Esimerkki viime syksyltä,  Ammuin ensimmäisenä jahtipäivänä hirven, joka oli 2 tunnissa tullut 20 km koira perässään 4-tien ja muutaman pienemmän tien yli.  Oli huono-onninen.  Tulin passiin n minuutti ennen ja metsäyhtiö oli tehnyt tien varteen laanipaikan, joten oli hyvin aikaa ampua. Kapealla tieuralla ei juoksevaa hirveä olisi ennättänyt ampua.  Senkin  tiesin radiosta, että tulossa oli yksinäinen hirvi vieras koira perässä.  Koira oli kaadon jälkeen tosi väsynyt.

Tällä siis tarkoitan, että hirvenmetsästyksessä tuurit vaihtelevat.

Väännetään Gla:lle rautalankaa. 1000ha on minimipinta-ala ,jolla voidaan metsästää hirviä. Jos hirvitiheys on 2,5-3 yksilöä/1000ha, on mahdollista metsästää vain yksi hirvi/vuosi kyseiseltä pinta-alalta,mikäli ei haluta syödä pääomaa. Jos pääoma pienenee. 1000ha:n metsästysseuroilla ei ole mahdollisuutta jahtiin joka vuosi. Homma lakkaa kiinnostamasta eikä alueella pian metsästä kukaan. Yksi vaihtoehto korjata tilanne olisi seurojen yhdistyminen ,mutta siinäkin on omat hankaluutensa. Yhdistymisprosessi voi kestää vuosia ja pahimmillaan niin kauan ,että hirvien määrä pääsee yllättämään . Sekin on mahdollista ,että sopuun ei päästä ja seuraukset ovat samat . Naapuriseurojen keskinäiset välit eivät välttämättä aina ole parhaat mahdolliset. Moni suurempi seura on pirstoutunut juuri erimielisyyksien takia. Kuluu miespolvi ennen ,kun vanhat kaunat on unohdettu.

Jatkuvuus on hirvihommissa hyvin tärkeää. Toiminnan pitää kiinnostaa ja saalis on asia ,joka pitää kiinnostusta yllä, ei pelkkä raitis ilma. On siis taiteiltava tilanteessa ,että harrastus kiinnostaa ,mutta vahingot pysyvät kohtuullisina. Tällä hetkellä ollaan kiinnostavuuden suhteen alarajalla. Jos harrastus hiipuu ,sitä on vaikea polkaista uudestaan käyntiin. Hirvet käyttävät taatusti tilaisuuden hyväkseen , jos metsästäjien rivit harvenevat tai kiinnostus herpaantuu. Kilpailevia kiinnostuksen kohteita on tänä päivänä ylenmäärin.

A.J. Ja mehtäukko. Palaan taas siihen, mitä olen ennenkin tällä palstalla kertonut. Kokemukseni tosin rajoittuu 45 vuodelle ja yhden maalaispitäjän riistanoitoyhdistykseen: Hirviasioista, lähinnä anottavista kaatoluvista, päättävistä kahdeksan kymmenestä on maanomistajia, tällä seudulla metsänomistajia koska karjanpito on loppunut jo 30 vuotta sitten suurimmalta osalta. Näistä metsänomistajista on AINA löytynyt kovimmat vastustajat lupamäärien lisäämiseen, kulloisesta hirvien määrästä riippumatta. Sidosryhmien terveiset kyllä tuodaan paikalliseen kokoukseen riistaneuvoston kokouksesta, mutta sitten alkaa akiteeraaminen varovaisen metsästyksen puolesta. On näköjään kaksi koulukuntaa: metsästävät metsänomistajat ja ei metsästävät metsänomistajat. Koettakaa nyt metsäkansa saada jokin yhteinen näkemys hirviasiaan kahden päinvastoin ajattelevan leirin sijaan. Viime keväänäkin alueemme hirvikannan ilmoitti riistakeskus olevan vielä hieman yli tavoitteen. Kuitenkin metsänomistajien enemmistöllä kaikilta seuroilta vähennettiin kaksi lupaa pois edelliseen metsästyskauteen verrattuna.

Eipä tietenkään 600 000 metsäomistajaa ole joukkona homogeeninen. Tällä palstalla kirjoittavat kuulunevat pääasiassa ryhmään 1)

Leena Petäjistö, Ashley Selby

Metsänomistajien arvot ja näkemykset hirvikannan säätelyssä

Tutkimuksen hypoteesit voidaan ilmaista seuraa-
vasti:
1) On odotettavissa, että metsänomistajat, jotka edus-
tavat hyödyntämisen diskurssia ja joiden metsän-
omistuksen tavoitteet ovat taloudellisia, suhtautuvat
hirveen ja hirvien metsille aiheuttamiin vahinkoihin
kriittisesti ja toivovat, että hirvikannan kokoa tulisi
pienentää.

2) Metsänomistajat, jotka edustavat hedonistista dis-
kurssia (jolloin metsänomistuksen tavoitteena ei
ole pääasiallisesti taloudellinen hyöty) suvaitsevat
enemmän hirvivahinkoja, eikä hirvikannan koon pie-
nentäminen ole kovin tärkeää, sillä heille on tärkeää
henkisen nautinnon saaminen metsästä.

3) Luonnonsuojeludiskurssia edustaville metsänomis-
tajille ei hirvien aiheuttamilla vahingoilla ole mer-
kitystä, ja siksi he katsovat, että hirvikannan kont-
rollointi on tarpeetonta, sillä tärkeintä on luonnon
arvo sinänsä ja hirven olemassaolon oikeutus.

Nämä kolme hypoteesia muodostavat siten jatku-
mon, jonka toista päätä edustaa puhtaasti taloudel-
liset arvot ja toista päätä luonnon itseisarvo.

Metsänomistajista ei tosiaan saada homogeenista kantaa, joten pitää määritellä yhteiskunnan kannalta painopisteet. Minusta ne voisi olla tehokas puuston kasvatus uusiutuvien raaka-aineiden, hiilen sidonnan ja luontoarvojen takia. Hirvien määrä pitää sopeuttaa siihen siten, että huomioidaan sorkkaeläinten kokonaismäärä. Jos hirviä on jonkun mielestä vähän, kun kanta on 2,5, peurojen määrä 20 paikkaa tilannetta kummasti ja tarjoaa halukkaille työtä.