Siitä ei ole AJ pienintäkään epäilystä, ettemme ole biologiasta riippuvaisia. En vain toimenpiteitä pohtiessani mitenkään vaivaa sillä päätäni, kuinka metsä on uudistunut silloin, kun ihminen ei ole sitä nykymuodoin operoinut. Kirjoitin, että menen metsään metsänhoitotyövälineiden kanssa vain taloudellisista syistä – monta, monta kertaa on jäänyt menemättä, vaikka taloudellinen syy olisi ollut ilmeinen. Ilmeisesti ikääntyminen lisää tunnesyistä rajujen hakkuiden vastenmielisyyttä – lieneekö se sitten sitä monitavoitteellisuutta. Tulisiko Linkola, jos eläisi 100-vuotiaaksi?
Täälläkin usein tulkitaan metsään liittyvä riski olevan siinä, että ei panosteta (investoida) tarpeeksi paljon. Minulle päinvastoin varovaisena jokainen investointi on riskisijoitus – varsinkin sijoitus kymmenien vuosien päähän ja tarkastelen asiaa siitä näkökulmasta. Se on tuhannen taalan kysymys, onko tuottovaatimukseni liian korkea vai matala ja onko riskinarviointini oikea? Se lienee jokaisen tuntemattomaan tulevaisuuteen tehtävän investoinnin perusongelma.
Aivan ymmärrettävää, että avohakkuut tuntuvat vastenmielisiltä. Omat isot avohakkuualueeni ovat nyt siinä ikävässä vaiheessa, että niistä on vain menoja kun pitää tehdä taimikonhoitoja. Toisaalta hieman vanhemmista hakkuualueista näkee miten ne ovat kehittyneet ja lisänneet maisemaan vaihtelua: on näkymiä, eri puulajeja ja kasveja eikä pelkästään vanhaa kuusikkoa ja männikköä. Koivun osuus on lisääntynyt huimasti. On huolehdittu lahopuukeskittymistä ja vesiensuojelusta.
Omalla metsäpalstallani ei ole ”jatkuvapeitteisenä” muuta kuin järven rannat, yksi pintavalutuskenttä (rannassa sekin), yksi korpi ja yksi lahopuuntuotantokuvio. Kaikki muut kuviot ovat jaksollisena (avohakkuu tai siemenpuuhakkuu). Jatkuvapeitteistä on korkeintaan 10 % pinta-alasta.
Reima Ranta: ”Se on tuhannen taalan kysymys, onko tuottovaatimukseni liian korkea vai matala ja onko riskinarviointini oikea? Se lienee jokaisen tuntemattomaan tulevaisuuteen tehtävän investoinnin perusongelma.”
Tuo edellinen on ollut koko ajan täällä Reiman tavaramerkkinä. Reima on omille metsänhoitopäätöksilleen tulevaisuuden suhteen armollisempi kuin muiden tekemille päätöksille. Emmekö me kuitenkin ole tulevaisuuden suhteen täysin tasa-arvoisia?
Mehtäukko ei aprikoi tuollaisissa syövereissä. Kuten mainittua, luonto on sen verran yllätyksellinen paremmassa ja huonommassa piirteessä, että on aivan turhaa hirttäytyä prosenteihin ja pakonomaisiin sätkyliikkeisiin. Monessa muussa ”ajattelemattomassa” ratkaisussa kuitenkin tapahtuu kylvetys. On vaan tehtävä voitavansa järkevään lakipisteeseen asti.
Tuntematta olosuhteita on vaikea, ellei mahdoton ottaa kantaa toisen tekemiin päätöksiin. Visan päätökset todennäköisesti niissä olosuhteissa ovat aivan oikeita – voin vain arvella.
Mutta päätöksen perusteluihin voi ottaa kantaa. Jos perustelut ovat kuten mehtäukolla: ”On vaan tehtävä voitavansa järkevään lakipisteeseen asti.” Kuinkahan tällaistakin lausetta pitäisi nyt sitten missäkin olosuhteissa tulkita? Käy siinä nyt sitten jotakin analyyttistä keskustelua.
Ketjun aloitukseen ja yleensäkin luonnonmukaisuuteen kantaa otettaessa on hyvä ottaa huomioon luontojärjestöjen kanta.Parhaiten se selviää WWF:n perustaman ja luontojärjestöjen hallinnoiman FSC-sertifikaatin metsienhoitokriteereistä.Ja FSC:n metsänkäsittelyhän perustuu avohakkuisiin.Eikä siihen ole tulossa muutosta nyt käynnissä olevassa kriteerien uudistamisprosessissa.Itse asiassa yksikään luontojärjestö ei ole edes ehdottanut FSC:hen avohakkuukieltoa.Ei edes Luontoliiton metsäryhmä eikä Greenpeace.Avohakkuun täytyy siis olla hyvä.
FSC:n pääjohtajs Kim Carstensen perustelee asiantuntevasti avohakkuiden käyttöä (käännös linkistä):
”Avohakkuuta käytetään Ruotsin,Venäjän ja Kanadan havumetsien hoitoon.Tämä johtuu siitä että se ei eroa kovin paljon luonnon omasta tavasta hoitaa metsiä näissä ekosysteemeissä.Metsät palavat säännöllisesti luonnonmetsäpaloissa tai tuhoutuvat rajuissa myrskyissä.”
Reimalle se on tietysti ylitsepääsemätöntä, kun kynä ja ruutuvihko täyttävät taskut? Eikö julkaistu tutkimustieto, kokemuspakinat, oma kokemus,koulutus jne. kouli ihmistä= on mo:ta, missä kohtaa on se kannattavuuden lakipiste.
Tietysti, jos joku ei ymmärrä käytännön metsätaloudesta mitään, turhahan sitä on puntaroida. Mutta tuokin lause ”tuntematta olosuhteita, on vaikea ottaa kantaa…jne” Kuinka se peilautuu 60- vuotisiin horoskooppeihin??
Tuossa Ranen linkittämässä keskustelussa oli mielenkiintoinen kommentti: ”Mitä isompi metsä, sitä kannattavampaa jatkuva kasvatus on.” Ehkä tämä selittää sen miksi meidän suurmetsänomistajamme ovat viehtyneet siihen?
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Esillä 10 vastausta, 1,671 - 1,680 (kaikkiaan 2,399)
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.