Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Juu, mie oon vielä hetken kuulolla. Nuo metsään liittyvät tutkimukset ovat Metsäntutkimuslaitoksen ja Lapin metsäammattilaisten näkemyksiä ..tekijä Kontas. Muutaman kuvan voisin saada tuosta mökkitien varresta. Siihenkin on kehittynyt mainio vapaankasvun metsä. Mhy,n ohjeistuksella hävis ne joulukuusenkokoiset koivut ja muutkin taimet viime hakkuun tieltä. Onneks uskoivat eikä tehneet aukkoa.
Kasvut ja korjuut ovat eri asia. Kolmessa vuodessa voi koulutta astronautin, metsurin ehkä kestää viis ja koneita voi uusia vuodessa mutta aukko kestää sen 70 v , kiusauksena 50 v. Kauppatapaa muutetaan A4 lomakkeella!
Meillä aukko teettää työtä 10-15 vuotta. Sen jälkeen puhdasta rahaa ja paljon. Onpa pari aukkoa, joille ei ole tarvinnut tehdä mitään istutuksen jälkeen.
Avohakkuun jälkeinen puupelto ei kartoitusten mukaan tunnu hyvältä.
Mielipidepalstalla on käyty mielenkiintoista ja tärkeätä keskustelua avohakkuista ja niiden vastakohdasta, avohakkuuvapaasta metsän jatkuvasta kasvatuksesta. Työtäni varten olen joutunut kahlaamaan aiheen tieteellistä kirjallisuutta. Sitä on runsaasti saatavissa erityisesti kansainvälisissä julkaisuissa.
Kuitenkin vain yksi tutkijaryhmä on tuottanut tietoa vaihtoehtoisista menetelmistä aineistoista, joissa samanaikaisesti samoissa oloissa on mitattu monimuotoisuutta, hiilen sidontaa, monikäyttöä, kuten mustikan tuotosta, ja puuston kasvua ja taloustulosta. Ilmastonmuutoksen vuoksi samanaikaisuus on välttämätöntä. Professori Erkki Lähde, joka yhdessä Iikka Aution kanssa osallistui myös keskusteluun mielipidepalstalla (HS 15.7.), on ollut ryhmän vetäjä ja pääjulkaisija. Julkaisuja on kertynyt useita kymmeniä.
Niistä osa on koostettu valtakunnallisista puuvarojen (VMI) inventointitiedoista ja pääosa pitkäaikaisista arvotuista kenttäkokeista. Tulos näyttää olevan yksiselitteinen. Kaikissa suhteissa jatkuva kasvatus on selvästi edullisempi metsänomistajien ja metsää monikäyttävien kansalaisten kannalta. Jatkuvan kasvatuksen metsä on hyvä myös metsäterapian kannalta. Metsäterapia on erityisesti Japanissa suosittua kuntoutus- ja virkistystoimintaa. Avohakkuun jälkeinen puupelto ei kartoitusten mukaan tunnu hyvältä.
Riitta Wahlström
kasvatustieteen lisensiaatti, ympäristökasvattaja, Helsinki
Kommentti:
Tarvitseeko mennä avohakkuuslueelle virkistymään? Eikö riitä se, että 95 prosenttia metsästä on jotain aivan muuta? Kelpaako virkistymiseen tosiaan vain itikkainen aarnikuusikko?
Laittakaa tänne jos jollain on tietoa muustakin tutkimustiedosta. Minulla on tiedossa vain kaksi: että turvemaiden metsänhoidon ja mustikan sadon kannalta jatkuva malli on monesti hyvä.
”Kasvut ja korjuut ovat eri asia” . Niinhän ne onkin. Kun unohtaa jk:n heikomman kasvun, keskimäärin kalliimman korjuun (/kiertoaika) & muut korjuun ongelmat , ja keskittyy vain saatavaan suht. hyvään arvokasvuun , niin sehän näyttää ja kuulostaa tosi hyvältä suunnitelmissa ja jutellessa ilman tarkempia faktoja. (P: linkkisi ei toiminut joten vaikea on ottaa kantaa a siantuntija lausuntoihin).
Meillä on n. puolet päätehakkuualoista uudistuneet luontaisesti ja puolet viljelemällä. Joku itse istutettu alue on jo 2. harvennusvaiheessa. Tai voisi niihin tehdä jo päätehakkuunkin.
Kuitenkin, kuten ollut puhetta jo n. 50 kertaa, joskus jk:kin voi olla jopa kannattava mh-tapa. Harvaksi harsittu vanha kuusikko varsinkin on tosin ruma eikä yl. selviä jatkoon mutta kauneushan on katsojan silmissä…
PS yläharvennus (tasaikäisen metsän) ei ole sitä että hakataan kaikki päävaltapuut pois. Niitä voidaan hakata hyvin hoidetusta metsästä n. 100- 150 kpl/ha ja pääosin jätetään lisävaltapuita (myös heikkolaatuiset alle jääneet puut harvennetaan pääosin pois) . PPA:a ei kuitenkaan päästetä liian alas ettei kasvu taannu liian pitkäksi aikaa (kuten käy yleensä jk:n hakkuissa, kun PPA lasketaan 10 m²/ha kieppeille) .
Minulla on tiedossa vain kaksi: että turvemaiden metsänhoidon ja mustikan sadon kannalta jatkuva malli on monesti hyvä.
Turvemaihinm en ota kantaa, mutta mustikan sadon kannalta tutkimus antaa täysin väärää tietoa. Tänä vuonna parhaat mustikkasadot saatiin aukoista ja toiseksi parhaat harvennetuista tasakokoisista männiköistä.
Ei varmaan ole siinä mielessä täysin väärää, että kasvitieteilijöiden mielestä yksi mustikan peittävyyttä alentava tekijä on ollut metsien parantuneen uudistamisen aiheuttama metsien tihentyminen. Jatkuvan kasvatuksen metsä ei tunnetusti ole tiheä, ja avohakkuun jälkeinen lyhyt taantumavaihe jää kokonaan pois.
Puhutaan varmaan kahdesta eri asiasta, mustikkasadosta ja mustikan varvuista. Tänä kesänä saatiin ylivoimaisesti parhaiten mustikoita 5 vuotta sitten männikköön tehdyn aukon pohjoisrinteestä. Mustikoita oli muutama metri vielä päätehakkuuikäisen metsän puolella, mutta sitten marjat loppuivat vaikka varsia oli koko päätehakkuumetsässä.
En tiedä, että oliko tutkimus tahallisesti vääristelty vai vaan tulosta tutkijoiden ammattitaidottomuudesta.
Itse olen lapsuudessani kävellyt paljon entisissä harsintametsissä. Ei niissäkään ollut mustikoita pilvin pimein vaikka varsia olikin. Hyvälle mustikkapaikalle sai kävellä kilometrejä. Ei ollut puhettakaan sellaisista sadoista kuin nykymetsissämme.
”Luonnonvarakeskuksessa on selvitetty mustikan ja puun yhteistuotannon vaikutusta metsikön käsittelyyn. Tutkimuksen mukaan männiköstä ja sekametsästä saatavat mustikkatulot ylittävät puuston hakkuista saatavat tulot, kun korkokanta on kolme prosenttia ja mustikan kilohinta neljä euroa. Kun korko on neljä prosenttia, mustikkatulot ovat suuremmat jo kahden euron kilohinnalla.
Mustikkasadon parantamiseen tähtäävä metsänkäsittely on taloudellisesti kannattavinta metsiköissä, joissa potentiaalinen mustikkasato on korkea eli mustikkatyypin männiköissä. Mustikkasatojen huomioonottaminen pidentää kiertoaikoja sekä lisää harvennusten lukumäärää ja voimakkuutta.”
Toisin sanoen, jos metsä kovasti kuusettuu jatkuvan kasvatuksen takia, vaikutus mustikkaan on haitallinen. Sekin tarvitsee valoa joskaan ei ihan niin paljon kuin puolukka. Mutta jos jatkuva metsä pidetään koko ajan sopivan harvana ja sekametsäisenä, tilanne voi olla melko hyvä mustikalle. Kokemustahan meillä ei jatkuvista metsistä vielä hirveän paljon ole eikä pitkältä ajalta.
Mustikkasato vaihtelee vuosittain hyvinkin paljon ja niitä on eri paikoissa eri vuosina. Niin kuin marjanpoimijat sen tietävät. Sen vuoksi joka vuosi samasta metsiköstä ei saada samanlaista satoa. Tänä vuonna mustikkaa on hyvin kosteilla soiden reunamilla nuorissa kasvatusmetsissä. Lähes samoilla paikoilla josta saatiin hyvä ”korpihilla” sato. Ojitus vain parantaa mustikkasatoa vaiheettumisvyöhylkeellä. Mustikka tarvii valoa kasvaakseen. Eilen kävin noin 200 vuotiaassa metsässä jossa pienissä pienaukoissa kasvoi mustikkaa mutta muualla ei.
Jos tutkimuksen lähtökohta on että jatkuvakasvatus on jatkuvaa hyödyntämistä ja jaksottainen on puupeltoja niin jo lähtökohdiltaan tilanne on väärä. Tälläinen päätelmä tutkijalta osoittaa jo ennakkoasenteen ja tulos ei muunlainen voi ollakkaan.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään