Ei, sinä et ymmärrä, jos on kiintiö, että yksi yksikkö mäntyä tarvitaan ja 2 yksikköä on myynnissä niin jompikumpi jää myymättä tai hinta alenee, ehkä puolittuu. Nyt kuvitellaan, että joku ostaisi 2 yksikköä jos toinen ei tuhoutuisi ja tuhoutuneelle yksikölle lasketaan täysi arvo. Eihän siinä ole järjen hiventäkään. Tämä on täydellistä nyt, että lototaan kun hirvituho osuu sattumalta, että ketkä tukee kansantaloutta ja ketkä biotaloutta. Siis hirvituhoja ei ole olemassa ja jos jotain niin niistä on pelkkää hyötyä.

Kait äänestys on tarpeeksi uskottava jos se lehtiin painetaan. Sinun mielestä väärin äänestetty, jälkipuheita on aina äänestysten jälkeen jos oma näkökanta ei voita.

Jos tulevaisuutta ei tiedä, miten satoja miljoonia euroja menetyksiä vuosittain voidaan laskea? Ei mitenkään, laskelmilla ei ole reaalipohjaa. Puusta on ylitarjontaa ja ylituotantoa, että mitkään tosiseikat ei tue näitä.

Hirvikannan ja tuhojen korrelaation selvittämisessä on ainakin se ongelma, ettei todellista hirvikantaa pienalueilla pystyttäne selvittämään riittävän tarkasti. Varsinkin kun metsästyskauden aikana tehdyt havainnot eivät ole talvilaudunalueilta, missä pahimmat tuhot yleensä ovat.

AR: ”Siis hirvituhoja ei ole olemassa ja jos jotain niin niistä on pelkkää hyötyä”.

Miksi metsänomistajille sitten on maksettu korvauksia, jos hirvistä on pelkkää hyötyä?? Edellä olevassa kuvassa on hyvin tyypillinen hirvivahinko. Männyntaimikko, joka on vanhan metsän vieressä. Hirvet käyvät tamikossa ruokailemassa ja palaavat sen jälkeen takaisin vanhan metsän suojiin. Itselläni ja monella muulla on juuri samantyyppisiä hirvituhoalueita. Lopputuloksena on yleensä hyvin huonolaatuinen hieskoivikko. Hirvenmetsästäjät liikkuvat nykyisin yllättävänkin vähän metsissä. Metsästäjät siirtyvät teitä pitkin autoilla ampumapaikoille ja vain koirat liikkuvat metsässä. Tämän ovat useammat metsästäjät minulle itse kertoneet. Voidaankin sanoa, että eniten metsissä liikkuvat siellä jalkamiehenä työskentelevät sekä marjastajat ja sienestäjät. Me, jotka liikumme paljon metsissä, näemme kyllä hirvien aiheuttamat sorkkien jäljet kuusien juurissa, sekä paljon kuljetut hirvipolut ja juomapaikat, sekä myös ne talvisyöntipaikat, joita metsästäjät eivät yleensä näe.  En syytä metsästäjiä mistään, vaan päinvastoin, he tekevät arvokasta työtä hirvien vähentämiseksi. Siitä en pidä, että jotkut metsästäjät ottavat täällä heti marttyyrin viitan harteilleen, jos puunkasvattajat aivan oikeutetusti esittävät omia näkemyksiään. Hirvipolitiikka tulee jatkossa muuttumaan, haluttiin sitä täällä tai ei haluta.  Sitä mukaa kun puunkäyttö ja suojelualueet lisääntyvät, ja neljännes avohakkuualoista jätetään uudistamatta, sitä vähemmän puita riittää hirvien rehuksi. Tämä on tosiasia, ei mielipide.

Hirvilupamaksut eivät enää vastaa sitä tarkoitusta, johon ne ovat alunperin tarkoitettu. Ne eivät palvele metsästäjiä, eikä metsänomistajia, vaan pitävät vain elossa riistahallintoa, joka on kykenemätön tekemään päätöksiä jossa metsästäjiä ja maanomistajia kohdeltaisiin tasavertaisesti.

Onhan tuossa AR:n kirjoittelussa järkeä ilman muuta. Nyt tilanne on se että kaikkea mäntyä ei mene kaupaksi jota on tarjolla. Sama koskee koivua. Sitäkin on täällä meillä kahden vuoden tarve tienvarsilla odottamassa uutta tulemista. Kalpimieheille soitellaan että tarjontaa raaka-aineesta on riittävästi.

Toisaalta hyvä tarjonta tekee sen että raaka-aineen hinta ei nouse. Hyvä esimerkki raaka-ainekaupasta on öljytuotteet jotka eivät nouse ennen kuin opec pääsi sopimukseen tuotannonrajoituksista. Sama ilmeisesti on myös puun osalta. Lievä niukkuus antaa tuotteelle parhaan hinnan.  Onko sitten niin että järkevän kokoinen hirvikanta sittenkin ”sataa metsämiehen laariin”.