Keskustelut Metsänhoito Vahinkojen korvaamisesta niiden torjuntaan

  • Tämä aihe sisältää 347 vastausta, 32 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 5 vuotta sitten Remie toimesta.
Esillä 10 vastausta, 131 - 140 (kaikkiaan 347)
  • Vahinkojen korvaamisesta niiden torjuntaan

    Rohkenen avata vielä yhden viestiketjun tästä aiheesta tällaisella ehdotuksella:

    • Lopetetaan hirvivahinkokorvaukset  kokonaan, systeemi ei toimi, eikä tule koskaan toimimaan.
    • Rahoista vain pieni osa päätyy vahingonkärsijälle, pienet korvaukset vain ärsyttävät korvauksenhakijaa.
    • On järjetöntä korvata nimellisellä pienellä summalla jo sattunutta suurta vahinkoa.
    • Käytetään metsästäjiltä kerätyt lupamaksuvarat tuhojen ennaltaehkäisyyn.
    • Riistahallintolain 14 § edellyttää sekin riistaeläinten aiheuttamien vahinkojen ennaltaehkäisemistä.

    Karkea esimerkki miten se voisi toimia: Trico karkote on todettu toimivaksi. Jos Yksityinen metsänomistaja ostaa sitä suoraan, hinta on luokkaa 11€-12€/ litra (alv 0), ei onnistu.
    Jos riistaorganisaatio ostaisi ison erän tukkuhinnalla suoraan valmistajalta voisi hinta olla luokkaa 5€ /litra. (ainakin Virosta saa 8€ /litra).
    Käytetään vuosittain metsästäjiltä kerättävistä lupamaksuista,  jotka on tarkoitettu vahinkojen korvaamiseen, esim.  5 milj.€ . Sillä voitaisiin ostaa suoraan Tricoa, saisi 1 000 000 litraa, jolla suojattaisiin vuosittain 100 000 ha taimikoita.

    Metsästysseurat voisivat toimia ”vähittäiskauppiaina” ja jakaa Tricot tarvitseville ilmaiseksi. Fiksut imagostaan huolehtivat seurat voisivat myöskin ruiskuttaa talkoilla karkotteen niiden taimikoihin, jotka eivät pysty tai halua tehdä sitä itse.

    On kaksi vaihtoehtoa: Joko pidetään hirvikanta niin alhaisena, ettei kohtuuttomia vahinkoja synny tai metsästyksen harrastajat ehkäisevät vahinkojen syyntymisen muulla tavoin. Pankaa toimeksi!

  • Visakallo

    Meillä on taas se tilanne, että kaikki lähimmän hirviseurueen jäsenet ovat metsänomistajia, mutta eivät maanviljelijöitä tai karjatilallisia. Lisäksi monet asuvat muualla kuin siellä missä metsät ovat. En ole katsonut uusimpia valtakunnan tilastoja, mutta eiköhän nykyinen tilanne ole, että aktiivi-viljelijät ja karjatilalliset omistavat enää vain pienen osan yksityismetsistä. Eläkeläiset ovat olleet jo pitkään Suomen suurin metsänomistajaryhmä. Tätä tilannetta on edesauttanut se, että metsänomistajiksi tullaan keskimäärin vasta yli 60-vuotiaina. Itselläni tosin suunta on päinvastainen. Koska aloitin jo parikymppisenä, niin nyt kuusikymppisenä on jo valmis siirtämään vastuut nuoremmille.

    Jovain

    Valta on rakenteissa ja rakenteiden muuttaminen on hidasta jos lainkaan. Mennään suurmetsänomistuksen ehdoilla ja nykyiset valtarakenteet palvelevat sitä. Suurin osa metsänomistajista on kuitenkin pienmetsänomistajia, joiden osalta kustannusten jakautuminen aiheuttaa närää.

    Metsän toimialoista puuhuollon, metsänviljelyn, kuin laiduntamisenkin kustannukset lankeavat metsänomistajan maksettavaksi. Ei ole mikään ihme jos vähän kyrsii…

     

     

    Planter

    AR:n kirjoittelusta. Jokainen on varmaan huomannut mistä on kysymys.

    Niitä ei kannata lukea. Niihin ei kannata  vastata. Saa vaan lisää virtaa tassuihin, jos joku kommentoi. Yksinään ei kauan jaksa itselleen kirjoitella.

    Suorittava on menossa kovaa vauhtia samaan sarjaan. Sama selitysgeneraattori on pyörinyt vuosikaudet, eikä mitään uutta, ei niitäkään jaksa lukea.

    Planter

    ”Mitenkähän ne vahingot ja uudistamiskulut on laskettu?  Jos uudistetaan luokkaa 120000 ha, niin uudistuskulut 1000 euroa/ha laskien ovat 120 miljoonaa.  Anneli tuossa edellä kirjoitti, että vuosittaiset uudistuskulujen menetykset ovat 50 miljoonaa.  Siis käytännössä puolet, kun uudistuksia tehdään halvemmallakin .  Onko Anneli niin, että esim sinun metsissä hirvet hävittävät puolet uudistuksista?”

    Yksinkertaistaminen on hyvä asia, mutta ei niin yksinkertaisesti, että joka vuosi hirvet syövät heti puolet uusista uudistuksista.

    Ajattele vaikka näin: VMI:n mukaan hirvituhotaimikoita on miljoona  hehtaaria ja määrä on pysynyt likimain vakiona. Taimikko on hirvituhoalttina noin 10 vuotta. Joka vuosi siis poistuu 100 000 hehtaaria taimikkovaiheesta hirvien vioittamaa taimikkoa ja tilalle tulee uusi 100 000 hehtaaria, jonka hirvet vioittavat seuraavan 10 vuoden aikana.

    Jos taimikko on 10 vuoden kuluttua kehityskelvoton, on menetetty uudistuskustannus ja 15% kiertoajasta. Menetys karkeasti 4000-5000€/ha. Toki suurin osa on lievempiä, mutta keskimääräinen 500€/ha ei ole liioittelua, eli 50 milj. / vuosi.

     

    Timppa

    Planter.  Miten sen yksinkertaistamisen kanssa on?  Joka vuosi uudistetaan taimikkoa 120000 ha ja poistuu sinun mukaasi hirvien vahingoittamaa taimikkoa 100000 ha.  Minusta väität, että hirvet ovat tuhonneet tai ainakin pahasti vahingoittaneet Suomen taimikoista 83 %.

    Planter

    Näin vakavalta tilanne näyttää, voit itse tarkistaa VMI dokumenteista, että hirvituhotaimikoita on miljoona hehtaaria. Se on uskottavin tieto, joka itselläni on. Itselläni 10v  tuho on 100%, onneksi muualla keskimäärin pienempi.

    A.Jalkanen

    Osa hirvituhoista on ”vältetty” sillä, että reheville maille on istutettu koivun/lehtikuusen sijaan kuusta, eli kasvatettavien puulajien valikoima on yksipuolistunut. Koivun jalostushyötyäkään ei saada käyttöön. Koivun kylvöä voitaisiin kokeilla: selviäisikö tiheä taimikko paremmin hirvituhoille alttiin vaiheen yli (1-3 m pituus)? Noista kuvista nähdään kylläkin selkeästi, että silloin kun taimikko miellyttää hirviä, kylvö tai luontainen siemennys ei pelasta tilannetta ainakaan männyllä. En pidä hirvikarkotteita oikein kelvollisena ratkaisuna niiden korkean kustannuksen takia; levitys pitäisi toistaa muutamana vuonna. Aitaaminen olisi ok jos paikallinen rhy hoitaisi asian. Hirvien metsästys talvilaidunalueelta pois (silloin kun lunta ei vielä ole liikaa) voisi tuoda osittaisratkaisun, mutta kantavia naaraita ei kai oikein kehtaa ampua, joten metsästys pitäisi kohdistaa edellisen kesän vasoihin ja nuoriin uroksiin.

    suorittava porras

    Talvimetsästystä on kokeiltu joskus 70- luvulla , mutta siitä luovuttiin , kun hivinaaraat synnyttivät keskoset pitkin hankia. Saalistuksen kohdistaminen vasoihin tai uroksiin on mahdotonta , jos alueella on muitakin hirviä …ja yleensä vasan kaverina on naaras , joka pyrkii kaikin keinoin suojelemaan jälkeläistään .

    Ammatti Raivooja

    Planterin pitää joku tolkku saada noihin juttuihin. Ei voi mennä näin, että jos omalle kohdalle sattuu tuhoutunut taimikko, että voi alkaa selittää ihan mitä tahansa hullua. Hirvimaniassa alkaa äkkiä 100 miljardit viuhua ja täysin tuhoutuneita taimikoita kaikkialla ihan älyttömästi. Jonkin asteisia hirven jälkiä ja purujälkiä voi olla mutta tällästä merkittävää tuhoa on ihan marginaalisesti. Kaikkia hirvivouhottajia yhdistää 1) omakohtainen hirvituho 2) sen seurauksena järettömät jutut.  Eihän enemmistö metsänomistajista pitäisi hirvikantaa sopivana jos 5% metsistä ois hirvien tuhoamaa aroa.

     

    Laatua alentavia hirven tuhoja on 12% taimikoita. Hirvituhot on itseasiassa mitättömien vikojen joukossa mitä taimikoista löytyy. Ei nää planterin 500e/ha tuhot ole mitään järkevää keskustelua jos meillä kuitenkin keskituotot hehtaareille on alle 200e ha.

    Timppa

    Anneli tuolla edellä suosisi koivua, jos hirvet eivät söisi.  Mitenkähän on?  Eikä tietystikään yhden vuoden perusteella voi mitään päätellä.

    Joka tapauksessa Keski-Suomessa uudistushakkuukoivutukin keskihinta laski viime vuonna 2 euroa n. 41 euroon/m3 ja harvennuskoivutukin hinta n. 4 euroa/m3 33,65 euroon/m3.  Vastaavasti uudistuskuusitukki nousi n. 2 euroa/m3 runsaaseen 57 euroa/m3 ja harvennuskuusitukki n. 1,50 euroa/m3 n. 48 euroon/m3.  Kun tiedetään, että nykykuusikot tiheytensä vuoksi kasvavat kuutiota samaa tahtia koivujen kanssa, on kyllä varaa hyväksyä joku lahokuusikin joukkoon ja silti kuusen kasvatus on nykyhinnoin kannattavuudeltaan  täysin ylivoimaista koivuun verrattuna.  Kun vielä muistetaan koivun vähäinen tukkisaanto, ero ei kun korostuu.

Esillä 10 vastausta, 131 - 140 (kaikkiaan 347)