Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Jatkuva kasvatus kyllä toimii, mutta tuskin kuitenkaan yleismenetelmänä. Tuskin on niin tarkoitettukaan, onhan harsinta sen varsinaisessa merkityksessä kielletty. Eli metsien pilaaminen kuten harsintajulkilausumassa. En ole jatkuvaa kasvatusta tuputtamassa jaksolliseen metsän kasvatukseen. Ei taida nykyinen, ainakaan yleinen kokemus ja tietämys vielä riittää, menee kuin mehtäukon marjat, harsinnan puolelle.
Olen jättänyt selvät jatkuvan kasvatuksen kohteet kasvamaan. Eli kohteet, joissa jatkuva kasvatus on valmiina metsänä tai taimistona olemassa. En lähde niitä uudistamaan. En muutoinkaan ole metsähoitovaihtoehtojen eriyttämisen kannalla.
Tuo AJ:n vapaakasvatus on kyllä mielenkiintoinen, mitä sillä sitten tarkoitetaan? Voisiko se tarkoittaa että kaikki käy? Mahtaako siitä olla enää metsänhoitovaihtoehtona pitkää matkaa samaan metsään. Eiköhän jatkuvalla kasvatuksella tai vapaalla kasvatuksella, miksi sitä sitten halutaankin nimittää, ole paikkansa ja aikansa ja paljon muutakin, ei vaan puitometänhoitoa.
”vähän jäi epäselväksi, onko nykyisen metsälain mukainen jk harsintaa vai ei.”
Harsiminenhan on kun ommellaan jokin vaatekappale harvoin pistoin kokoon sovitusta varten.Ei ole pysyvä /kestävä ratkaisu vaan ommellaan myöhemmin kunnolla.
Vapaalla kasvatuksella viittaan kahteen asiaan: 1. nykyisen metsälain puitteissa menetelmän valinta on melko vapaata, ja 2. professori Timo Pukkalan esittämä ajatus, että tehdään metsälle aina se mikä näyttää järkevältä, ilman että etukäteen rajoitetaan menetelmän valintaa.
Metsälle tottakai kannattaa tehdä se mikä on milloinkin järkevintä. Ongelma on yleensä kuitenkin päättää oikein mikä on sitä järkevintä. Pukkalan mukaan avohakkuu+uudistaminen sitoo pääomia uudistamiseen mutta niin se sitoo sekin, kun tehdään harsinta mutta sitä ei kerrota. Mukavasti yleistävä käppyräkin oli Pukkalan esityksessä. Metsän tuotto lisääntyi tasaikäisen alaharvennuksella n. 5 % , yläharvennuksella n. 10 %, jk:lla n. 15 % ja vapaankasvatuksen ”uudella opilla” n. 20 % . Siis kannattaa aina valita Pukkalan opin mukainen tapa sen mukaan, mitenkäs muuten. Ei tarvitse vertailla mikä tuottasi parhaiten, kun selvät erot näkyy käppyrästäkin. Vappaalla ajettaessa autollakin bensaa kuluu vähiten . So simply and clever…
Se on metsänhoidollinen harsinta kait virallisempi nimi harsinnalle nykyään. Kyllä siinä järkeä on, että juuri tukkipuukokoon tulleita tai tulevia puita ei hakata pois heti. Mutta sen voi toteuttaa usein järkevämminkin kuin jk:n opeilla.(Esim 2-jaksoisella kasvatuksella). Rajoiteet pitää ottaa huomioon ; mm. usein toistuvien harsintakertojen vaikutus korjuuvaurioriskin lisääntymiseen ja taimettumisen epävarmuus ja taimien kasvun hitaus. Jos kokeilee ensin harsintaa ja sitten päätyy päätehakkuuseen jos taimia ei tulekaan, niin saattaa tulla melko kalliiksi tulojen puolesta. Mutta voi se silti joskus onnistuakin ; riski on tosin suurempi epäonnistumiseen kuin perinteisen tyylin ”taaplaamista” harrastamalla.
Jk:n kokeilussakin häviää isolla riskillä rutkasti. Yksi on jo kantohinta,- avo /harvennus. Kun metsälö rostitaan alle ppa 10, myrskyt, lumet ja kaiken maailman ötökät mellastavat.
Karvaan kokeilun jälkeen kun heinittynyt hatelikko hakataan vähin motein, taas tulee korville uudistuksen vaikeutumisena.
Taimettumisen aikajanat ovat monesti mainitusti epämääräisen pitkät.Jos joskus taimettuu, korjuu tuhoaa kuitenkin. Näiden seikkojen vähättely on kummallista! Monenkymmenen vuoden taimetus peilattuna ihmiselämän aktiivitoimintaan riittää yksin teilaamaan hurskastelut. Aloituksen aihe on käytännössä utopinen ja sen alla oleva teksti tyhjän tynnyrin kolinaa.
Puuki: ”Metsälle tottakai kannattaa tehdä se mikä on milloinkin järkevintä. Ongelma on yleensä kuitenkin päättää oikein mikä on sitä järkevintä.”
Ja ennen kaikkea, kenen mielestä. Tekniikka&Taloudessa oli iso juttu Juväskylän yliopiston tutkimuksesta, jonka mukaan jk:n pitäisi olla valtamenetelmä. Siinäkin on joku määritellyt arviointiperusteet eli eri tekijöiden painotukset. Lisäksi tulevaisuutta on ennustettu jonkun tahon näkemyksen mukaisilla mallinnuksilla.
”Ja ennen kaikkea, kenen mielestä. Tekniikka&Taloudessa oli iso juttu Juväskylän yliopiston tutkimuksesta, jonka mukaan jk:n pitäisi olla valtamenetelmä.”
Niinpä.Yhä kummallisemmalta tuntuu ettei luontojärjestöjen omaan sertifikaattiin (FSC) edelleenkään tule kriteeriksi jatkuvan kasvatuksen käyttöä.Edes HS:n yleisönosastossa ei ole kukaan ehdottanut moista.Kertoisiko tämä siitä että vihreiden ymmärrys metsätaloudesta ei olekaan niin onnetonta kuin he yleensä antavat ymmärtää.Typeryyttä ajetaan vain Metsähallitukselle,ei omalle sertifikaatille.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään