OK suurilla saloilla Salonpoika! Itsellä lapsena vain 20 km kylille. Ihan sen takia kysyn aluetta, kun yritän haarukoida millä alueilla mahdollisesti ollaan yli sidosryhmien tavoitteiden.

Nuo hirvihavainnot/päivä ovat mielestäni aika huono mittari.  Jos mäessä on yksi hirvi, niin hyvä koira löytää sen.  Jos mäessä onkin 5 hirveä, niin koiran edessä on taas ehkä vain yksi hirvi.  Sattuman varaista on sitten niiden 4 muun näkeminen.  Koirien laadun paraneminen johtaa myös siihen, että nykyään tehtäisiin samasta hirvimäärästä enemmän havaintoja kuin vaikkapa 20 vuotta sitten.

Sama juttu kaadoista. Joskus pelittää metsästys, joskus ei.  Pitää olla monen porukan kokonaisuus, jotta tuloksella olisi tilastollista merkitystä.

Minun mielestäni luotettavin hirvikannan indikaattori on hirvionnettomuuksien lukumäärä.

Suorittava porras on ihan pihalla.  Kasa virheitä ei korjaannu lisävirheillä ne vai summautuvat  vahvistavat toisiaan.  Osaamisen tai oikeintoimimisen tae on  heikosti perusteltu pitkällisellä töppäyksellä. Haitat eivät ole hävinneet!  Pitkä kokemus  esim  50 v  tupakoinnissa vaikka olis ollut sen markkinoinnissa, ei edes piipunpoltolla tee asiaa paremmaksi ympäristöä, eikä pelasta terveyttä.  Tämä vain siitä pitkän kokemuksen antamasta opista.    Yksityisen metsän hoitoa hävitetään  kaikenmoisilla sidosryhmien pyrkyreillä.  Kai perustuslaki  antaa oikeuden hallita omaisuutta ja hävittää tuholaisryhmä elikoineen, en tiedä.

PS ,Metsänhoitosuunnitelmaan  lisät kohta; Tuholaisten torjunta    -myrkytys   -ampuminen,  -Kantokäsittely  – Ym  …

Suorittava: ”Kyllä tuo karannut valkohäntäpeuratilanne itsessään on edellyttänyt infran kehittämistä. Sille saalismäärälle tarvitaan käsittelytilat ja markkinat. Elukoita olisi rutkasti enemmän, jos käsittely olisi tehtävä edelleen liiterin nurkassa ja lihamarkkinat tökkäisivät oman pakastimen tilavuuteen.”

Toki näin. Silti on aiheellista kysyä, miksi metsästäjien parissa on halukkuutta levittää peurakantaa laajemmalle alueelle ja vahvistaa kantoja tihentymäalueen ulkopuolella. Miksi ei ajoissa pyritä rajoittamaan kannan leviämistä.

Vastaus on helppo: Metsästäjät haluavat lisää riistaa. Kun eläinten määrä lisääntyy tihentymäalueen ulkopuolella, tulee monille vastaan tarve rakentaa nykyaikaiset tilat. Enää ei siis voida sanoa, että eläinten kasvanut määrä olisi luonut tarpeen, vaan se on seurausta tietoisesta pyrkimyksestä kasvattaa eläinten määrää. Oikeastaan tilanne ei tihentymäalueillakaan ole vahingossa syntynyt. Peurojen määrä toki karkasi käsistä reilut 10 vuotta sitten, mutta siihenkin saakka kantaa on tavoitteellisesti kasvatettu. Kannan jyrkkää kasvuakaan ei yritetty heti leikata, vaan vasta kun ongelmat alkoivat kärjistyä ja ulkoinen paine metsästyksen tehostamista kohtaan kasvoi tarpeeksi.

Jos huoli syrjäseutujen metsästäjien määrästä ja ikärakenteesta on todellinen, voi hitaampikin jo nyt miettiä, onko peurojen lisääminen yhä uusille alueille vastuullista toimintaa vai luodaanko siinä ongelmia, joiden ratkaisuun ei eväitä olekaan. Eli onko ongelma helpompi ehkäistä kuin ratkaista. Itse olen sitä mieltä, että tässä asiassa pitäisi johtajuus ottaa muihin käsiin kuin jättää metsästäjille. Tämä taas edellyttää sitä, että saadaan suoraselkäinen metsästysministeri, käytännössä jostain muualta kuin kepusta.

Lihankäsittelytilojen päivittäminen ei ole aivan yksipiippuinen asia. Hankkeisiin on haettu ja saatu runsaasti himoittuja EU-varoja. Yksin lämpimin ja koko kyläyhteisön voimin on rakennettu samalla myös hyvin varustettuja kokoontumistiloja tai pienimuotoisimmillaan laavuja ja kotarakennelmia kyläläisten ja luontoharrastajien käyttöön. Avustus ja talkoot kattavat vain osan kuluista. Osaan monet ottavat lainaa ,jota lyhemnetään myymällä riistaa. Tästä kehittyy sellainen ympyrä ,että kovin alhaisiksi riistakantoja ei lasketa .

Peurahommissa tahtoo unohtua ,että suurtilalliset ja tehokkaasti toimivat metsästysseurat ovat olleet alunperin pienten sorkkaeläinten lisäämisen kannalla. Kaupallista toimintaakin on ollut hankkeiden takana. Toiminta on ollut suht vapaata . Laajempi suunnitelmallisuus on puuttunut,saalistettavia elukoita ei ole edes laskettu. On riittänyt ,että saalista saadaan vaivattomasti. Valkohäntäpeura on hyvä huono esimerkki siitä ,mihin vapaa ja suunnittelematon vähän toisella kädellä hoidettu toiminta johtaa. Monissa kommeneissa on metsästyksen vapauttamista pidetty ratkaisuna ongelmaan ,vaikka ongelma on johtunut juuri siitä. On toimittu ilman riittävää kontrollia.

Täällä pohjoisemmassa on pienten sorkkaeläinten suhteen rauhallista. Iltaväijyt eivät ole tuottaneet saalista . Kahden päivän saalis kolmen ajavan koiran avulla on yksi kaurispukki. Valkohännistä ei ole nähty vilaustakaan. Kanta voi rauhassa kasvaa ,jos on kasvaakseen.