Tavoite ei taida olla jättää perikunnalle arvokasta metsää, vaan minimoida kustannukset oman hallintakauden aikana. Onhan tälläkin keskustelupalstalla vastaavia näkemyksiä omien metsien hoidosta esitetty. Saa nähdä, alkaako tällainen kulttuuri kilpailla perinteisen ajattelutavan kanssa.
Pää ei tule tule vetävän käteen, sillä avohakkuut ovat aina kuuluneet metsänhoitoon. Ei kuitenkaan julkisilla paikoilla ja puistoissa, joissa avohakkuuta karsastetaan. Metsissä käytetään, mutta tuskin kuitenkaan Suomen metsät tulevat hoidetuiksi viljelymetsätaloutena, ei se ole mahdollistakaan.
Fihfti fihfti voisi olla hyvä tavoite, mitä enemmän käytetään, sitä enemmän tulee alustaa jatkuvalle kasvatukselle. Tiedä sitten onko se hyvä vai huono asia, peikko se on joka tapauksessa, ei oikein tiedetä mihin sen asemoisi.
Omassa metsänhoidossani en sitä karsasta, vaan menee jopa samassa metsässä. Vaihtoehtoisesti voi käyttää sen mukaan mikä on metsän käsittelytarve. Puustoa voi jättää lihomaan kuutioita, ei metsää tarvitse aina aukeaksi vetää. Seuraava hakkuu tulee joka tapauksessa jossain vaiheessa. Metsä tarjoaa aina vaihtoehtoja, ei sen kaavamaista tarvitse olla. Esim. mieluummin säästää kehityskelpoisen taimiston, kuin hakkaa mahon pienaukon, joka ei taimetu.
Minulle päinvastoin varovaisena jokainen investointi on riskisijoitus – varsinkin sijoitus kymmenien vuosien päähän ja tarkastelen asiaa siitä näkökulmasta.
Ihmettelen suuresti, miksi reima edes haluaa omistaa metsää. Laskeppa paljon 4% tuotto myyntihinnalle, Ei taida jatkuvakasvatus riittää.
Kyllä 50 sian omistaja hoitaa possunsa ja taloutensa tarkemmin kuin kahden tuhannen. Iso mittakaava ei kerkiä keskittyä yksilöihin: 10 sikaa voi kellahtaa yön aikana ja ne vain siirretään syrjään.
Aivan sama on jk isoissa p-aloissa. Pitkälle riittää, kun vaan pyyhkii parasta päältä. Jäljet kerkeevät tasoittua ja joku kuusen tarri nousee silmänlumeeksi. Paperilla kaikki näyttää vielä paremmalta…
Joovain..”mutta tuskin kuitenkaan Suomen metsät tulevat hoidetuiksi viljelymetsätaloutena, ei se ole mahdollistakaan.
Fihfti fihfti voisi olla hyvä tavoite, mitä enemmän käytetään, sitä enemmän tulee alustaa jatkuvalle kasvatukselle. Tiedä sitten onko se hyvä vai huono asia, peikko se on joka tapauksessa, ei oikein tiedetä mihin sen asemoisi…”
Se on nimenomaan mahdollista oikein toimin ja menetelmin. Pieni siivu jää jk:n tapaiseen niillä tietyillä kohteilla. Asemoi vaan se peikko mahdolliseen omaan metsääsi,-e i kyllä ole mitään varmuutta siitäkään?! Sitten tiedät sen huonoudesta, kun korjuukerrat ovat niin harvoja, että rattori kerkeää kiinnileikkautua työn puutteessa.
Mehtäukko on tavoilleen uskollinen, ei tiedä mistä kertoisi?
Eihän uuden metsälain aikana ole tultu mihinkään uuteen aikaan, vaan on palattu entiseen. Harsintametsätalouteen, joka sallii mennä lakirajoille, mutta joka ei anna takeita metsän uudistumiselle. Harsinnalla toistuville hakkuille kyllä ja uudistamiselle avohakkuun kautta. Toimii näin, mutta se ei ole se juttu. Käytetään hyväksi, niin myös jaksollisessa metsänhoidossa, parturoidaan metsät ja pahimmillaan pohjat kiertoon.
Eihän mahoista metsänpohjista ole jatkoon, jos vaikka siellä on vähän puustoa. Vajaatuottoinen se on, ellei jatkosta ole tietoa. Jatkuvan kasvatuksen uudistuminen tulisi hoitaa muulla tavalla. Pahimmillaan liian alas asetetut lakirajat estävät hyvän metsänhoidon. Keinottelijat käyttävät hyväksi.
Jaksottaisessa mieluummin puustopääoma edellä ja jatkuvassa kasvatuksessa uudistuminen (taimettuminen) edellä, ellei sitten tyydytä avohakkuun kautta uudistamiseen, jolloin kasvatettava puustopääoma voi olla huomattavasti korkeampi.
Kyllä minä puunkorjaajana mehtäukkoa hyvin ymmärrän, hän on aikakautensa metsäpolitiikan tuote. Siinä ei ole ollut sijaa korkopohdinnoille jne. Ei ole ollut tarvetta, eikä ehkä koulutustakaan, josta paukkuja moisiin pohdintoihin. Sellainen kiistetään, mihin paukut syystä tai toisesta eivät riitä. Puuntuotos on kannattavuuden synonyymi ja sillä siisti. Aluskasvillisuudesta puhtaaksi raivattua tukkimetsää on mukava puida. Motteja tulee joutuin mittariin. Puuta käyttäville yrityksillekin se oikein hyvin sopii, ja metsäteollisuutta suositusten laadinnassa on eittämättä myös ajateltu.
Olemme kuitenkin jo pidempään olleet tilanteessa, jossa kustannukset ovat metsätaloudessa nousseet selvästi puunhintaa nopeammin. Jos teettäisin vieraalla työnjohtoineen kaikkineen kaiken työn metsissäni, joka ainakin ulkoapäin tarkasteltuna vaikuttaisi hyvältä metsänhoidolta. Kaikki olisi altaraivattu puhtaaksi joka vaiheessa jne. Joissakin olosuhteissa se saattaisi taloudellisestikin pysyä pinnalla, mutta toisaalla johtaisi konkurssiin.
Perimmäinen ajatus on tällöin kaikkien viivojen alle jäävä taloudellinen mielekkyys. Mitä tulee jatkuvaan kasvatukseen, en osaa edes sanoa onko minulla sellaisia metsiä.
Aika paljon meillä on muitakin aloja joissa tulosta tehdään vain oman työn teolla. En ihmettele yhtään että metsän myynnin kannattavuus häipyy jos kaikki työt teetetään vieraalla.
Mutta siitä huolimatta meillä on maailman kallein raaka-puu. Ainakin jos sahateollisuuteen on uskominen.
Tuontipuu voi olla maailma kalleinta täällä. Mutta ainakin Venäjän puun tuonti vähenee. Ja onhan ne tuoreen tukkipuun saheet arvokkaampaa lopputuotteenakin kuin ötököiden syömät kuivuneet joita on ollut Euroopassa tarjolla ylenmäärin.
Nousseiden kustannusten vähentämistä voi tehdä monella eri lailla ; mm. vähentämällä istutustaimien lukumäärää ja omatoimisuutta lisäämällä ilman että tuotto heikkenee . Jk , vaikka se joskus jopa toimiikin , ei kuitenkaan ole mikään kiertotie ilman kustannuksia parempaan tuottoon kuten sitä on usein virheellisesti markkinoitu.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Esillä 10 vastausta, 1,681 - 1,690 (kaikkiaan 2,399)
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.