Päijänteen biosfäärialueen hanke nosti negatiiviset Natura-muistot mieleen, ja monet kunnat vetäytyivätkin sen takia hankkeesta. Janne Kotiahon nimi hankeen johdossa ei sekään ainakaan lisännyt halukkuutta liittyä mukaan.

Nostokoukku: ”Tuntuu vain ihmeelliseltä, että on valtavia taimikko-alueita jotka alkavat kiinnostaa omistajaansa vasta sitten, kun hirvet sinne eksyvät.”

600 000 metsänomistajaan mahtuu monenlaista mielipidettä, todennäköisesti tuollainenkin.

Itse laitoin pari vuotta sitten yhden juurikääpäkohteen koivulle. Kun heinäkuun alkuun mennessä en sitä käsitellyt Tricolla, lähes kaikki taimet syötiin. Tätäkö tarkoitat kiinnostuksen heräämisellä?

Edellinen koivukuvio viljeltiin uudestaan kymmenkunta vuotta sitten. Puulaji vaihtui mäntyvaltaiseksi.

Nykyisillä hirvitiheyksillä ei aiheuta mitään toimenpiteitä. Yleinen kielteinen asenneilmapiiri metsästystä kohtaan saattaa aiheuttaa enemmänkin toisensuuntaisia vaikutuksia. On kasvava määrä ihmisiä ,jotka suhtautuvat kielteisesti metästykseen ja se näkyy selvästi tehdyissä päätöksissä. Metsästystä halutaan vaikeuttaa tai estää kaikin keinoin. Toisaalla halutaan ,että pitäisi tappaa enemmän luonnoneläviä. Metsästäjät ovat käytännössä kahden tulen välissä. Hyväksyntää harrastukselle ei tule mistään suunnasta. Eräs metsästystä pitkään harrastanut tuttavani totesikin harkitsevansa vakavasti harrastuksen lopettamista , kun tuntee olevansa rikollinen entistä useamman silmissä. Metsästä haetaan kuitenkin positiivisia elämyksiä ja rauhoittumista arjen kiireiltä. Paineet poistuu ,kun aseen jättää kotiin ja ottaa alleen vaikka polkupyörän tai sukset. Patikointikin sujuu helpommin ,kun ei ole ylimääräistä kannettavaa selässä.

”Hyväksyntää harrastukselle ei tule mistään suunnasta. ”

”Jokainen metsästäjä on harrastuksensa mainosmies.” Tämä kannattaisi muistaa niidenkin, jotka tällä palstalla hoitavat sidosryhmäyhteistyötä metsänomistajien suuntaan.

https://www.eraverkko.fi/blogit/eraneuvoksen-blogi/ei-olisi-uskonut-metsastyksen-hyvaksyttavyys-kasvaa-edelleen

Nykyinen suunta lakien säätämisessä ei lupaa hyvää metsästysharrastuksille. Petopolitiikalla lopetetaan koirien avulla tapahtuva metsästys ja lyijypykälillä ampumaharrastus. Lähellä suo-ja vesialueita sijaitsevat ampumaradat ovat lopetuslistalla. Ympäristöluvat evätään lyijyn aiheuttamaan ympäristöriskiin vedoten. Lukuisia ampumaratoja on jo lopetettu tai käyttöä rajattu. Harjoittelupaikat harvenevat ja lyijyä korvaavien patruunoiden hinta nousee liian korkeaksi harrastuksen jatkamisen kannalta.

Oma lukunsa on nyt akuutti liikkumista vähentävä korkea energian hinta.

Ristiaallokkoa riittää ,kun osa maanomistajista ei vuokraa maitaan metsästyskäyttöön. Osa siksi ,että ei hyväksy ,että eläimiä tapetaan ja osa( yllättäen) siksi, että hirvieläimiä ei tapeta tarpeeksi. Maastullin palstalla on ollut useitakin uutisia viimeksi mainitusta . Huippuesimerkkinä tilallinen ,joka ei ole vuokrannut maitaan kymmeneen vuoteen ,kun hirviä ei saada tapettua ja vahingot vain lisääntyvät. Tästä on olemassa riittävästi omaakin kokemusta vuosien varrelta. Elukoita pitäisi vähentää ,mutta maita ei saada käyttöön. Kylillä ja lehtien palstoilla sitten valitetaan metsästäjien tehottomuutta.

Tästä voi vetää sen johtopäätöksen ,että synneistä ja paineista vapautuu ,kun vie pyssyt sulattoon. Tehkööt asiat paremmin ne,jotka luulevat osaavansa.