Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Noin voi näköjään käydä kun ajoura on syöpynyt. Siksi pakkastalvikorjuu (suojakelillä kuitenkin) jk:n metsiin sopii parhaiten. 15 vuoden välein keskimäärin käydään 2 isolla koneella ajelemassa , niin pitää olla kantava maapohja jotta ei mene metsä piloille.
1, ja 2. harvennuksille sopii kevyemmät koneet paremmin kuin ne jk:n isoimmat laitokset jotka helpommin pilaa jäävää metsää . 1-harvennuksien ajourien leveyskin pysyy sopivampana.
”Kävisikö Haballe, että jatkossa kemerat käytettäisiinkin lahopuun ja muun luonnon monimuotoisuuden edistämiseen?”
Tuki vääristää kilpailua, risujen keräily ei tarvitse tukia. Jos se ei ole kannattavaa niin se jätetään metsään ravinteeksi, ravinteet sitten joskus ovat myyntipuussa. Energiapuuteollisuus on hyvä kirittäjä kuitupuuteollisuudelle. Voihan näitä kameroita sitten keksiä muitakin tasapuolisuuden nimissä, ovat vaan tulonsiirtoa isojen metsien myyjiltä risukauppiaille.
En tiedä, että onko kuusikon yläharvennus viisain tai taloudellisin. Siitä olen kuitenkin melko varma, ettei sitä tiedä kukaan muukaan. Niin paljon puuttuu varmaa tietoa.
Insinöörinä olen tottunut ajattelemaan asioita varmuus edellä. Siksi lähden siitä, ettei meidän kuusikoissa suoriteta yläharvennuksia. Silloin voin olla varma, että pystyyn jätetään parhaat puut. Senkin tiedän, että harvennusvaiheessa häviämme. Jos olen oikeassa, niin tappion saamme takaisin moninkertaisesti hyvässä päätehakkuuleimikon kasvussa. Jos olen väärässä häviämme, mutta vähemmän kuin kuin voittomme olisi, jos olisin oikeassa. Tällaista arpomista metsänhoito joskus on. Oleellista kuitenkin, että metsä kasvaa hyvin hoidettuna hyvin tai vielä paremmin.
Perkon esimerkkiin muuten vastaus on tämä. Kilometrin matkaan 10 km/h vauhdilla kuluu 6 minuuttia. 2 km:n matkaan 20 km/h vauhdilla kuluu myös 6 minuuttia. Pyörä ei voi kahdessa paikassa samaan aikaan. Kuten edellä kirjoitin, niin kiihdyttämäällä riittävästi voittaa tasaisen taapertajan.
”Kuten edellä kirjoitin, niin kiihdyttämäällä riittävästi voittaa tasaisen taapertajan.”
Veikkaan, että Perkon polkupöyräesimerkin tarkoitus lienee kyseenalaistaa se.
Kun mäen päälle on kiivetty 10 km/h vauhtia, niin vaikka sama matka tultaisiin alas miten nopeasti tahansa niin maksimikeskivauhti on 20 km/h.
vs
Kun jaksollisen alussa taaperretaan ja kiertoajan puoliväliin on päästy tietyllä puiden kasvuvauhdilla, niin sitä ei saa yli kaksinkertaiseksi vaikka miten kiihdyttäisi.
Niin , tai tarkemmin ; ihan siihen 20 km/h keskivauhtiin ei päästä millään . Siinä on 2 tasavauhtista yhtä pitkää pätkää : s = v1 x t1 + v2 x t2 = 10 km/h x 1/10 h + v2 x t2 = 2 km ,jos tuosta yhtälöstä yrittää ratkaista ja saada keskinopeudeksi 20 km/h. Suoraan laskemalla keskiarvon 30 km/h nopeudella ja 2 min alamäkiajolla tullee kuitenkin vastaus.
Metsänkasvatuksessa ei vain mene ihan samalla tavalla. N. 1/3 -osa kiertoajan alussa on hitaampaa mutta sitten onkin kasvu huomattavasti nopeampaa kuin jk:n mallissa. Siinä ne kasvutauot tulee , kun PPA lasketaan taimettumisen varmistamiseksi n. 15 vuoden välein niin alas , että kokonaiskasvu hiipuu helposti liiaksi ennen kasvureaktiota.
Jatkuvan- ja jaksollisen kasvatuksen vertailut ovat turhia, jos ne tehdään väärin, kuten ne yleensä tehdään. Jatkuvan kasvatuksen esimerkissä koko tilaa hakataan. Jaksollisessa kasvatuksessa esimerkkitilan pinta-ala käsitellään myös kerralla. Näinhän ei oikeasti tehdä kuin poikkeustapauksissa. Normaali kehitysluokkajakautuma poistaa jaksollisesta kasvatuksesta niin ylä- kuin alamäetkin, mutta tämä kaikista olennaisin seikka halutaan jostain syystä aina sivuuttaa.
Tuosta yläharvennuksesta ei pitäisi missään metsässä tehdä toistuvaa, ellei sitten haluta leikkiä jatkuvaa kasvatusta. Periaatteessa yläharvennus tehdään yhden kerran ja se voidaan tehdä siinä vaiheessa, kun terveen metsän päävaltapuut ovat selkeästi kahden tukin kokoisia. Harvaksi ei harsita, eli päävaltapuita jätetään, jos niiden poistamisen jälkeen paikalle jää tyhjä reikä. Yläharvennuksessa toki poistetaan myös muita puita, mutta keskitytään kahden tukin puihin. Jäljelle jäävän metsän = yhden tukin puusto – kasvun oletetaan kiihtyvän tai ainakin pysyvän entisellään ja seuraava käsittely tulee olemaan 20 – jopa 30 vuotta eteenpäin ja on avohakkuu.
Jeessinhän ei tarvitse pähkäillä yhtään mitään, koska hänen omien valh….- puheittensa mukaan metsiensä keskikasvu on yli 20 kiintoa / ha – joka vuosi! Se tekee 2000 kiintoa / vuodessa lisäkasvua ja Jeessi on laskenut, että vähintään sen verran hän hakkaa ja kasvu eikun lisääntyy vaan.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään