiin mahdollisesti varsinkin kuusikossa tilanteeseen, jossa siemeniä ei syntynyt kovin paljon ja maatakaan ei ollut erityisesti muokattu. Alue oli mahdollisesti myös metsälaitumena. Ei lainkaan kummallista, jos tuossa tilanteessa ei syntynyt uusi metsä vaan vajaatuottoinen ns. jätemetsä. Nykyisin ollaan viisaampia (?), ja jätetään haluttujen puulajien suuria yksilöitä siemenpuiksi. Jk-metsää ei kuitenkaan yleensä voi muokata, tulee juuristovaurioita, ja siksi taimien synty ja kehitys jäävät monesti hitaammiksi kuin metsää avonaisten vaiheiden kautta uudistettaessa.

Tuota nuoren isännän linkittämää  YLE:n juttua  suuri yleisö lukee kylmä rinki perseessä.

Tietenkin kepulaiset haluaa hakata valtionmetsät, näin saadaan laskettua jälleen puun kantohintaa. Kepu pettää aina.

EDIT Kepulaisten etuhan on, että Valtion metsiä hakataan mahdollisimman vähän. Tällöin puun hinta kepulaisten mesissä nousee.

Minä kainuulaisena kävelisin metsässäni, etsisin sen karvaisen heinän ja kysyisin Kaicellin porukalta, että mitä maksatte, kun kerron toisenkin esiintymän, mistä voi päätellä ettei kyseessä olekaan niin harvinainen laji.

Tietysti riskinä on, että sellutehdashanke kaatuu ja minulla on suojelumetsä.  Ei hätää.  Vaihtaisin sen johonkin Metsähallituksen metsään.

Esimerkkinä.  Meidän metsistä saa nykyään etsiä kevätlinnunhernettä.  Kaunis keväinen kukka, joka alkoi kasvaa joissakin hakkuuaukoissa.  Kun niiden taimikot varttuivat, niin linnunherneet hävisivät.   Uusia esiintymiä syntyy vain, kun aukko osuu paikkaan, jossa maassa piileksii tämän linnunherneen juuria tai siemeniä.  Sama on varmaan tuon Kainuun kukan ja monen muunkin kasvin kanssa.   Niitä saattaa lymytä monissa paikoissa, mutta vasta hakkuu herättää ne ilmisten ilmoille.