Kiitos Gla, palautit ketjun asiaan (!) ja kuvasit jälleen hienosti: avohakkuu antaa metsämaalle mahdollisuuden elpyä, kuten kesannoinnissa tapahtuu maatalousmaalle. Kuusikosta avohakkuun jälkeiseen maailmaan on raju muutos kasvuolosuhteissa, jota kenttäkerroksen kasvillisuusmuutos heijastaa.
Olen joskus miettinyt, kun olen kulkenut perunankasvattajien tosikaajojen perunapeltoken ohi, että miten he hoitavat vuoroviljelyn. Lapsuusajan kotona oli perunapelto samassa paikassa. mutta vain max puolet oli kerrallaan perunaa kasvamassa. Lopulla pinta-alasta oli joko ohraa, tai kauraa.
Kauraakaan ei pahemmin lannoitettu, koska se kasvoi hyvin perunalta jääneillä ravinteilla. Koskaan ei kasvitaudit heikentäneet perunan laatua, osasyynä oli varmaan se, että kaikki kasvijätteet perunasta kerättiin pois.
Olen kyllä harrastanut samalla periaatteella perunan kasvatusta, mutta nyt lopetin sen ja siirryin kaupan tarjoamiin – hieman heikkolaatuisempiin perunoihin.
Vuoroviljelyssä maaperä pääsee huilaamaan ja ”puhdistumaan” , Aivan kuin Vanhan kuusikon jälkeen istutettaisiin voimakas ja nopeakasvuinen puulaji, vaikka lehtipuu. Varmasti leppä olisi oivallinen maan parantajakasvi.
Ei se maaperä ole kuollut, jos ei joka vuosi kasva vaan mm.pieneliötoiminta jatkuu ja vilkastuukin jos olosuhteet on siihen sopivat. Avokesannointi oli ennen melko yleistä. (Olen ollut kouluikäisenä monena kesänä niitä avokesantoja karhitsemassa). Nykyään ei sitä suosita mahdollisen eroosion/ravinnepäästöjen ja co2-päästöjen takia. Käytetään viherkesannointia. Vuoroviljely on vähän eri asia, ( jos ollaan tarkkana).
Muuten : Co2-päästöjen laskijoilta unohtuu yleensä pelloillakin tapahtuva hiilen kertyminen maan alle, jota juurien kasvu mykoritsoineen saa aikaan.
Metsien tilanne on toki vähän erilainen. Mutta mahdoll. ”välivuosien” pitämisen tarpeeseen liittyy muitakin tekijöitä. Muokkaus vähentää tukkimiehentäin vioituksia taimissa. Vielä paremmin , kun ei heti korjuun jälkeen istuteta taimia. Jos on odotettavissa paljon niitä tuhoja , on parempi pitää joku välivuosikin kuin joutua uusintaistutuksiin. Heinittyminen esim ei ole yhtä voimakasta joka paikassa, että sen takia välttämättä joutuisi heti istuttamaan taimet.
Välivuodet sp-hakkuun ja maan muokkauksen teon välillä on eri asiaa. Siihenkin vaikuttaa tietysti myös se milloin on hyvä siemenvuosi odotettavissa. Puiden siementen tuottoon vaikuttaa samantapainen viive kuin muutenkin on esim. harvennushakkuun jälkeen puiden kasvussa.
Hän joka olkapäälläni alvariinsa hoputtaa käski kysyä vielä sellaista : mitä me voisimme oppia tuosta Euroopan suurimmasta ”Osaran aukeiden” kokeileusta?
Minusta ainakin sen voisi oppia Osaran aukeista, että kun on suuri tarve (maksaa sotakorvaukset ajoissa, jotta itsenäisyys ei vaarannu), niin pitää olla tehokkaat ja järeät toimet jotta tapahtuu eikä mitään hypistelyä.
Lisäksi sen, että huonosta metsän alusta (entisen puusukupolven heikko puun kasvu/hankalat kasvupaikat ja uudistusaikaiset ongelmat) voi sinnikkyydellä ja ammattitaidolla saada hyvin kasvavan ja tuottavan metsän aikaan.
Semmonenkin tuli vielä mieleen, että jonkin epäonnistuneen yksityiskohdan ottaminen esimerkiksi (median tms. toimesta) ei estä sitä, että kokonaisuudessa homma onnistuu hyvin vaikka ”koirat räksyttää ja koettaa kusea kintuille minkä ehtivät”.
Senhän me tietenkin voimme oppia, että tekee suuremman tai pienemmän aukon ja huolehtii kunnolla uudistuksista, niin molemmat kasvavat hyvin. Jas aina paremmin kuin jatkuvaa kasvatusta harjoittamalla. Tätäkö tietoa kaipasit Perko? Nyt sait.
Timppa:”Metsälehdestä löytyi video, jossa uudistuksista selvisi, ettei tuo Perkon juttu moninkertaisista uudistuksista pidä paikkaansa.
Stalin toki aiheutti uudistushakkuut, jotka jutun mukaan alkoivat 1947. Minun mielestäni oli kuitenkin hyvä, että nuo silloin kitukasvuiset alueet uudistettiin.
Nythän siellä on tehty näiden uudistettujen alueiden uudistushakkuita jo kauan. Sikäli kuin ymmärsin puuta kertyy 200 m3/ha, mistä 30 % on tukkia. Siis sama määrä kuin silloin ensimmäisessä uudistusvaiheessa oli puuta. Epäilemättä seuraavalla kertaa päästään parempaan tulokseen, koska käytettävissä on parempilaatuista siementä ja raivaussahat ovat käytössä.
Arvokasta tavaraa se kuitupuukin on. Viedäänhän siitä tehtyjä jalosteita vuosittain 10 miljardilla eurolla. Siis viisinkertainen arvo sahateollisuuden tuotteisiin verrattuna.”….. Nuo Osaran auket hakattiin vajaatuottoisille alueille sotien jälkeen. Hakkuut kestivät vuosia. Niillä maksttiin sotakorvauksia, mutta samalla hakkuilla oli myös suuri työllistävä vaikutus pohjois-Suomen alueelle. Hakatuilta alueilta lähti puuta keskimääräisesti alle 100(jossain tilastossa oli arvio , noin 79 m3/ha) kuutiometriä hehtaarilta. Uudistaminen tuotti jossainmäärin ongelmia, johtuen liian suurista kuvioista. Joitakin alueita jouduttiin uudistamaan useaan otteeseen .Ensimmäisissä harvennuksissa saatiin parhailta alueilta hakattua lähes sama määrä puuta, mitä niissä kasvoi ennen uudistusta. Nyt alueita on jo päästy jälleen avohakkaamaan. Puuta on tuon avohakkuun jälkeen kertynyt kasvatushakkuut mukaan lukien reilut 200m3/ha.
Johan virkistyi keskustelu. Kiitokset! Timpan vientitulot teollisuusmiehen silmin ei juuri läämmitä täällä kannolla. Voisit vaikka Puukin kanssa taulukoilla laskeaa paljonko motilla pitäis saada, että siitä riittää seuraavan taimikon perustamiseen, vai pitääkö Timpan lailla hakea naapurin palstalta. Menetystä nyt hakattaviin on kertynyt reilu 150 €/ m3 ilman korjuukustannuksi. Minulle sekin on jonkimmoinen oppi.
Hyvää oli sekin usko tulevaan, kerran vielä kiellon päälle! Se on miehekästä.
Plussaa paatoksestanne oli rauhan puolustaminen! muuta juuri tolkullista en äkkiä löytänyt. Koiratkin mainittiin niin todella minusta naapurin vanha Mosse oli tosi viisa mutta väsyi, hän on nyt poissa. Virtsa huoliinne on se vanha neuvoni, pitää hieman rahaa taskussa niin ei ripaja lahkeille!
Stalin ei aiheuttanut Osaran aukeiden hakkuutarvetta, vaan kysymys oli tosiaan sotakorvauksista, joita sodan voittanut valtio voi vaatia, tässä tapauksessa korvauksia vaadittiin Suomalaisten, eli Mennerheimin aiheuttamien tuhojen maksamiseksi. Koska rahaa ei ollut, sitä piti irroittaa metsistä, että saatiin konepajoille työkaluja ja raaka-ainetta, joilla tehtiin vetureita ja laivoja ( isä oli Raumalla laivatelakalla tekemässä sotakorvauspaatteja useamman vuoden).
Osara sai kovat haukkumiset ja arvostelut johtaessaan Metsähallituksen metsissä avohakkuita, jotka toki suuntautuivat oikeisiin – vajaatuottoisiin metsiin. Nykyään Osaraa arvostetaan, mikä osoittaa mielestäni sen, että osalle suomalaisia on tieto lisääntynyt, vaikka kauvan se kesti.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.