Jos Reima otat männyn lähiaikoina pois, toki vähempi kuin 1,5 m riittää. Mutta jos mänty on vasta kuitupuun mitoissa eli sen hakkuu on ajankohtainen vasta kymmenien vuosien kuluttua, tilanne onkin aivan toinen kun kuusi tuon ajan kasvaa puolen metrin päässä männyn alla. Olethan sanonut, että tarkoitus on kasvattaa tukkipuuta ja kaikki muu joutaa pois. Olkoon sitten tuloksena epätasainen puusto. Nyt jos sinulla on 15 senttinen mänty ja ranteen vahvuinen kuusi puolen metrin etäisyydellä toisistaan, hakkuun ajankohtana ei moto saakaan enää noista toista pois vahingoittamatta toista, kun runkojen lihominen syö puolen metrin raosta suuren osan. Puhumattakaan siitä, millainen lenko ja lyly kuusesta noin lähellä mäntyä kasvaa.
Uudistuspotentiaalikin on kova, mutta luontainen uudistuminen ja keskustelu talousmetsästä ei oikein sovi yhteen. Talousmetsän kiertoaikavaatimus ja kasvutahti on ihan jotain muuta kuin luonnonvaraisessa metsässä. Siksi pitää luoda olosuhteet uudistumiselle, jotta potentiaali tulee hyödynnettyä.
Olen yleensä raivannut ennakkoraivauksessa metrin säteen rungosta puhtaaksi, Koivikon ensiharvennuksessa tuli silti motomieheltä sanomista ja ymmärsin syyn kyllä itsekin moton kopissa istuskellessa. Vaikka metrin säteellä ei ole taimia niin jos heti siinä metrin päässä on sakeasti kuusentaimia niin eihän sinne kaadettavan puun tyvelle näe.
Verbaalisesti MJO asioita tarkasteltaessa ne saadaan näyttämään eri näkökulmista hyvin erilaisilta – siksi yksinkertaistukset (ajatusleikit) ovat joskus suorastaan hätkähdyttäviä. 10 uutta puuta/v, 80 vuotta eli 800 runkoa/ha. 10 aina saman ikäistä.
Ei lohduta puiden ikärakenne, jos suurimpien puiden koko vastaa jaksollisen metsän 30v puustoa. Harsittu metsä ei vain kasva.
Jos 80v on poistettu 5m3/v yhteensä 400m3. Silti olisi täysi metsä päällä. Voi olla että totuus jossain vaiheessa valkenisi reimalle. Viimeistään kun puut vain loppuu.
Semmosia taimitihentymiä kuten Reimalla ne aikoinaan auratut/äestetyt ja männylle viljellyt alueet tahtoo olla. Vaan miten jos ei olis tehty eikä tehtäsi olenkaan maanmuokkausta ? Tuleeko taimia riittävästi ja tilaltaan sopiviin kohtiin reheville kasvupaikoille kangasmailla ? Pienaukkoihin tulee yleensä heinikkoa ja suojuspuuasennon alle tullee yleensä pikkuhiljaa ku-taimia jos on taimettumiselle sopivat suojuspuut riittävän harvassa asennossa. Sopivat jk:n kohteetkin on alunperin taimettuneet maanmuokkauksen jälkeen – Paitsi märät rahkasammaleiset turvemaakohteet ja karukkomäntykankaat. Ne taimettuu yleensä itsestäänkin jos on sopivat olosuhteet siihen (sp-asento).
Sen juuri halusinkin osoittaa, että verbaalinen keskustelu on juuri tällaista, kun keskustelijoiden ennakkoasenteet ovat vahvat.
Kuten esim. tästä aiheesta. Kerroin, että tein ennakkoraivauksen ensiharvennusta varten, joka tehdään vuoden sisällä, jolloin huomattava osa männynrungoista jo poistetaan. En tietenkään jättänyt puolen metrin päähän joka rungon tyvelle, eikä ollut mistä jättää, eikä montaa saman puun tyvelle jne..
Olen kovin tietoinen siitä, että kuutiotuotosta, uudistumista jne. voidaan eri menetelmin lisätä, mutta jos ja kun tämä on taloudellista toimintaa, joudun ottamaan sen huomioon, mitä se sitten milloinkin tarkoittaakin. Eihän NNA ole koskaan mikään valokuva todellisuudesta, vaan apuväline, kartta tai kompassi, jonka avulla pyritään hahmottamaan toimenpiteiden taloudellisuutta. Ainut varma on monitahoinen epävarmuus, kuten luonto, markkinat, verotus, regulaatio jne.. En omaa minkäänlaista ennakkoasennetta eri menetelmiä kohtaan.
En nyt tarkoita ketään ”täällä” olevia, mutta jk:n kukkavihkon esittely metsistä, menetelmistä ja uudistumisen lainalaisuuksista niistä mitään ymmärtämättömille on tilatasolla ja isosti muutenkin tuhoinen resepti.
Vastaajista 36 prosenttia näki avohakkuumetsätalouden omissa metsissään hyödyllisemmäksi kuin jatkuvan kasvatuksen, kun taas 28 prosenttia näki päinvastoin ja halusi rajoittaa avohakkuita.
Suurin ryhmä, 37 prosenttia vastaajista, oli kuitenkin monipuolisesti metsiään käyttäviä, jotka painottivat avohakkuumetsätalouden hyviä puolia mutta näkivät hyvää myös jatkuvassa kasvatuksessa.
Kysyttäessä Suomen metsänhoidosta yleensä, lähes 70 prosenttia vastaajista suhtautuu myönteisesti Suomen metsien kasvatustapoihin ja kielteisesti suhtautuu vain kymmenesosa.
Eiköhän lähtökohdat metsänhoitomenetelmien vertaamiselle ole erilaiset. Samansuuntaisuus synnyttää ainakin vastakkainasettelua. Onhan metsänhoitomenetelmillä selvät erot, viljely on keinollista metsänhoitoa ja jatkuva kasvatus on luontaista metsänhoitoa.
Eli lähtökohtien erilaisuudesta voisi ajatella, että keinollinen suuntautuu H. hetkestä eteenpäin ja jatkuva H. hetkestä taaksepäin. Eli luontainen lähtee tilanteesta, joka luonnon menetelmänä on muodostunut, saatu aikaiseksi. Näin ainakin jatkuvan kasvatuksen metsän uusiutumisen osalta.
Peltoviljelyssäkin uskotaan siihen, että maa muokataan ja siemenet kylvetään, saadaan satoa. Se korjataan syksyllä kaikki kerralla, ei sitä mukaan kuin yksittäiset tähkät valmistuu. Se on luonnollista ja järkevää toimintaa, voi olla jopa biodynaamista.
Jaaha, Jovain siirtyi sitten jankuttamaan jatkuvan kasvatuksen luonnollisuudesta. Nyt sitten vain perustamaan uutta keskustelua niin kyllä siitä taas kolmisen vuotta jankutuksen aihetta piisaa. Ennen kuin kaikki kyllästyvät.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Esillä 10 vastausta, 1,651 - 1,660 (kaikkiaan 2,399)
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.