Hirvet ovat siellä, missä on syötävää eli taimikossa. Peitteisellä kuviolla ei valopuut alikasvoksena viihdy, joten ei siellä puuston uusiutumistakaan tapahdu. En siis pidä peitteistä kasvatusta keinona torjua vahinkoja.

Onhan siinä peitteisenä kasvatuksessakin puolensa. Tuottotutkimuksiakin on tehty ja tuloksia on suuntaan ja toiseen. Riippuu paljon lähtötilanteesta, laskentakorosta ym. mitä lopputulos paperilla näyttää.  Eräs kysymysmerkki on usein toistuvat harvennukset kuusikoissa nykyisessä ilmastossa lisääntyvän tyvitervastaudin takia.

Pienaukkohakkuu hidastaa taimikon kasvua vs. norm.kokoinen taimikko melkolailla, mutta jos sillä säästyy hirvien vierailuilta, niin hyvä on. Toisaalta ei se takaa sitä että ei kelpaisi hirville nekin pienaukkojen taimet ; nehän on pidemmän aikaa sopivalla korkeudellakin syönnin kannalta.

Tuo on ruhtinallinen korvaus. Männyn ylituotanto tilanteessa silloin on mäntyjä, joiden arvo on 0e kun niitä ei kukaan tarvitse. Silloin yli 600e on hyvä korvaus muutaman vuoden työstä. Siis hirvet lisäävät BKT:eetä ja kotimaista työtä kun maat muokataan, viljellään ja raivataan ja sitten ne tuhoutuvat ja aloitetaan alusta ja taas BKT lisääntyy Vaihtoehto on, että ne kasvavat ikuisuuden ja ylituotanto tilanteessa arvo 0 euroa ja kun niitä kukaan ei tarvi, ei tule arvonlisäystä toisinkuin uudestaan viljelystä.

Niinkuin GLA ja AJ sanoivat, että euromääräisesti mitattavat tuhot tulevat niiden tulevaisuuden arvosta, nythän mäntyä ei ole jäänyt metsästä saamatta 40 vuotta kestäneen sorkkaeläinlaidunnuksen aikana. Tilanne on päinvastainen, nuoret metsät kasvavat vauhdilla tulevina aikoina ja jo nyt ylituotantoa.

Kyllä Kärkkäinen sais tulla laskelmiensa kanssa esille, että kun on ilmeisesti tulevaisuusarvosta tähän päivään diskontattu 100 miljoonaa euroa vuodessa vahinkoa hirvestä. Kyllä Kait jokainen ymmärtää, että Kärkkäisellä ei ole kykyä ennustaa tulevaisuutta missä hirvien takia mäntyä jää käyttämättä. Löysiä heittoja vain.

Planterin metsissäkään mitään euromääräisiä tuhoja ole tullut, tilaa vain muille männynmyyjille ja parempaa hintaa kun ei ole niin paljoa ylitarjontaa.

Samantapainen ”talousoppi” on tullut vastaan viimeksi joskus NL:on aikaan, kun  joku kehui kuinka hyvä asia on, kun NL:sta tuotavan öljyn hinta nousee ; ”saadaan vastakauppoina enemmän vaihtoa aikaan”.

Mäntykin on arvokas sahapuuna varsinkin, kunhan sitä jalostetaan vain tarpeeksi ja otetaan arvo-osat talteen jo hakkuuvaiheessa, jos yleensä on mahdollista mahdollisten laatuvikojen takia.    Kuitupuunakin uudemmissa käyttökohteissa varsinkin; bioöljynä, lääkkeinä, liukoselluna jne.

Kaikki puun yli- ja alitarjontatilanteet ovat enemmän tai vähemmän väliaikaisia. Nyt ei ole männyllä kysyntää, mutta tilanne voi vaihtua muutamassa kuukaudessa. Nykyiset hirvivahinkokorvaukset on syytä lopettaa saman tien ja vapauttaa niiden käsittelyyn sidottu virkamieskunta tuottavampiin töihin tai kokonaan kilometritehtaalle.  Loput riistahallinnosta voidaan ulkoistaa laskentayrityksen tehtäväksi. Tänä päivänä esim. yksi palkanlaskija voi hallita jopa tuhansien ihmisten palkkahallinnon. Hirvi on vahinkoeläin, joten se ei tarvitse valtion erityissuojelua eikä omaa virkamieskuntaa.