Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Kiertoajan laskelmia on mahdollista tehdä koska kestokoealojen kasvutuloksien avulla on tehty esim. Motti- puun kasvatusohjelmisto. Sitä päivitetään sitä mukaa , kun keskikasvulukemat käytännössä muuttuu (maastomittausten avulla todetut) . Vertailukelpoinen kiertoajan laskelma saadaan tehtyä myös jk:n metsän ja tasaikäsen välillä , kun lähtöarvot on riittävän realistiset kaikkine hintoineen ja puun kasvuineen ja – arvokasvuineen. Jk:n metsistä on vielä melko vähän mittaustuloksia Suomen olosuhteissa maastossa mutta on jonkin verran kuitenkin. Niiden perusteella ja muidenkin metsänkasvatustietolähteiden opeilla pystyy melko pitkälle laskemaan jk-metsien kasvuja eri puulajeilla , – kasvupaikoilla ja – kasvatustilanteissa. Huuhaatahan ne laskelmat ei ole – tulkinnat voi olla sinnepäin jos ei ymmärrä tarppeeksi asiasta.
Kyllähän niitä ohjelmia voi tehdä, jotka laskelmia tekee. Niin minnehän asti ne jk-metsän hoitokulut diskontataan? Tuhannen vuoden päähän? Entä jos se nyt jatkuvaan kasvatukseen siirrettävä metsä onkin aikanaan perustettu istuttamalla – tulee niille taimille hintaa, kun korkoa korolle maailman loppuun asti lasketaan 🙂 Mikä on se mielivaltainen ajankohta, josta jk-metsän kiertoajan katsotaan alkavan ja mikä on se yhtä mielivaltainen ajankohta, johon se päättyy? Ainoa realistinen ja totuutta lähentelevä tapa verrata näiden kahden metsänkäsittelytavan välisiä taloudellisia eroja on tehdä laskelmat kohtuukokoisen metsälön tasolla riittävän pitkällä jaksolla, että tuloja ja menoja on syntynyt.
Linkitin tähän ketjuun Remeksen laskelman, mutta isaskar keturi ei ole näemmä sitä vielä lukenut, joten tässäpä uudestaan. Kuva laskelmasta on heti aloitussivulla toisena, klikkaa kuvaa suuremmaksi:
jk:n vaatimat pystyyn jäävät puut pitää laskea kuluiksi ( eli niistä tulee pääomakustannuksia) , koska vaihtoehdossa ne saadaan tulona
Voisiko jk:n suuremman jäävän puuston huomioida niin että laskee erotuksen: jäävän puuston kasvu – vaihtoehtoisen sijoituksen korko? Todennäköisesti tämä luku on positiivinen, mikäli jäävä puusto on hyväkuntoista. Ainakin se lienee samaa luokkaa kuin avohakkuun jälkeen vasta perustetun taimikon tuotto. Molemmissa vaihtoehdoissa on siis hieman alemman tuoton jakso/jaksoja.
Kiinnostaisi kuka se professori oli joka sanoi että metsittämisen kulut eivät ole tulevan puukierron kuluja varsinkin, kun ne aiheutuvat metsälaista, joka edellyttää metsän uudistamisen hakkuun jälkeen.
Kyllä jokin osuus kuluista johtuu metsälaista, eli uudistamatta jättäminen ei ole vaihtoehto. Jos kuitenkin haluaa hyvät tulot myöhemmin, alussa pitää panostaa enemmän kuin minimitaso. Metsälaki vaatii että uusi metsä on saatava aikaan tietyssä ajassa mutta sen minimitiheysvaade on alhainen, eikä se vaadi taimikonhoitoja.
AJ todennäköisesti professorin tuntee, kun ollaan oltu samassa opissa, mutta ei sotketa sivullisia. Asiallinen peruste tuohon kiertoajan laskelman ongelmallisuuteen oli se, minkä myös kirjoitin. Edellinen sukupolvikaan ei ole alkanut Suomen oloissa avomaalta. Eli kun edellisen puusukupolven perustaminen on ollut ”ilmaista”, on käytännölle vierasta kohdennetaan seuraavan kierron perustamiskulut uudelle kierrolle, koska juuri on saatu tuloja, joilla kustannus katetaan ja puusukupolvet toistuvat, koska metsätaloutta jatketaan. Jos uudistamisen kulut pitää ottaa huomioon seuraavan sukupolven kuluina, se johtaa siihen, että jatkuvassa kasvatuksessakin pitäisi asettaa laskelmalle joku alkukustannus, koska nykyiset metsät alkavat pääsääntöisesti olla uudistamalla perustettuja.
Kunnollisia vertailulaskelmia saadaan metsälötasolla, kun niihin ei tarvitse sisällyttää olettamia. Kuten tiedetään, helposti kiertoajan laskelmalla saadaan aukon jälkeiselle sukupolvelle negatiivinen tulos, mutta jostain syystä itsellä ainakin tulot on ylittäneet menot jaksollisellakin kasvatuksella ja veroja on vaan pitänyt maksaa.
Diskonttaus tehdään tietysti aloitusvuoteen, sieltä asti mihin asti kiertoaika on. Jos aloituksessa (vuonna 0 = päätehakkuu) on tilanne se, että puuta on XXX mottia/ha , niin mennään sen mukaan mitä tuloja missäkin käsittelyvaihtoehdossa tulee. Kulut samalla tavalla. Tulot tasaikäisessä viljelyvaihtoehdossa : XXX mottia x keskimottihinta – menot yyy € /ha uudistuksesta. JK:ssa tulot on XXX mottia x (sen hakkuutavan) keskimottihinta – jätettävän puuston arvo yyyy €/ha . Dk-kerroin on 1 vuonna 0.
Voisiko jk:n suuremman jäävän puuston huomioida niin että laskee erotuksen: jäävän puuston kasvu – vaihtoehtoisen sijoituksen korko? Todennäköisesti tämä luku on positiivinen, mikäli jäävä puusto on hyväkuntoista.
Voi sen sanoa noinkin. Minä laskin siinä aiemmassa esimerkissä kasvatusvaihtoehtojen tulojen erotusta kasvatusajan kuluessa koron ollessa 4 % . Periaatteessa sama asia.
Nyt saattaa tulla omalle kohdalle tarve jk-hakkuuseen. Kyseessä maisemasuunnaltaan itään antava (vesistö itäpuolella) lomatontti 2 hehtaaria, jossa vanhaa metsää, kansallispuiston alueella. Ei tee mieli vetää aukoksi, mutta tontille pitää saada valoa jotta itikat pysyvät poissa. Kerron miten hanke etenee. Voi olla ettei toteudukaan…
Tuossa A.J:n tapauksessa jk-hakkuu onkin täysin perusteltua. Minkälainen metsä siinä on nyt päällä? Löytyykö sieltä useampia puulajeja ja erikokoisia puita?
Kiinnostava tämä jatkuvan kasvatuksen mahdollisuus. Itsellä vireillä kaksi kokeilua. Toinen joka jo uutta sukupolvea hakee, on etelärinteen omt-koivikko, jonka alla vaihtelevan kokoista kuusta ja hiukan aukkoisuutta. Koivut on nyt hakattu päältä ja odottelen pari vuotta ja raivaan lopun lepikon ja pihlajan pois suojaamasta. Katsotaan, tuleeko koneen uriin aukkopaikoissa kasvatettavaa taimikkoa ja miten kuuset pärjää.
Toinen on hiukan rehevänpuoleinen MT-männikkö, jonka edellinen omistaja on harventanut toisessa harvennuksessa turhan harvaksi n. 600 runkoa/ha. Kun hyvää kuusen siemensatoa ennustaa, niin kävin viime vuoden loppusyksystä vähän puiden välistä kunttaa repimässä kantokoukulla. Jos tulee hyvä taimiaines alle, niin männyt vaan pois niin puuta taas pukkaa. Jonkin verran kuusen taimia oli ennestään. Olin ehkä hiukan aikaisessa kuusen siementen suhteen, mutta männyn sirkkataimia muokkausjäljessä oli tänä vuonna jo runsaasti ja puustoa on vielä sen verran, että heiniköityminen näkyy pysyvän kurissa.
Nuo isaskar keturin kokeilut kuulostaa perinteisiltä jaksollisen kasvatuksen menetelmiltä eli kaksijaksoiselta kasvatukselta, mutta joita silloin tällöin markkinoidaan jatkuvana.
Kun valopuut on hakattu päältä, kasvaa kuusikko, joka aikanaan päätehakataan. Kuusi ei kuusen alle enää luontaisesti uudistu. Mutta saahan siinä monta vuotta pitää jatkuvan kasvattajan sädekehää päänsä päällä.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään