Keskustelut Metsänomistus Uutta ajattelua metsästykseen

  • Tämä aihe sisältää 151 vastausta, 26 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 2 vuotta, sitten Gla toimesta.
Esillä 10 vastausta, 111 - 120 (kaikkiaan 151)
  • Uutta ajattelua metsästykseen

    Tervehdys palstalle!

    Olen pitkän linjan metsästäjä ja metsäsijoittaja, ja siltä pohjalta seurannut keskustelua palstalla.

    Minua on alkanut enenevissä määrin häiritä asetelma, jossa metsästysseurat ukkoutuvat ottamatta riveihin nuoria jäseniä ja sorkkaeläinkannat kasvavat hallitsemattomasti. Puhun tilanteesta nimenomaan täällä Etelä-Suomessa. Tyypillisen metsästysseuran keski-ikä liikkuu jossakin 60 ikävuoden ja kuoleman välissä, ja uusia jäseniä seuraan ei oteta ellei tuomisina ole 50 hehtaaria uutta metsästysmaata. Harvalla nuorella tätä on.

    Nykyinen lupajärjestelmä pinta-alavaatimuksineen on mahdollistanut perverssin tilanteen, jossa metsästäjät kasvattavat yhä laajenevaa karjaansa maanomistajan mailla vastaamatta kuitenkaan karjan aiheuttamista vahingoista. Vanhenevilla seuroilla ei oikeasti ole enää kyvykkyyttä saati sitten halukkuutta pienentää kantoja. Kauris-, peura- ja pienpetokantojen leikkaaminen vaatii uutta nuorta verta.

    Kun olemassa olevat seurat eivät näytä selviytyvän velvoitteistaan eivätkä ovet avaudu maattomille nuorille, olemme suunnittelleet perustavamme uuden metsästysseuran, joka koostuu nuorista mutta kokeneista metsästäjistä. Meille metsästys on harrastus, josta saatavista kokemuksista ja saaliista olemme valmiita maksamaan. Maksavathan kaikki muutkin harrastukset.

    Mikä olisi hinta, jolla metsänomistajana olisit valmis vuokraamaan metsäsi uudelle tehokkaasti toimivalle seuralle? Itse olemme ajatelleet, että voisimme maksaa vuokraoikeudesta esim. 10-15 euroa hehtaarilta vuodessa. Tällä menettelyllä metsänomistaja saisi edes jonkin korvauksen vahingoista ja toisaalta kannat saataisiin kohtuulliselle tasolle. Rahallinen vastike toimii nimittäin myös seuralle kannustimena tehdä jalkatyötä ja vastata seuran tärkeimmästä tehtävästä – metsästyksestä.

     

     

     

     

     

  • Perko

    Metsänomistajan metsäyritys on vastuullinen yli ikäpolvien toimiva hanke.  Harrastelijat  muutaman viikonlopun hurmoksen takia tuhoaa mo: yritystä  kasvattamillaan elikoilla koko vuoden. Tyhmempää kuin  hölmöläisten hommaa !   Tuhot ja vammautuneet ovat satojamiljoonia euroja.  Menetykset mukaan niin lihan hinnaksi tulee yli 1000 €/ kg.

    Metsänomistaja  on velvoitettu toimimaan tuholaisia vastaan estämään jopa niiden leviämisen.  Kuitenkin hirviporukan hekuman hoitoon on uhrattava jopa ihmishenkijä ja siedettävä vammautumista liikenteessä.

    PS. Metsästäjille on oikeutettu yksioikeus (vaikka aluetta ei ole vuokrattu) hallita hirvilukua ja siitä johtuvaa tuhoa yksityismetsissä ja määritellä vahinkojen korvauksia.

    Lisäys;  13:30   ”eivätkä pane alulle”  tuo on melko varmaa, sen ikäiset jo etteivät pane just muutenkaan alulle ketään. On kuitenkin hillitön tarve sojottaa kivärillä.

    suorittava porras

    Metsästäjät eivät kasvata hirviä, eivätkä pane alulle. Lisääntymisen edellytykset riippuvat olosuhteista. Kun ravintoa on runsaasti ,riistakanta kasvaa. Ainoa” vika” metästäjissä on ,että he eivät kaikissa oloissa tapa tarpeeksi. Hyviin tapoihin ei kuulu liiallinen saalsikeskeisyys ja ahneutta pidetään paheena.

    A.Jalkanen

    suorittava porras osuu tuossa aivan naulan kantaan. Tuota metsästäjien ajattelua pitäisi nyt haastaa. Mitä muuta kuin saaliskeskeisyyttä ja ahneutta se on kun etelässä halutaan pitää yllä korkeita hirvieläinkantoja? Myös osa maanomistajista syyllistyy näihin. Asiasta pitäisi avata keskustelua sekä valtakunnallisesti että alueittain: mikä on hirvieläinkannan hoidon tavoite ja miten se suhteutuu muihin luonnonvarojen kestävän käytön tavoitteisiin?

    mehtäukko

    ”…Kasvattamillaan elikoilla…” on sitä oikeaa propagandaa. Lukeko laskelmoi yli 1000 suden tarpeesta? Sillä viisaudella saadaan hirven- ja muun metsästys lopullisesti sekaisin.

    Gla

    Nostokoukku: ”Ymmärrän erittäin hyvin taimikoistaan huolehtivien harmin, kun hirvet tuhoavat työn ja rahat. Mutta sitä en ymmärrä, että omaa typeryyttä tuhottu 2000 mäntyä on merkityksetön kun taas hirven samassa taimikossa tuhoamiin 300 koko maailma kaatuu.”

    Minua ei kiinnosta jonkun rästikohteen omistajan valituksen aihe. Minua kiinnostaa se, että hyvälläkin hoidolla tuhoriski on liian suuri. Se määrittelee suhtautumistavan asiaan ja sen merkityksen. Minun tai muiden riski ei pienene siitä, että joku autokaupoille lähtenyt isäntä hoitaa taimikkonsa sen sijaan, ettei hoida.

    Nostokoukku

    A.J.

    Näitä keskusteluja on käyty jo vuosikymmeniä, niin valtakunnallisesti kuin alueittain. Sidosryhmiä on kuunneltu, etenkin metsänomistajia. Metsänomistajat käytännössä päättävät metsästettävät määrät, kuten olen aikaisemmin kertonut. Kuitenkin metsästäjät jäävät näköjään yksin syytetyksi, jos koko valtakunta ei ole tyytyväinen, vaikka asian hyväksi valtavan työmäärän ja rahallisen panostuksen antavatkin.

    Gla

    Suorittava: ”Kun ravintoa on runsaasti ,riistakanta kasvaa.”

    Tähän saakka olet nojannut hirvikannan hoitusuunnitelmaan. Nytkö sillä ei olekaan merkitystä?

    Entä miten hirven ravintoresurssi on muuttunut vuoden 2000 jälkeen? Tuskin mitenkään, hirvikantaa on säädelty kuten laissakin määrätään, kaatolupien avulla. Teidän suunnalla jopa toppuuteltiin ampumasta liikaa hirviä. Täällä taas ihmetellään, kuten Anneli totesi, miksi tavoitekanta asetetaan hoitosuunnitelmassa esitettyä korkeammaksi ja suunnitelman mukaiseen tasoon leikkaus olisi kohtuutonta.

    Enemmän työtä ison kannan hallintaan tarvitaan kuin pieneen.

    Nostokoukku

    A.J. Ja gla

    Kysykää nämä asiat niiltä jotka päättävät eli metsänomistajilta.

    Planter

    ”Sidosryhmiä on kuunneltu, etenkin metsänomistajia. Metsänomistajat käytännössä päättävät metsästettävät määrät, kuten olen aikaisemmin kertonut.”

    Nyt lähtee liian etäälle totuudesta, ainakin jos yleistetään koko maata koskevaksi.

    Oman riistakeskusalueen tilanne on tämä. Sidosryhmiä on kuunneltu, mutta se ei ole vaikuttanut mitään. Päätöksen  tavoitekannasta tekee alueellinen riistaneuvosto. Kymmenjäsenisessä neuvostossa on yksi MTK:n edustaja, jonka katsotaan edustavan metsänomistajia.

    Varsinais-Suomen riistakeskusalueen hirvilupien käyttöaste ei tiettävästi ole koskaan  ollut alle 90%. Metsänomistajat eivätkä edes metsää omistamattomat ole päättäneet jättää tahallaan lupia käyttämättä. Olisi typerää syyttää paikallisia rivimetsästäjiä tilanteesta, enkä ole sitä tehnyt.

    Riistahallinto sekä maa-ja metsätalousministeriö tämän tilanteen ovat luoneet. Ministeriön hankkeessa mm kaavaillaan kaupallisen metsästyksen lisäämistä, mutta projektista ei maanomistajille kerrota, saatikka, että otettaisiin mukaan projektiin. Oletetaan vaan, että voidaan lisätä hirvieläinkarjan kasvatusta toisten mailla.

     

    suorittava porras

    Kyllä se kaupallisuus lähtee ihan paikallisesta tarpeesta. Etelässä on isoja kartanoita ,jotka haluavat kasvattaa riistakantoja tavoitteena kaupallisuus  . Täällä vähän pohjoisempana moista vältetään ,kun tiedetään riskit ja se mihin ristiriitoihin kaupallisuus johtaa. Seurat pirstaloituvat ,kateus kasvaa ja harrastus jää kalleutensa takia vain herrojen etuoikeudeksi. Se metsästää ,jonka lompakko kestää . Porukka pysyy pienenä ,eikä seuraan oteta ,vaikka joillakin olisi haluja. Tästä on turha syyttää riistahallintoa.

    Se ,että riista-alan lehdissä on erilaisia mielipiteitä ,ei ole merkki siitä ,että koko metsästäjäkunta olisi kaikkien ajatusten takana . Aika usein lehtiin kirjoitellaan juttuja visioista ,jotka ova vain herrojen haaveita. Nämä näyttävät uppoavan tehokkaasti Planterinkin ajatusmaailmaan.

    Onneksi meillä riistatiheys on saatu pidettyä sillä tasolla ,että kaupallinen toiminta ei tule edes mieleen. Riittää ,kun oman porukan jäsenet saavat saaliin edes kerran kymmenessä vuodessa. Tämä takaa välttävästi toiminnan jatkuvuuden . Joukko varmasti harvenisi ,jos ulkopuolisia lasketaan rahan voimalla kuorimaan kermaa ja oman porukan jäseniltä viedään mahdollisuus elämyksiin ja onnistuneeseen kaatoon.

    Kaatoluvista ja käyttöasteista sen verran ,että meillä käyttöaste jäi 70%:iin ,vaikka metsässä vietettiin aikaa edellisvuosia enemmän. Lupia on siis ollut juuri niin paljon käytössä ,kun metsästäjät ovat halunneet. Tämän voi päätellä siitäkin ,että yhteislupa haki ja sai hirvitiheyden edellyttämän vajaa 2 pyyntilupaa 1000ha. Yhteisluvasta eronnut yksityinen haki ja sai 3,5 pyyntilupaa/1000ha. Tämä siitä huolimatta ,että koko paikkakunnan talvehtiva hirvikanta arvioitiin olevan 2,5 yksilöä/1000 ha . Lupia saa siis ihan niin paljon ,kun kehtaa anoa riistahallinnon puuttumatta asiaan.

     

     

Esillä 10 vastausta, 111 - 120 (kaikkiaan 151)