Metsästäjät ovat menneet mukaan valtion harjoittamaan hirvien suojelupolitiikkaan, joka on peräisin Robin Hoodin ajoilta, jolloin vallesmanni suojeli kuninkaan hirviä. Suomessa valtio omaksui tuon sheriffin  roolin vuosisadan alussa ja vaikka tieto hirvistä on lisääntynyt ja yhteiskunta muuttunut hirvipolitiikka on jäänyt suojelun asteelle. Melkein jokainen metsästysseura on historianasa aikana ollut käräjillä ja sakkoja maksanut, kun pyynti ei ole mennyt ihan pykälien mukaan ja hirvi on pyllähtänyt rajan väärälle puolelle. Joku lääninraja on huomattavasti pahempi kuin jos hirvi kaatuu Neuvostoliiton puolelle.  Hyvä että ehdonalaisella selviää ja muutama kivääri menee sulatukseen. Vielä 50- 60 luvulla nuo käräjät olivat porukoille tuttuja, kun uroksilla ja naarailla oli eri pyyntiluvat ja metsästysajat, jos vahingossa ampui väärän sukupuolen käräjille joutui. Suomessa hirvenpyynnillä ja metsänhoidolla on ollut oikeuslaitosta työllistävä vaikutus eikä suojelupolitiikasta ole luovuttu.

Rattijuopon auto ei mene valtiolle vaikka sillä ajaa jonkun hengiltä. Mutta jos kuljettaa luvattomasti ammutun hirvenlihoja, kulkuneuvos voidaan tuomita valtiolle. Mitallihan noille pitäisi antaa, jotka noita luupäitä viitsivät jahdata ja lihoja kanniskella nevojen takaa.

Ei kukaan enää usko siihen, että hirvikannalle jotain vähennystä tehtäisiin. Kun maanomistajilta on viety päätösvalta ja vaikutusmahdollisuudet hirvikannan kokoon ja harrastelijat haluavat kasvattaa hirvikantaa väärillä luvuilla tietää lopputuloksen jo edeltäpäin tässä sosialismissa. Omaisuudella ei mitään suojaa ole, se antaa vain yhteiskunnalle omistajien laskutusosoitteen, jonne voi keksiä kaikenlaista veroa ja maksuja, mutta kun pitäisi ottaa vastuu harjoitetusta politiikastasta selitys on: maanomistajien kanssa on yhteisesti sovittu tietystä hirvimäärästä tuhannella hehtaarilla. Olisi hauska tietää, kuka näitä sopimuksia metsänomistajien puolesta oikein tekee ja millä valtuuksilla, kuka on keksinyt nuo hirvikantojen tavoitearvot ja jos ne on virallista politiikkaa, millä perusteella valtio on lähtenyt lipsumaan kaikista korvausvelvoitteista. Kun täältä on hirvien  luontaiset viholliset hävitetty kanta on päässyt hallitsemattomaan kasvuu, eikä sitä enää saadakaan sille tasolle, mikä olisi metsätaloudelle siedettävä. Hirvivahinkoilmoitusten määrällä ei ole mitään merkitystä, koska ei normimetsänomistaja käy vuosittain metsänsä joka kolkassa ja kun korvauksia ei saa, en lähde niista mitään ilmoitusta tekemään. Otetaan ne korvaukset hiukan toista kautta.

Siis toimintamalli on seuraava: pyritään välttämään hirveen törmääminen. Nerokasta. Tuota mallia on ollut sorvaamassa ainakin kymmenen päivystävää professoria. Lukesta.

Ja aina vaan parenee (lyödään vähintään 5 ässää pöytään): törmäyksen seuraukset minimoidaan ensisijaisesti jarruttamalla.

Maaseudun tulevaisuudessa (27.01.2017) avautui ruotsin metsästäjäliiton projektipäällikkö ja riistabiologi per-arne åhlen villisioista, jotka ovat paljon vaikeampia metsästää kuin hirvet: ”Villisika on Ruotsissakin tapettu useita kertoja sukupuuttoon, vuosisatoja sitten pelkästään keihäiden ja koirien avulla. Ei sen metsästys ole rakettitiedettä.”

Suorittava, helge6, metsuri motokuski, jne voivat olle huoletta sen suhteen, että hirvien vähentäminen jäisi pelkästään heidän ja muiden metsästäjien harteille.  Jos on tullut viime aikoina luettua muitakin kuin metsästäjäjärjestöjen julkaisuja, ei ole voinut olla huomaamatta laajempaa suhtautumisen muutosta hirvivahinkoihin maassamme. Tilanteessa, jossa neljäsosa avohakkuualoista jätetään uuden metsälain seurauksena uudistamatta, ja hirvet syövät uudistetut ja hoidetut taimikot, ei metsäteollisuus ja sitä lähellä olevat tahot ole voineet enää jäädä toimettomiksi. Iso pyörä on nyt lähtenyt pyörimään. Toivon arvon herrat omalta kannaltanne parhaimmaksi, ettette tulkitse tätä uhoamiseksi, sillä sitä se ei missään tapauksessa ole. Maailmassa on ollut paljon asioita, joiden ei pitänyt koskaan tapahtua, kuten esim. Neuvostoliiton hajoaminen, Britanian brexit, USA:ssa Donalt Trumpin valtaantulo. Kyllä Suomen hirvipolitiikassakin muutos tulee, olkaa huoleti ja älkääkä tehkö itseänne asian suhteen liian tärkeiksi.