Erittäin hyvä artikkeli/Veli-Jussi Jalkanen. Kiitokset Annelille. Ns. Hyödyn aikakautena se olisi pitänyt saarnastuolista lukeman.
Yksi yksityiskohta jäi kuitenkin vaivaamaan: ”Samalla hiilen sidonta, eli ilmaston suojelu tehostuisi, koska jokainen kasvatettu kuutiometri sisältää 900 kg ”. Onko tosiaan nuin. Tuore koivukiinto tai jopa kuusen latvakuidut voivat painaa jopa 1 000 kg/m3 silti 900 kg/m3 hiiltä tuntuu kovalta luvulta.
Kiintokuution painot ovat kyllä yleensä pölkkyjen kiintopainoja ja oksat, kanto ja latvat mukana kasvussa voivat jotain vaikuttaa.
Samalla tuomitsen ankarasti koko hiilidioksidi homman vahingolliseksi hömpäksi, jonka rummutuksesta ei hyvää seuraa. Yksi näkee tonttuja, jotka neuvovat jatkuvan kasvatuksen suosimiseen ja toiset kauhistelevat hiilidioksidia. Kummatkohan ovat enemmän sekaisin.
Puuhunhan jää yhteyttämisessä hiili, oksidi päätyy taivaalle pitämään yllä elämäämme. Mikä on sitten kantojen ja juuriston sekä latvusmassan lisävaikutus?
Epäilen vieläkin, että hiilidioksidiakaan voi olla 900 kg kuutiossa. Kallistun Scientistin kannalle.
Voi tietysti olla niinkin, että paino nousee tuohon, jos metsästä viedyn puukuution kasvuun lasketaan mukaan myös metsään jääneet osat puusta.
Etelä-Suomen mä-tukin kuorellinen kuivapaino on 415 kg/m3. Voi kyllä olla vanha tieto kun kaivoin sen vuoden 1971 Tapion taskukirjasta. Uudemmasta en vähällä löytänyt.
Scientistin muotoilu on suositeltavin, koska puussa ei ole hiilidioksidia. Ilmasta se kuitenkin on yhteyttämisen ansiosta poistunut.
Haastavaa laskea se lisävaikutus, kun vain osa vuosittain kasvatetusta biomassasta on nettokasvua joka jää hiilivarastoon. Neulasista, lehdistä ja hienojuurista iso osa uusiutuu vuosittain eikä jää varastoon. Biomassamalleissa käytetään puulajista ja puun iästä riippuvia kertoimia, joilla muunnetaan vuosittainen runkopuun kasvu kokonaisbiomassaksi.
Timo Kujala taisi väittää haastattelussa, että kaksi kolmasosaa puun biomassasta on maan alla. Tämä voi päteä jossain ekosysteemissä, niin että kaksi kolmasosaa hiilivarastosta voi olla maan alla. Yksittäisen kasvavan puun biomassasta runkopuu voi olla reilu puolet, ja latvuksesta ja juuristosta tulee 50 – 80 prosenttia lisää biomassaa.
Asiaa on käsitelty niinkin äskettäin kuin viime vuonna ketjussa Metsien hiilinielu (4.11.2019, 11:27). Näitä biomassamalleja on Repolan jälkeen varmaan päivitettykin metsien inventointiaineistojen pohjalta.
”Kurki kyseli aiemmin biomassan laskennoista. Sen verran sain itse kaivettua tietoa, että hiilinielulaskennoissa käytetään Jaakko Repolan biomassamalleja (Silva Fennica 2008, 2009). Ihan suoraa kerrointa ei siis noista monimuuttujamalleista saa käyttöön, kun biomassaositteet lasketaan erikseen eri kokoisille puille. Katsoin julkaisujen tuloskuvista kuitenkin suuntaa antavat esimerkit (yksikkö kiloa kuivapainoa per puu, lopputulos oksat + juuret / runko).”
Mä lpm 20 cm: runko 100, oksat 25, juuret 30 => 55/100.
Ku lpm 20 cm: runko 100, oksat 40, juuret 40 => 80/100.
Ko lpm 18 cm: runko 100, oksat 40, juuret 30 => 70/100.
Reima Ranta lausuu näin: ”Tieto on varsin vajavaista – metsienkin ekosysteemistä. Mitä syvemmälle uppoamme tieteeseen, esim. kvanttifysiikkaan, sen arkijärjellä ihmeellisemmiksi asiat muuttuvat. Aivan riippumatta siitä, mitä joku hemputtaja asiasta ajattelee.”
Jäi vaivaamaan. Mitähän sitä on tullut ajatelluksi? Kvanttifysiikasta en ainakaan ymmärrä mitään. Elämästäkin olen olen oppinut vain sen, että vastatuuleen pissiminen on riskialtista, jos on heikot paineet.
Aiemmin oli esillä uutinen Jani Laturin väitöksestä, jonka tiivistelmässä kerrottiin tasaikäisten ja erirakenteisten metsien vertailusta simuloinneissa. Englanninkieliset alkuperäisjulkaisut eivät aukene kovin helposti, mutta jos oikein ymmärsin, em. vertailun tulokset voivat riippua paljonkin siitä millaisia malleja käytetään, muun muassa siitä millainen läpimittajakauma metsässä on, miten uusia taimia syntyy ja miten puiden oletetaan siirtyvän kasvaessaan läpimittaluokasta toiseen. Siis lopputulos sekä tuotoksen että taloudellisen paremmuuden suhteen riippuu siitä, millaisia malleja käytetään. Siksi vähimmäisvaatimus on, että pitäisi aina tehdä ainakin herkkyysanalyysi, jossa kokeillaan simuloida erilaisia metsikkörakenteita. Jos verrataan yhtä tasaikäistä metsää ja yhtä erirakenteista, tulos voi mennä ”metsään”.
(The results show that specification of a size-class model has clear effects on growth predictions as well as on optimized economic indicators. Therefore, it is important to check the robustness of results with different numbers of size classes, different partitionings, and alternative conversion methods and their combinations. Julkaisussa: Laturi, Lintunen, Niinistö. FOR. SCI. 58(6):592–605.)
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Esillä 10 vastausta, 1,571 - 1,580 (kaikkiaan 2,399)
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.