Keskustelut Metsänhoito Vähälumisuuden/lumettomuuden vaikutukset hirvivahinkoihin?

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 18)
  • Vähälumisuuden/lumettomuuden vaikutukset hirvivahinkoihin?

    Onko kokemusta tai tutkittua tietoa miten tällainen lumeton tai vähäluminen talvi vaikuttaa hirvivahinkoihin?

    Ovatko pienimmätkin taimet tällaisena talvena vaarassa joutua hirven evääksi? Vaikuttaako hirven ruokailutottumuksiin lämpimän sään turvottamien lehtipuiden silmujen yleisyys?

    Tarkoituksenani olisi käydä ensi viikon aikana tarkastamassa vajaan 10 hehtaarin mäntytaimikkoni, jolla hirvet ovat talvilaiduntaneet kymmenen vuoden ajan ja varautua jo etukäteen henkisesti millainen näky siellä mahdollisesti odottaa. Aiemmin metsäni omistusaikana ei tällaista lumettomutta tähän aikaan vuodesta ole ollut.

  • Timppa

    Hirvihän syö myös mm. mustikanvarpuja. Toivoa ainakin voisi, että siksi taimikkosi saisi olla turvassa.

    Pähkäilijä

    Turvassa ovat, hirven turvassa nimittäin… Lukijoiden kuvissa jossain sivulla on kuva syksyltä taimiskossa täystuho jossa hirviemo ja vasa oli mennyt koivutaimikon läpi ja 2 riviä taimia katkottu matkalla. Tänään löytyi tieltä uudet jäljet, menty tänään tai eilen kun jää polanteet oli viel ennen sitä. Seuraavat 2 riviä koivikkoa oli katkottu, ei ihan niin järjestelmällisesti mutta kuitenkin… Tällä kertaa vain yksi hirvi jäljistä päätellen oli asialla…

    Maa on lumeton joten muutakin syötävää ois tarjolla…

    Herman

    Ainakin muutamana viimetalvena jolloin on ollut paljon lunta on hirvituhot keskittyneet pienille alueille. Ei tietysti lohduta jos on oma taimikko. Usein lumettomina talvina hirvet löytää myös muuta syötävää kuin männyt. Todennäköisesti hirven energian kulutus on myös pienenmpi leudossasäässä kun kovalla pakkasella?

    Korpituvan Taneli

    Vähä lumisuus ja lumettomuus merkitsevät myös leutoja kelejä. Leudot kelit syksyllä hidastavat hirvien talvilaitumille siirtymistä. Tästä syystä taimikkotuhot ovat hiukan poikkeuksellisissa paikoissa. Eivät välttämättä perinteisllä talvilaidun alueilla.
    Ilmeisesti keli hiukan vähentää myös mäntyvahinkoja, koska mänty on vain hätäravintoa hirville. Nyt kaikenlainen varpu ja esim katajat hyvin saatavissa. Koivutaimikkoa tämä sää ei kylläkään suojele. Koivunvarvut sulana hirven herkkua.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    Korpituvan Taneli

    Harrastelija:
    ”Sen mitä on seurannut, niin hirville kelpaa vähän kitukasvuinen taimikko joka ei ole jaksan8ut kehittää hirville pahanmakuista ainetta. ”

    Samanlainen käsitys tullut. Tästä on se hyöty, että kerran hirvien vikuuttama kitukasvuinen mänty on sitten juuri samasta syystä toistuvasti hirvien syönnin kohteena.
    En tiedä pitäisikö sitten jättää kaatamatta nämä hirven vikuuttamat, josko sillä säästyisi ne paremmat?
    Sarvenhauspuuta en ainakaan kaada kuin vasta sitten kun se on kuollut. Hirvi tulee nimittäin saman puun luo kerta toisensa jälkeen hankaamaan sarviaan. saattaa olla sekin että vauiriokohtiin valunut pihka on eduksi hankauksessa.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    Suden jälki

    Samoilla linjoilla muidenkin kanssa. Energiaa menee vähemmän ja mieluisimmat ruuat, eli haavat,pihlajat ja pajut ovat helposti saatavilla.
    Kelpaako hirvelle enää kesän horsmanpäät, niin jos on näköhavaintoja, niin ei muuta kuin tulemaan. Koivu kelpaa myös valitettavasti ja mänty vasta viimeisessä hädässä.
    Itse en ainakaan nyt raivaisi yhtenäistä männyntaimikkoa haavoista.
    Se olisi kuin kutsu viettämään talvea jääkaapin vieressä.
    Yleensäkin pitäisi aina miettiä raivausten ajankohtia. Aina se ei tietysti onnistu, mutta kannattaa silti miettiä. Ketuillehan ja muille vähälumisuus on oikea myyrien aarreaitta. Toivottavasti ensi kesänä emot ovat pullollaan uusia myyränkauhuja.

    Anton Chigurh

    Ketuille on lumipeitteestä vain hyötyä. Katsoo seuraavan pätkän:
    ”fox dives headfirst into snow”
    niin tietää miksi.

    Gla

    Kirjastossa käväistessäni käsiini osui Tapion vihkonen Metsänhoito ja hirvi, suositukset talvilaidunalueille. Julkaisu löytyy verkostakin:

    http://www.tapio.fi/files/tapio
    /Hirvi-neuvottelup_iv_/Hirvi
    _suositukset_osa_1.pdf

    Tähän saakka minun käsitykseni on ollut se, että ravinnon määrän minimointi vähentää hirvituhoja. Tässä julkaisussa vallitsee kuitenkin päinvastainen näkemys. Ei niin, että mäntyjä pitäisi kurittaa vesakossa, mutta muuten ravintoa pitäisi tarjota hirville, jotta taimikot säästyisivät. Esim. taimikosta ei pidä perata lehtipuuta poislukien etukasvuiset yksilöt. Ajatuksena on se, että mitä enemmän ravintoa löytyy, sitä pienemmät ovat tuhot per taimikkohehtaari.

    Männiköiden hakkuutähteiden kelpaavuus hirville todettiin tässäkin julkaisussa. Toisaalta todettiin myös se, että jos hirvi on oppinut jossain ruokailemaan, tulee se vuosi toisensa jälkeen samaan paikkaan uudestaan. Tällöin esim. taimikon harvaksi perkaamisella voidaan lisätä vahinkoja kasvatettaville puille.

    Mitä pidätte näistä ajatuksista? Itselleni jäi samansuuntainen käsitys kuin jk-kirjasta eli että tavoitteena ei ole tarjota lukijalle ratkaisuja kannattavaan toimintaan. Tavoitteena on pönkittää kirjoittajien ideologiaa.

    Puun takaa

    En ole hirvien sielunelämän tuntija, mutta melko järkeenkäyviltä niiden toimet yleensä näyttävät.
    Talveksi ne valitsevat alueet, joissa on runsaasti syötävää.
    Lehtipuusta puhtaaksi raivatut männiköt eivät ainakaan meilläpäin ole niiden ykköskohteita.
    Lehtipuu männikön seassa näyttäisi toimivan hirville houkuttimena, ja kun ruokailemaan on ryhdytty, syödään monipuolisesti, kuten meitä ihmisiäkin opetetaan.

    Metsäkupsa

    Oma kokemukseni,jos männyn taimikossa lehtipuuta,niin kyllä hirvet siellä viihtyvät toisemmin,kuin peratussa taimikossa.Jos lunta on paljon,niin asettuvat talvilaitumilleen,jolloin tuhot keskittyvät .

    Papparaiset täällä viellä hirviä jahtaavat,kun ensin valkkasivat ,eivätkä ampuneet.Nyt osa kyllästynyt jahtiin,niin muutama pyssyineen enään metsällä ,taitaa katajia syömään joku lupahirvikin jäädä.

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 18)