Nyt on ilma niin sakeana väitteistä, että haastan jonkun (vaikka Suomen Riistakeskuksen) laskemaan ja julkistamaan vastauksen kysymykseeni: kuinka moni alueellinen riistaneuvosto asettaa sidosryhmien (sis. maanomistajat) esitykseen verrattuna korkeamman kannan hirvelle tai valkohäntäpeuralle? Joku innokas toimittajakin voi puolestani yrittää. Itsekin voin koettaaa, mutta en usko että ne vastaavat minulle ne ARN:it.

Suorittavan suunnalla näkyy riistahallinto toimivan mallikkaasti, mutta metsästäjät ovat kateuden riivaamia ukkoja. Täällä toisinpäin.

”Jokainen metsästäjä on harrastuksensa mainosmies.

Muista jatkossa tämä eräneuvoksen viisaus, kun kommentoit! Luo palstalle positiivista kuvaa metsästäjistä, eli itsestäsi.

Aika usein lehtiin kirjoitellaan juttuja visioista ,jotka ova vain herrojen haaveita. Nämä näyttävät uppoavan tehokkaasti Planterinkin ajatusmaailmaan.”

Kyllä tämäkin linkissä esitetty on ihan vakavasti otettava hanke, eikä pelkkä visio. Luulisi, että MTK olisi ollut osallistuvien tahojen joukossa, mutta ei. Seurojen ja seurueiden tarpeita kartoitetaan, mutta ei maanomistajien. Onko maanomistajan kritiikki perusteetonta?

Kun/jos investoidaan lihankäsittelyyn, infraan, metsästysmatkailun- ja lihan markkinointikanavien luontiin, järjestely on ajateltu pysyväksi, ei kannan leikkaamiseksi. MMM on siis linjannut, että ainakin osassa maata hirvitalous on tärkeämpää kuin metsätalous.

https://riista.fi/riistatalous/hyvinvointia-riistasta/hyvinvointia-riistasta-hanke/

Yksittäinen metsäomista on täysin ulkona  omassa yrityksessään kun hivenkasvattajat mellastaa.  Kolmesta viiteen tuholaista ovat vasoneet 20 hehtaarin alalla  ainakin kymmenenvuotta eikä  pyssymiehet saa niitä häätäneen pois!  On muualla muka enemmän haitaksi elikoita.  Sattuivat haitat olemaan johtoporukan mailla.

EDIT Meidän alueen kahdeksan osakkaan yhteilupa haki kahtakymmentäkahta (22) lupaa ja sai kaksitoista (12) ja sinä väität edelleen että lupia saa minkä ilkeää anoa. Sama linja on ollut jatkuvasti, tosin tämä päätös taitaa olla riistakeskuksen pohjanoteeraus. Paikallisten metsästäjien ja metsänomistajien tiedolla ei ole ollut eikä näy olevan nytkään mitään merkitystä vaan päätökset tehdään niitä huomioimatta. Meidän kylän seurueen kolmessa riistakamerassa kävi loppukesästä säännöllisesti ainakin kahdeksan hirveä ja porukalle tuli yksi (1) lupa. Kannanhallinta on karannut vuosien varrella monesti käsistä ja niin tulee käymään jatkossakin vaikka naputtelisimme omariistaa läpi päivät. Tietoa on ollut, tekijöitä on ollut mutta kun todellinen tahto asian hoitamiseen puuttuu niin eihän siitä hyvä tule.

En ole kyseenalaistanut tai vähätellyt Suorittavan aikaansaannoksia metsästäjänä ja toimintaa riistaorganisaatiossa. Vilpittömästi uskon, että ne ovat huippuluokkaa. Enkä ole kyseenalaistanut hänen kokemustaan puunkorjuussa.

Tässä kritiikissä ei olekaan kysymys niistä, vaan suhtautumisessa niihin kuuluisiin sidosryhmiin, meihin. Miten käydään vuoropuhelua metsänomistajien ja metsästäjien välillä, miten voitaisiin vähentää hirvituhoja. Onko se asiallista.
Ministeriökin on budjetoinut rahaa sidosryhmäyhteistyön kehittämiseen, joten se nähdään tärkeänä.

Kun tälle palstalle aikanaan tulin kysymään neuvoja hirvituhojen ehkäisyyn, niin koin, että välittömästi alettiin vähätellä ongelmaa ja syyllistää itseäni vahingoista. Jotenkin tiedettiin itseäni paremmin, että olin laiminlyönyt taimikonhoidon, vaikka taimet hävisivät jo ensimmäisenä syksynä. Jos normaalilla taimikonhoidolla, varhaisperkauksella ja taimikonharvennuksella tuhot olisivat siedettäviä, eli 70% kasvatettavaksi aiotuista taimista selviäisi hirvien suusta, en olisi tänne asiasta kirjoitellut. Enkä olisi kirjoitellut, jos yksi ylimääräinen perkaus olisi auttanut.

Tosiasia on kuitenkin, ettei auttanut vaikka perkasi joka toinen vuosi, niin ettei metriä pidempää vesakkoa ollut missään vaiheessa.

Varmaan on paljon hoitamattomia taimikoita, mutta uskon, että tälle palstalle kirjoittavat metsätalouden harjoittajat hoitavat taimikkonsa niin kuin pitää, pusikoiden haltijat puuhastelevat muualla. Kuitenkin meidät kaikki samaistetaan niiden pusikoiden omistajiin. Onko se asiallista ja rakentavaa sidosryhmäyhteistyötä, johon pitäisi pyrkiä? Ei vaan tahallista vastakkainasettelua, ettei päästä keskustelemaan asiallisesti asiasta.

Kun aloin sinnikkäästi selvittää mikä oikein on vialla, niin leimattiin vainhoharhaiseksi sekopääksi. Kuitenkin, kun laitoin Metsälehdellekin materiaalia ja tiedoksi, ettei metsänomistajien kuulemisia huomioda Lounaassa mitenkään, lehti julkaisi siitä artikkelin
Silloin 2016 ei ollut vain muutama hirvi yli tavoitteen VS2:ssa vaan 30 000 yli tavoitteen koko maassa. Riistahallinnon tavoitteiden asettelu ei ollut paikallinen ongelma, samantapaisia ongelmia oli mm Pohjanmaalla ja Uudellamaalla. Mielestäni riistahallinnon arvostelu oli paikallaan. Enkä ole ainoa joka on tehnyt saman havainnon, että siellä on ongelmaa.

Tähän saan vastauksen, että nyt tilanne on parempi ja hirvistä pulaa. Tilanne on paikoin parempi, ei tosin pulaa. Pelkona on vaan 2016-2018 tilanteen toistuminen, signaalit ovat samansuuntaisia.
Aika monta kertaa olen toistanut, että nykyinen kannanhallintajärjestelmä kyllä toimisi, jos sitä noudatettaisiin, mutta kun ei. Viitataan vaikka episodiin Keski-Suomessa vuosi sitten.

Olen huono kertomaan omista saavutuksistani, mutta ei metsänomistajakokemus sentään rajoitu VS2:een. Metsää on ollut neljässä VS-kunnassa ja Pohjois-Pirkanmaalla.