Nonii, A. Jalkanen jutustasi tuli mieleen se tarina , että ” elämässä on aina kaksi mahdollisuutta”. Siinä lopputulos oli sama , vessapaperi.
Pieniläpimittaisesta puusta valmistetaan tärkeitä tuotteita, jotka korvaavat muovia ja puuvillaa, ja tärkeä on myös saada vessapaperia. Se asiani on , että ei nykyisellä hinnalla ole järkevää tuhlata resusseja ohutläpimittaisen puun tuottamiseen. Se on teolllisuudelle tuottavaa ja maailmaa pelastavaa mutta se ei anna tuloa puun myyjälle. Siksi kamppailen ja räyhään täälläkin.
Olen pahoittanut mieleni puun hiinnoittelun takia. Toivoisin , että useat puun myyjät luopuisivat lampaan luonteesta ja jalomielisyydestä.
Eihän siinä jk:ssa saada hakkuutuloa aikaisemmin vaan myöhemmin. Jaksollisessa saadaan hakkuutulo viereiseltä kuviolta. Jatkuvassa samalta kuviolta. Ratkaisevaa on vain metsän kokonaiskasvu. Esimerkiksi me uudistamme vuodessa 1,3 % pinta-alasta. Saamme tukkia ja tietysti kaikkea muutakin. Loppu kasvaa. Eli tässä on jatkuvan kasvatuksen vertailussa käytetty harha. Pitää jatkuvasti tarkastella koko tilan tilannetta. Ei sen metsälön, jota hakataan,
Minulle puunkasvu ei tee tuloa vaan myynti. Menoja aiheuttaa hirvivahinkotarkastukset vanhan lain aikaisista taimikoista.
Vain sellaiselta paikalta saa myyntiä jossa on järeytynyttä puuta. Se yksinkertaiselle ihmiselle yksinkertaista. Puut saavat kasvaa vapaasti! Linee parempi ettet sillä ”reskontralla” vaivaa itseä. Lopputulos masentaisi.
Jaksollisessa saadaan hakkuutulo viereiseltä kuviolta. Jatkuvassa samalta kuviolta.
Eri aikaan hakattuja ja eri kehitysvaiheessa olevia kuvioita voi olla samalla tavalla myös jk:n metsässä. Siksi voidaan laskea NNA:ja ja vertailla kasvatustapojen tuottavuutta kuviokohtaisestikin.
Puut saavat kasvaa vapaasti! Linee parempi ettet sillä ”reskontralla” vaivaa itseä. Lopputulos masentaisi.
Vertailulaskelmien tekeminen saattaa masentaa myös nk. ”jk-uskovaista”, kun huomaa että ei se -jatkuva tulo ilman kuluja -menetelmä ihan niin hyvin menekään kuin usein esitetään, jos verrataan jk:a tehokkaaseen tasaikäiseen metsän kasvatukseen.
Puuki kirjoitti raivausketjussa sekastrategiasta. Siinä eli viljelyn ja luontaisen uudistumisen yhdistämisessä saadaan aikaan säästöjä, mutta uudistamisen epäonnistumisen riskit kasvavat hieman. Luontaisessa uudistamisessa ne ovat edelleen hieman suuremmat ja jatkuvassa kasvatuksessa ehkä kaikista vaihtoehdoista suurimmat. Tätä ei valitettavasti osata ottaa huomioon kannattavuuslaskelmissa. Jatkuvassa kasvatuksessa on mahdollista päästä kohtalaiseen tuotokseen ja hyvään korkotuottoon, mutta suuremmalla riskitasolla.
Harvennushakkuita on moitittu siitä, että metsiä on vedetty liian harvoiksi suosituksiin nähden. Onko tämä nähtävä osittaisena vastaiskuna heikkoon kuitupuun hintaan ja yrityksenä saada nopeammin tukkipuuta?
Jokavuotisesta myynnistä se tulo tulee meillekin. Sikäli on mukavaa, että suunnitelmakaudesta toiseen metsä kasvaa enemmän ja sitä on jatkuvasti mahdollista myydäkin enemmän. Sellaisia paikkoja, joilta pystyy myymään tukkia on meidän systeemissä aina riittävästi. Kuten tuolla edellä kirjoitin, tehdään aukkoa vuodessa 1.3 % pinta-alasta, mikä merkitsee, että nykytahdilla palataan samalle paikalle tekemään aukko vajaan 80 vuoden kuluttua.
Eri aikaan hakattuja ja eri kehitysvaiheessa olevia kuvioita voi olla samalla tavalla myös jk:n metsässä. Siksi voidaan laskea NNA:ja ja vertailla kasvatustapojen tuottavuutta kuviokohtaisestikin.
Tässä olen vahvasti eri mieltä. Kyseessä olisi osaoptimointi, joka johtaa usein harhaan. Kuten tuolla edellä kirjoitin, niin aukosta uudistuksen jälkeen jäävä tai jatkuvan kasvatuksen hakkuutulo ovat käytännössä samat. Tämä väistämättä johtaa siihen, että jaksollinen on aina kannattavampi, koska sen perusteella syntyneet taimet kasvavat nopeammin. Hakkuutuloa tulee joka siis joka vuosi, mutta vain eri paikasta. Onko tämä Puuki mahdotonta ymmärtää. Tai sitten NNA-laskenta pitää ulottaa koko tilalle, jolloin yhtä lailla tullaan esittämääni lopputulokseen.
Täällä aina valitetaan istutustaimen kalleutta ja kuitupuun huonoa hintaa. Unohdetaan, että samalla aikaa pystytään kasvattamaan tukkipuuta jossain toisessa paikassa. Tukkipuun kasvuun vaikuttaa myös se, että harvennuksissa poistetaan huonoimmat ja hitaimmin kasvavat yksilöt ja kasvamaan jäävät paraslaatuiset ja nopeakasvuisimmat. Meillä kuitupuuhakkuut ovat osa tätä prosessia. Kokonaisuus ratkaisee tässäkin.
Jos oltaisiin uskottu jatkuvan kasvatuksen kasvatuksen kannattajia, niin meillä metsät kasvaisivat jotain 3,5 m3/ha/v, kun niitä nykyään hakaan n 5 m3/ha/v ja ne kasvavat 5,5 m3/ha/v. Tukkia tuli kuusista ja männyistä 10-vuotiskaudella 2008-2017 n 65 %. Ei todellakaan kasvateta pelkkää kuitua.
Aika heikolta näyttää edellytykset jatkuvaan kasvatukseen. Kun talvea ei ole, korjuuvauriot lahottavat kuusikot. Ei lahojen kuusten kasvatus kannata. Ehkä kannattaa siirtyä hybridihaapaan, tai lepikon kasvatukseen, siitä omatoiminen hankintahakkaaja saa parhaan tuoton, kun myy energiapuuksi. Niin muuttuu maailma näinä ankeina kuitupuun kasvatusaikoina.
En muista onko ennenkin ollut esillä mutta laitan uudelleen Remeksen mielipidekirjoituksen näytille. Sen laskelman mukaan jaksollinen malli tuotti keskimäärin 29 prosentin verran paremmat nettotulot hehtaarille vuodessa (klikkaa kuva isommaksi).
Koko tilalle se NNA-laskenta pitääkin tehdä, jos halutaan arvioida muutakin kuin jonkin pienen alan kasvatusvaihtoehtoja. Joka käsittelylohkolle erikseen sen mukaan milloin ja miten se voidaan käsitellä. Tässä NNA- ja ns. kassavirta laskemisen eroissa on kysymys vähän samasta kuin ”muna vai kana , kumpi oli ensin” -jutussa. Kerroin tuolla toisaalla , että voi perustella yhden käsittelylohkon erillään laskemista koska yrityskin joka tuottaa erilaista tuotteita ei kata toisen tuotteen heikkoa tuottoa toisen paremmin tuottavan tuloilla. Jokaisen tuotteen kate lasketaan erillään ainakin jos on isoista tuotantomääristä kysymys .
Taimien nopeampi kasvu ei yksistään vielä kerro menetelmän taloudell. paremmuutta. Siihen vaikuttaa myös esim. seuraavan hakkuun ajankohta , sen kertymä ja arvokasvu. Laskenta- korko muuttaa käsittelyjen optimiajankohtia jokaisessa casessa eri lailla.
Keskimäärin tasaikäinen viljelymetsätalous tuottaa paremman lopputuloksen kuin jk. Mutta ei jokaisessa tapauksessa. Esim. jossain hitaan kasvun kasvupaikassa turvemaalla on eri-ikäistä puustoa valmiiksi kasvamassa. Silloin vähän ennen arvokasvun parasta vaihetta avohakatut puut vähentää parasta saatavissa olevaa tuloa huomattavasti. Lisäksi viljely voi olla hankalaa ja kallista korkeiden kasvupaikan kunnostuskulujen takia .
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.