Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Palkkojen ym. etuuksien laskeminen ~ 5-10 % tulee olemaan todellisuutta lähiaikoina jotta mm. kaikki luonnon monimuotoisuusvaatimukset ym. säädökset tulee täytettyä. Suomessahan yritetään noudattaa kirjaimellisesti ja mieluummin vähän ylikin ylhäältä annettuja (direktiivit) ohjeita ja suosituksia. Silloin ei pienen maan varat riitä ellei keksitä uusia tulolähteitä.
Ei se niin voi mennä, että ainoastaan mo:t siirtyy säästöliekille , kun luonnonsuojelulliset päämäärät ja sen tuomat edut koskee kaikkia. Ihan niin kuin esim. roskien lajittelukin, kaikkien pitää osallistua siihen. Kasvihuonekaasujen vähentäminen kuluu myös kaikille. Kun puuta kasvattamalla se onnistuu nykyään parhaiten, sen synnyttämiin lisäkustannuksiin pitää muidenkin osallistua. Min 5-10% puustosta pitäisi siis KUUluvaisen mukaan jättää pystyyn monimuotisuutta turvaamaan. So, sertifirman tulisi myös osallistua ls:n lisäkuluihin siinä kuin muidenkin. Nykyisinhän se vain kerää itselleen tuloja auditoinneista ym. Loppupeleissä kulut maksaa loppukäyttäjä mutta alkuun puun ostajat & sertifirma omalta osaltaan olisi sopivin motivaation luoja vaadituille uudistuksille jotta päästään hyvin etenemään asiassa. Myös kulotus on kallista toteuttaa, siihenkin tarvitaan lisävaroja. UPM on niin iso ja rikas firma joten heille ei ole mikään iso ongelma jättää vaikka puolet puistaan pystyy ja kulottaa loput. Pienmo:t on keskimäärin pienituloisia eikä mitään pohattoja. Jo perinteisesti lisäkulut on jätetty pääosin vain puun kasvattajien hoidettavaksi, kuten monesti on käynyt ilmi. Mutta jos ollaan vaatimassa n. 10 %;n tulon menetystä yhteisen hyvän saaavuttamiseksi, siihen pitää osallistua jokamiestenkin.
Kiinnittäisin huomiota tuohon AJ:n laatuyksilöiden siemenongelmaan. On kaukaa haettu, määrämittaharsinta ja vastaavat kummittelee edelleen, mutta on myös tätä päivää.
Eihän jatkuva kasvatus perustu heikoille puuyksilöille. On sellaiseksi mielletty, mutta eihän se niin mene. Suosii parasta, niin kuin jaksollinenkin metsänhoito suosii. Tai ainakin pitäisi suosia.
Tuskin jaksollistakaan metsänhoitoa on saatu vielä valmiiksi. Näkee usein siemen-/suojuspuuasentoja, jotka täyttävät kriteerit, mutta ovat laadultaan niin heikkoja, etteivät tuota siementä. Ovat jokamies metsämiestaitoja, mutta vähemmän kiinnitetään huomiota, ei ainakaan vaadita kiinnittämään huomiota.
Mistä niitä hyviä siemenpuita voi tulla jaksollisessakaan, kun jo ensiharvennuksessa on tapana hakata parasta päältä. Jaksollisessa ei kasva uusia tilalle, vaan niillä on mentävä mitä on jätetty. Jatkuvassa (pitemmässä kierrossa) kasvaa, mutta eihän jatkuva metsän kasvatuskaan perustu siihen, että suositaan alle jäänyttä puustoa, jätemetsää.
Selvä juttu. Siis puut joutuvat lämmityslaitoksille. Otetaan käyttöön Pohjois-Korean systeemit. Määrätään, että asuntojen ja muiden tilojen enimmäislämpö saa olla vaikkapa 12 astetta. Kyllä puut säästyvät. Oi tätä toimittajien tyhmyyttä.
Jenni kävi keväällä meidän meidän pihassa. Ihmettelin, kun Ylen auto ilmestyi. Olikin menossa naapurille. Kysyin kuka olet. Sanoi olevansa Jenni Frilander.
Siellä naapurissa asuu jännä porukka. Kolme veljestä vaimoineen osti vanhan kansakoulun, josta saneeraavat. Ihan normaaleja ihmisiä. Rakensivat ulkorakennuksen, jossa sauna ym. Lämmittävät puuhakkeella. Heiltäköhän Jenni oppi, että puuta käytetään lämmitykseen.Myytiin heille kerran 40 järeää mäntyä, jotka sahasivat.
Koulun edellinen asukas oli vanhapoika, joka teki mitä vaan. Veneitä, ikkunoita, kalusteita ja raudastakin monenlaista. Häntä edelliset sitä vastoin harjoittivat kemian teollisuutta, jonka tuotteita markkinoivat aikanaan läheisille metsäkämpille. He olivat hyvin tarkasti energiaa käyttävää porukkaa. Kun kunnan toimittaneet halot loppuivat, ottivat lattialautoja irti ja syöttivät niitä hellan uuniin sitä mukaa kun paloivat.
Edellä Puukilta hyvä kirjoitus kustannuspaineesta, joka jää metsäomistajan kontolle luonnoneliöstön monimuotoisuuden turvaamisesta. Eilenkin tutkija vaati Ylen uutisissa lahopuun/jättöpuiden kymmenkertaistamista joka mukamas oltaisiin kestävällä pohjalla .On minusta outoa, että menneistä rajuista vuosikymmenistä ovat otökät selvinneet, jolloin puut otettiin todella tarkkaan, ei lahopuuta metsään jätetty. Itse olen tympääntynyt tähän luontotutkijoiden Ylen ja HS lopunajan puhalluspropagandaan. Muualla metsät palaa ja taitaa hakkuun jälkeinen uudistaminenkin olla osin niin ja näin, maksajaa odotellen, tähän asti jäänyt omalle kontolle.
Metsäkupsan linjoilla. Näin saman hypetyksen ja alkaa todella tympiä kun näitä piisaa vähintään pari kertaa kuukaudessa uutisiin. Joku eläkeikäinen piipero on keksinyt ettei meillä taaskaan tehdä metsissä suojelua jossain ennen huomaamattomassa lajissaan. Ja tuo väite että serti olisi vesitetty kuulostaa oudolta. En ainakaan ole kuullut että se koskaan olisi tiukempi nykyistään ollut.
Eivät ne ötökät selvinneetkään vaan osa hävisi luonnostamme. Esimerkiksi luonnontilaisen kaltaisten korpien lahopuulla elävät kuten korpikolva.
Olisiko niin että säästöpuiden laatukriteerit olivat PEFC:ssä alussa tiukemmat, kun taas esimerkiksi suojakaistojen laatukriteerit löysemmät. Ei tuo kovin paljon lakitason yli ole kurkottanut missään vaiheessa.
Pitäisikö sertiä muuttaa niin, että osa vaateista koskisi vain isoja metsätiloja? Metsähallitus ja yhtiöt sekä rahastot jotka soveltavat FSC:tä lisäävät jo sen myötä suojeltua puustoa eli tilavuutta ja alaa. Etelässä sitä tarvittaisiin kyllä yksityismaille lisää, mutta korvausta vastaan. 5 % suojeltua pinta-alaa täyttyy kyllä jo monella jo nyt, kun lasketaan yhteen kaikki rannat kalliot erityiset elinympäristöt säästöpuuryhmät puronvarret jne.
”Vain isoja metsätiloja..” Ei alkuunkaan! Kyllä viherhörhöt pääsevät isoiksi tiloiksi kun OSTAVAT ja suojelevat vaan vimmatusti. Sillähän se autuus ratkeaa.
Puuki, No niin, lisää kuvia jäljistä en nyt löytänyt kun ei ole nyk. puhelimessani ja pitäis ajella halki maan autolla sinne vielä kävellä kilometri sateessa. Muistan, se on samankaltaista lähes tuon lähetetyn kuvan kanssa. Mutta kun joskus palaan talvipesälleni niin siellä ovat tiedot ja kuvat tikulla ja vahalla koneella.
Tässä on se tehtävä: Pyöräilijän pitää ajaa kahden kilometrin matka tunturin yli. Ensin mäkeä ylös ja sitten alas. Koska pyörä on vaihteeton, sillä ei voi nousta mäkeä nopeammin kuin nopeudella 10 kilometriä tunnissa. Alamäkeen polkien pääsee tietysti huomattavasti lujempaa. Kuinka nopeasti pyöräilijän on ajettava toinen kilometri, että keskinopeudeksi koko matkalla tulee 20 kilometriä tunnissa?
Laskekaa toisetkin ja antakaa vastaus. Kerron myöhemmin mihin sitä tietoa tarvitaan.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään