Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Linkissä Tapion lyhyt mutta kattava tiivistelmä asiasta ja kuvituskuvana jatkuvan kasvatuksen metsä Suonenjoella. Tekstissä mainitaan minulle uusi asia (kursivoitu), joten kopioin siitä osan tähän:
”Kuusikoissa ja karuimmissa männiköissä jatkuva kasvatus perustuu pääosin poimintahakkuuseen, jota etenkin kuusikoissa täydennetään pienaukoilla. Kuusikossa pienaukot parantavat lehtipuiden ja männyn kasvu- ja uudistumismahdollisuuksia. Varsinainen pienaukkohakkuu on sopiva hakkuumenetelmä lähinnä vain korpikuusikoihin.
Valtaosalle männyn kasvupaikoista soveltuu jatkuvan kasvatuksen menetelmäksi ylispuukasvatus, johon tähdätään tekemällä siemenpuuhakkuu. Siinä jätetään isoja mäntyjä enemmän kuin tavanomaisessa siemenpuuhakkuussa. Siemenpuita ei myöskään poisteta kerralla, vaan niitä harvennetaan seuraavissa hakkuissa, jolloin luodaan tilaa alle syntyneelle uudelle puustolle.”
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka laajaa kannatusta nykyiset ja vaihtoehtoiset metsänkäsittelymenetelmät nauttivat metsänomistajien keskuudessa, ja missä määrin sekä millaisia muutoksia nykyisiin metsänhoidon linjauksiin kaivataan, jotta ne paremmin vastaisivat metsänomistajakunnan tarpeita. Tutkimusaineisto kerättiin postikyselyllä, joka lähetettiin 3 000 metsänhoitomaksua maksavalle metsänomistajalle joulukuussa 2010. Hyväksyttyjä vastauksia saatiin 1 423, mikä on 48 prosenttia korjatusta otosmäärästä.
Tulosten mukaan metsänomistajista yli puolet on tyytyväisiä nykyisiin metsänhoito- ja hakkuumenetelmiin. Tyytymättömiä on joka kuudes, ja tyytymättömyyttä aiheuttavat erityisesti avohakkuut, menetelmien vaihtoehdottomuus, maan muokkaus ja liian raskaiden koneiden aiheuttamat korjuujäljet. Eri-ikäisrakenteiseen eli jatkuvaan kasvatukseen suhtaudutaan hyvin myönteisesti. Lähes puolet uskoo jatkuvan kasvatuksen olevan mahdollista Suomen olosuhteissa ja yhtä moni katsoo sen olevan mahdollista ainakin joillain kohteilla. Runsas neljäsosa (27 %) metsänomistajista olisi heti valmis siirtymään jatkuvan kasvatukseen joko kaikissa tai osassa metsiään, jos laki olisi nykyistä sallivampi. Tämä tarkoittaa noin 75 000 metsätilaa ja 2,5 miljoonaa hehtaaria. Lisäksi yli puolet metsänomistajista on kiinnostuneita perehtymään ja kokeilemaan menetelmää. Vain kymmenen prosenttia metsänomistajista ei käyttäisi lainkaan jatkuvaa kasvatusta. Jatkuva kasvatus herättää mielenkiintoa erityisesti pienmetsänomistajissa ja virkistyskäyttäjissä, joilla metsänkasvatuksen päämääränä puuntuotannon sijaan on usein luontoarvojen säilyttäminen, sekä metsänomistajissa, jotka ovat tyytymättömiä nykyisiin metsänhoito- ja hakkuutapoihin.
Siemen- tai suojuspuuhakkuun ja metsän luontaisen uudistamisen katsotaan yleisesti olevan sopivin metsänkäsittelymenetelmä, mutta myös avohakkuu ja metsänviljely nähdään yhtenä hyväksyttävänä menetelmänä. Toisaalta avohakkuita myös kritisoidaan voimakkaasti. Metsälain rajoitukset metsän käsittelylle nähdään tarpeellisina. Metsän uudistamista koskevia puuston ikä- ja kokorajoitteita ei nähdä tarpeellisiksi poistaa, mutta niitä toivotaan väljennettävän. Uudistamis- velvoitteen aikarajat koetaan pääsääntöisesti sopiviksi.
Metsänkäsittelymenetelmien monipuolistamista pohtinut maa- ja metsätalousministeriön työryhmä esitti loppuraportissaan metsälain ja -asetuksen sekä hyvän metsänhoidon suositusten uudistamista ja selki- yttämistä siten, että metsänomistajien metsien hoidolle asettamat tavoitteet otetaan paremmin huomioon ja samalla lisätään metsänomistajien päätösvaltaa. Tämän tutkimuksen tulokset metsänomistajien näkemyksistä tukevat työryhmän esityksiä.
A. J, tuo huolesi jk:n kuusettumisesta on kai aiheellinen mutta voisko sitä hoitaa silloin kun hakkuu on käynnissä 10 – 20 vuoden välein. Samalla voi hävittää niitä ylimääräisiä näreitä vaikka kuitupinoon. Pysyväisyys mesänkäsittelymenettelmissä ei tule sälylymään ja on melkein pakko parannella välineitä sääolojen ja maan kantavuuksien takia.
Lähetin pari kuvaa joissa on luontainen jk meneillään, ne muodostuivat vahingossa!
Minustakin siemenpuuhakkuu on lähes sama kuin avohakkuu, jaksollisessa mallissa. Jatkuvan kasvatuksen mallissa (Tapion ohje) siemenpuita jätetään tiuhempaan, eli kyseessä on enemmänkin suojuspuusto, jota poistetaan useammassa vaiheessa. Ylispuusto hidastaa taimien kasvua, mutta korvaahan ylispuuston tukkipuun tuotos osittain tuon menetyksen. Jos puunkorjuu tehdään karulla kasvupaikalla kesäaikaan, se saattaa riittää maan muokkaukseksi.
Perkolle. Kylläpä vain, mikäli on jotain mitä jättää kuusten tilalle. On teoriassa aina parempi jos jk-hakkuussa pystyy ylläpitämään sekametsää.
Sp-hakkuumääritelmän mukaan männikön hakkuun katsotaan olevan sp-hakkuuta, kun metsän PPA jää alle 75 % ko. kohteen harvennusmallin alarajan alle. Näin oli ainakin vielä entisen metsälain aikaan. Se 75%:n max. rajakohta vastaa n. 12-13 m²/ha PPA:aa esim. MT-kankaalla. Erona jk:n hakkuuseen on siis vain se, että siemenpuita ei hakata kerralla pois. Jossain tapauksessa se 2 x sp-poisto on (tuoton kannalta) järkevää tehdä joskus taas ei; useimmiten ei taimikon hyvän kehityksen turvaamisen vuoksikaan. (Tavallinen relaskooppiarviointi antaa muuten puustolle ylisuuria tilavuuksia , kun männyt kasvaa harvassa asennossa pidemmän aikaa, koska mänty vahvistaa silloin ensin juuristoaan ja tyveään ) . Tod.näk. siemenpuiden poistossa kantohinta on harvennushakkuuhintojen luokkaa , ainakin jos se tehdään 2. vaiheessa. Tietyn kokoisten tukkipuiden arvokasvu voi olla esim. n. 2 x /5 v. niiden tilavuuskasvua suurempi. Tilanteesta riippuen voi olla kannattavinta korjata sp:t heti taimikon synnyttyä tai sitten joskus vaikka 2 vaiheessakin.
Täällä ” metsänvartiana ” ollut on nyt hoitokodissa ja koivujakin voi jättää eikä muutama leppä haittaa päinvastoin. Olen oppinut hyödyntämään leppiä ( en ministeriä). Tuo lustoennätys ( kuva) ei ole ainoa ja voin paljastaa, sekin syntyi vahingossa . Toisen tehtävän takia jäi vuosiksi leppiä raivauttamatta ja niillä hehtaareilla kasvu räjähti! Huomasin, leppä se antaa vahvaa lannoitusta. On se mainio savustuksessakin..
Esimerkki suht. optimaalisesta jk-kohteesta : Korjataan kuvio jossa jää tähteelle 300 kpl/ha 19 cm rklmp:n (keskimäärin) kuusia odottamaan seuraavaa harsintaa. Niiden kasvu 25 cm -luokkaan kestää oikein hyvissä kasvuolosuhteissa n. 11 vuotta. Oletuksena on että pysyvät hyvin pystyssä ja ehjät puut. Kuusten kantoraha (avo)päätehakkuussa olisi 3000 + 2700 € ( 300 l, k/t 5/5). 11 vuoden päästä hakataan harsimalla kuuset joista saadaan 2400 + 8600 € ( 600 l, k/t 2/8) . Hintaero siis 11 000 – 5700 = 5300 € . Kannatti siis tehdä noin. Kun verrataan lähtötilanteeseen, niin avohakkuumallissa saatiin ha:n koko puumäärälle parempi kantohinta kuin jk-mallissa. Jos kok. kertymä olisi ollut 350 mottia, niin ero olisi n. 1300 € ( 5 € ero korjuussa, kun 90 mottia/ha jäi pystyyn) . Siitä meni kuitenkin uudistamiseen sen verran , että jäännöstä jäi vain 130 € . Se hupeni sitten th:oon vähän myöhemmin. Mikä tuotto pitäisi olla päätehakkuumallin 5700 €:lla , että lopputuloksessa oltasiin jk:n tasolla vuonna 11 jälkeen päätehakkuun? Se saadaan jos korko olisi 6 %. Siitä laskelmasta uupuu kuitenkin vielä aikaan saadun taimikon arvo. 11 vuodessa Omt ku-istutustaimikko on kasvanut n. 6 m valtapituuteen. Sen arvo voi olla n. 2000 € (ilman maapohjan arvoa koska se on sama molemmissa malleissa) . Eli korkovaatimus putuaa n. 4 %:iin. Lisäksi seuraavaksi pitää verrata molempien mallien jäävän puuston arvoja ja niiden odotusarvoja v. 11 . Jk -metsässä hakataan harsimalla kuuset ja tähteelle jää alikasvospuusto, jos sitä on riittävästi ja kelpaa edelleen kasvatettavaksi . Optimitapauksessa sitä olisi tarpeeksi eli n. 80 mottia/ha eri-ikästä puuta. Silloin jk:n kokonaiskeskikasvun olisi pitänyt olla 11 vuodessa yli 15 mottia/vuosi. Jos kasvoi pääosin leppää kuten Perkon kuusen ympärillä, niin ei onnistunu vaikka kasvu olisikin ollut hyvä.
Edit: Tuosta jk:n hakkuutulosta pitää vielä vähentää korjuukustannusero joka jäi vähentämättä. Eli v. 11 kantoraha jk-puista olisi 1800 + 7900 = 9700 € . Joten korkovaatimus on 3 % eikä 4 % .
Puukilla valaiseva laskentaesimerkki. Varman riskittömän 3-4 prosentin tuoton tarjoavia sijoituskohteita ei ole kovin monta tarjolla, mikä on yksi syy siihen että metsäänkin sijoittaminen on ollut aivan kelpo vaihtoehto. Siis sekä lisämetsän ostaminen että metsän uudistamiseen sijoittaminen.
Löytyykö tutkimustietoa tai kokemusta kuinka hyvin JK:ssa pääsee tai ei pääse eroon näistä toimenpiteistä, jotka rasittavat avohakkuumenetelmän tuottoa:
– Maanmuokkaus ja (täydennys)istutus
– Taimikon heinäys
– Taimikon varhaisperkaus
– Taimikon harvennus
– Ennakkoraivaus
Olen ollut huomaavinani, että osa näistä kustannuksista unohtuu kun lasketaan jaksollisen menetelmän tuottoa. Vastauksena on usein, että tehdään itse, ei maksa mitään tai muut maksaa (kemera). Kumpikaan vastaus ei ole kestävällä pohjalla kun lasketaan toiminnan taloudellista kannattavuutta.
JK-fanaatikkojen mielestä mitään yllämainituista toimenpiteistä ei tarvita JK:ssa. Kuinka totta väite on?
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään