Pikkuisen voisi tietysti monipuolistaa tuota torjuntakeinojen valikoimaa. Jo tähänkin mennessä aktiivisemmat metsästysseurat ovat osallistuneet hirvivahinkojen torjuntaan levittämällä karkotteita . Voi olla , että kovin suurta hyppäystä tuolla puolen ei tapahdu hirviporukoiden ikääntyessä kiihtyvällä vauhdilla . Edistystähän on toki sekin , että saadaan levitettyä edes muutama litra enemmän  ruokahalunlannistajaa maastoon . Ikäongelmat tulevat vastaan myös fyysisten suoritteiden osalla .

Tehokkaimpia torjuntakeinoja ovat kuitenkin suurimmassa osassa tapauksista maanomistajan itsensä tekemät ja tehtäviin kuuluvat taimikoiden perkaukset . Ainakin männiköiden kohdalla on oltava tarkkana.Huomiota on kiinnitettävä myös taimikon ympäristöön  .

Useaan kertaan olen todennut raivatessani metsäautotielle edes moton metävää aukkoa risukon sekaan , että parhaat hirvien ruokamaat ovat pusikoituneiden teiden varsilla . Sieltä on sitten helppo hirven luiskahtaa taimikonkin puolelle , jos pötsi on jäämässä vajaaksi . Moni on käytännössä tietämättään levittänyt hirville ”punaisen maton” alueensa taimikoihin jättämällä teiden varret huonolle hoidolle . Oma lukunsa ovat taimikoiden sisällä olevat ojat , ja niiden varret , jotka hyvin ”aktiivisesti ”(=pohjoissavolaisittain) jätetään perkaamatta . Nämä alueet läpikäytyään hirvi tallustelee läheisen peltoheiton sakean pajukon sekaan päivänokosille.

Edellä esitetyille alueillekin voisi tehdä jotain hirvivahinkojen välttämiseksi.Ainakin tien voisi pitää kulkukelpoisena , että hirvimiehet pääsevät torjuntatoimiin mahdollisimman isolle alueelle . Tukkoisen metsäautotien vaikutusalueelle mahtuu piiloon hyvinkin paljon eitoivottuja sorkkaeläimiä . Viimeisimmät teiden kuntoa(kemera) kartoittavat raportit kertovat , että piilopaikkoja on ainakin Etelä-Suomen alueella runsaasti .Ei siis ihme, että hirvien suhteen laskuissa pysyminen on haastavaa .

Kyllä näyttää onnistuvan UPM:ltä ja Finsilvalta ihan perinteisin menetelmin , kun ajoitus on kohdallaan . Tietkin pidetään siinä kunnossa , että puu kulkee kaikissa olosuhteissa (myös hirvimiehet) . Vesakotkin häipyvät teiden varsilta vähintään joka toinen vuosi ja oikeat puut kasvavat metsän puolella , ei tiellä .

Juu, Plater kyllä minäkin tuon ymmärrä, jos se tricon levitys siirretään kokonaan hirvimiesten vastuulle!

Niinkaun kun metsänomistajan itsensä pitää olla ulkopuolisten elättien torjuja osittainkaan, niin sillon minä kannatan ihan puhdasta lyijyhoitoa.

Kun seurat saisivat ilmaisia lupia niin paljon kuin haluavat, niin alkaisi erottumaan myös ne seurat, jotka todella haluavat kantaa vähentää. Niitä on myös sellaisia seuroja, jotka vain haluavat ampua helposti muutaman hirven joka vuosi, välittämättä vahingoista.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Se on valitettavasti juuri niin kuin Taneli tuolla edellä sanoi. Meilläkin muut hirviseurat ovat ihan asiallisia, mutta yksi on varsinainen ”hirviensuojeluyhdistys”.