Puuki  kehotan hakemaan apua muualta minulla ei ole tuohon ongelmaan tietoa eikä koulutusta.   Käytin Ladaani pajalla (pörisi pahasti) en osaa itse oikein korjailla,  niimpä näytin kysymyksesi  sepälle ( on viisas mies) hän  oli sitämieltä, että  olet jättänyt piin pois laskuista, kokeilehan silleen! Harmittelen!

Hieman asian sivusta.

Jos 1948 hallintakartelli tohtoreiden joukossa olis ollut edes yksi tolkun nainen niin putkiajattelulta olisi todennäköisesti vältytty. Nainen jolla olis ollut tietoa hellan ja laboratorion (metsän) väliltä olisi kyllä hokaissut rinnakkain valmistuksen, se on kuin samanaikainen tuotanto. Saadaan nopeutta tuottavuuteen vaikka osien valmistusaika pysyy entisellään.

Usean osan valmistus  yhtäaikaa, rinnakkain tuottaminen on ollut vaikea ymmärtää.  Sota pakotti  teoolisuuden tekemään osia vilkkaasti ja kokoamaan niitä samanaikaisesti.  Jovain, syntyi panssarit , lentokoneet ja raketit äkkiä. Henry Ford oli ensimmäisenä ja poisti samalla turhien papereiden kantajat ja paperit toimistostaan.  Silloin -48 eivät osanneet  eikä se onnistu monelle tänäänkään vaikka rautalanghasta väänthää. Tohtorit saivat sen melkein Suomen metsistä tuhottua.

Metsään kannatetaan taimia ja  kohta kaadetaan ”sutta ”  riukuna ristikolle.  Se on turhaa  metsänhoitoa.  Sen ohjaukseen on valjastettu  laumat ”metsäasiantuntijoita”  ja lisäksi niille ja raatajille ( Perko ja Jätkä) valvonta. Sitä rahoittaa Kemera kun 20 vuotta horithaan vatukhoissa taimhia.

Eri-ikäisyys metsässä puiden egolokiassa  on luontaista. Sallimalla sen ja säilyttämällä olosuhteet suotuisena niin uudet taimet ( osat ) syntyy ja suurinosa kasvuun lähteneistä valmistuu ( tukkina myytäväksi) eikä montaa  susikappaletta tarvitse hävittää. Uusia taimia tarvitsee tulla tai kantaa  hetaarille 30 /v ja se riittää pitämään metsän vapaassa kasvussa ja myös mahdollistaa jatkuvan  tukkipuun myynnin muutaman vuoden välein. Menetelmä mahdollistaa välttää varman tappion.

Näin  on ollut ja näin tulee olemaan. Mika Waltari

Vastaan näihin mistä jotakin tiedän:

>Kuinka tapahtuu käytännössä jk- puiden hinnanmuodostus? On nuppivähennystä, pien-erien vastaanottoa, tiekustannusta pienille nyssäköille?

– En ole tavannut tällaisia vähennyskertoimia ollenkaan. En tiedä miten isoa metsätaloutta kysyjä ja muut täällä harrastaa ja mikä on ”nyssäkän” määritelmä, mutta jos myyntierä on muutamia satoja kiintoja ja siitä ylöspäin, tällaisia vähennyksiä ei ole tullut vastaan. Hinta on yleensä ollut pari euroa kuutiolle avohakkuuhinnan alapuolella, mikä on minusta ollut hyväksyttävää.

>Entä alikasvoksen säästyminen, säästyykö sitä riittävästi? Jos ei, istutetaanko vai mahonako on taimettomat alueet kunnes heinikko valtaa?

Joskus säästyy, joskus ei. Jos ei säästy riittävästi, meillä täydennysistutetaan.

>Korjuuvauriot maastolle ja juuristolle?

Ei ole tullut, aiemmin hakattu talvella ja kunnon pakkasten ja lumien aikaan. Tämä talvi oli poikkeuksellisen lämmin mutta nyt ei ollut hakkuita niin en osaa sanoa. Aikaisemmin ei ole ollut ko. ongelmaa.

Mehtäukko  kysymyksesi on asiallinen niin yritän vastata.   Maksoivat taulukossa olevaa hintaa järeyden mukaan. Pystykauppassa kaikki haitat, tiet , purot  hoisivat ja korjasivat .  Jonkinmoiset  minimi erät lienee  mutta  luulen jotta ei se siihen  kukistu.  Hakkutavasta tulee sopia kauppaa tehdessä ja  kirjata ne sekä käydä kohteet paikanpäällä sopia hakkajan kassa missä ajetaan eikä ylimääräisiä kiemuroita jäävään puustoon pidä tehdä.  Kävelet sen reitityksen niiden paksuimpien puiden linjaa , saattaa olla hyvä tehdä siihen ura.  Ajourat ei ole haitta niihen nousee  taimet seuraavaksi. Nykyisin on olemassa ostajia  jotka hallitsevat homman ja säästävät jäävän puuston.  Muutamasta 3 € .n puun menetyksestä ei pidä olla huolissaan reitin valinnassa.  Vaihtoehtonana paljaaksihakkuussa ne kaikki tuhotaan.

Katso kirja Timo Pukkala; Metsän Jatkuva kasvatus

Pahoittelen vastauksen viipymistä.  Kerro kuin kävi.

Se jk on teoriassa erittäin hyvä metsänhoitomenetelmä. ”Ajourille nousee uudet taimet seuraavaksi”- ei ole niin varmaa että nousee. Usein ei nousekaan.  ”Raivausahaa ei tarvita” . Useimmiten tarvitaan sitäkin.   ”Uudistustuskuluja ei ole”- joo mutta joskus on parempi esim. täydennysistuttaa kuin odotella taimia ja katsella heinikon varttumista vuodesta toiseen. Lisäksi jää pois istutustaimien paremmasta s-alkuperästä johtuva hyvä kasvu.  Oikein huonosti jos menee, niin alueesta tulee kuusia siellä täällä kasvava harveikko ; sehän on paljon rumempi kuin hyvin  rajattu avohakattu alue.   Eikä kasva puuta , ei uutta eikä oikein vanhaakaan.

Esim. karhunsammaleinen turvemaa ei taimetu luontaisesti ei sitten millään ilman jotain pinnan raapimista ja useimmiten siementen kylvämistäkin tarvitaan.  ”Isoa” maanmuokkausta ei tarvi eikä kannata yleensä tehdä. Ellei tarvitse tehdä ojitusta.

Metsälehdestä löytyi video, jossa uudistuksista selvisi, ettei tuo Perkon juttu moninkertaisista uudistuksista pidä paikkaansa.

Stalin toki aiheutti uudistushakkuut, jotka jutun mukaan alkoivat 1947.  Minun mielestäni oli kuitenkin hyvä, että nuo silloin kitukasvuiset alueet uudistettiin.

Nythän siellä on tehty näiden uudistettujen alueiden uudistushakkuita jo kauan.  Sikäli kuin ymmärsin puuta kertyy 200 m3/ha, mistä 30 % on tukkia.  Siis sama määrä kuin silloin ensimmäisessä uudistusvaiheessa oli puuta.  Epäilemättä seuraavalla kertaa päästään parempaan tulokseen, koska käytettävissä on parempilaatuista siementä ja raivaussahat ovat käytössä.

Arvokasta tavaraa se kuitupuukin on.  Viedäänhän siitä tehtyjä jalosteita vuosittain 10 miljardilla eurolla.  Siis viisinkertainen arvo sahateollisuuden tuotteisiin verrattuna.