Maillani saa metsästää kuka haluaa, ainut ehtoni siihen on se ettei estä muita myös metsästämästä siellä korvauksetta. Näin olen vastannut metsästysseuroille kun ovat kyselleet että saako sinun metsässä metsästää.

Haluttomuutta hoitaa metsää on perinteisesti yritetty paikata tukijärjestelmillä ja keskustelua on perinteisesti käyty myös siitä, onko se hyvä vai huono kannustin. En ota tässä keskustelussa kantaa siihen. Totean vain mm. tuon olevan viesti siitä, että yhteiskunta haluaa ymmärrettävistä syistä metsiä hoidettavan.

Se, että joku kasvattaa metsissä nautalaumoja, ei tätä muuksi muuta. Heillä on liha päätuotantosuunta, eikä siinä metsä ole ykkösprioriteetti. Tosin metsä kärsii laidunnuksesta satavarmasti, ainakin kuusikosta tulee juurikääpäkohde. Ja raivaahan joku samasta syystä metsän pelloksikin tai teollisuusrakennuksen tontiksi.

Jos yhteiskunta toteaa, että riistalihan tuotanto on tärkeämpää kuin puun tuotanto, silloin suorittavan ajatukset voidaan hyväksyä.

Kuten peurakannan leikkauskeskusteluissakin olen yrittänyt korostaa, ajattelutavan pitää muuttua loogiseksi. Ei voida miettiä keinoja kantojen leikkaamiseen (esim. kaatolupien vapauttaminen, metsästyksen helpottaminen muilla tavoin jne.) ellei ensin määritellä tavoitetta ja sitouduta siihen. Sama pätee hirviasiaan. Pitää määritellä tavoitteet, jonka saavuttamista hirvi(eläin)kanta pitää palvella. Sen jälkeen voidaan puhua siitä, onko elukoita paljon vai vähän. Tähän saakka hirvieläinkantaa on mietitty lähinnä, miten tuottavuus saadaan maksimoitua niin, ettei tuhot muodostu kohtuuttomiksi. Kun vielä tuhojen merkityksen arviointi on jäänyt metsästysorganisaatioiden arvioitavaksi, eikä kokonaisuudessa ole huomioitu peuran ja kauriin yhteisvaikutusta, loogisuudesta ei kannata puhua eli uudelle ajattelulle on kovasti tarvetta.

Gla…” pitää määritellä yhteiskunnan kannalta painopisteet. Minusta ne voisi olla tehokas puuston kasvatus uusiutuvien raaka-aineiden, hiilen sidonnan ja luontoarvojen takia. Hirvien määrä pitää sopeuttaa siihen siten, että huomioidaan sorkkaeläinten kokonaismäärä…”

Kyllä tämän pitäisi olla peruslähtökohta isossa kuvassa. Pakonomainen kuusen viljely elukoitten takia on mennyt täysin pieleen. Esiin tullut ilmasto-ongelma kuuselle sekä tuholaisten lisääntyminen niittaavat asian lyttyyn. No, aikoinaan oli koivuviha lentomyrkytyksineen ja pillarilanauksineen, josta on kai opittu ?!

Eikös se ole vain hyvä taimikkonsa säntillisesti hoitavien maanomistajien kannalta että hirvet syövät muonaa hoitamattomissa taimikoissa. Se lienee selvää että jos hirviä on liikaa, taimikkotuhoja ei pystytä estämään edes raivaamalla, kun niiden pitää jossain syödä, vai menevätkö sitten nuoriin kasvatusmetsiin… Joka tapauksessa vesakko kasvaa pian uudelleen ja tulee aika kalliiksi, jos raivausten määrää joutuu lisäämään hirvien ruokailun estämiseksi. – Eräs tuntemamme meteorologi esitti toisen ratkaisun: lisätään susia niin ne pitävät hirvet liikkeessä ja taimikkotuhot estyvät.

Tuntuu, mutta kyllä suojelualueesta saa pysyvässä rauhoituksessa kohtuullisen korvauksen. HCV-boikotti ei ole sosiaalisesti kestävää toimintaa, sillä pakotetaan rauhoitukseen. METSO ja Helmi kuitenkin perustuvat yleensä aina vapaaehtoisuuteen, paitsi kohdallamme sekä rantojen suojelu että Natura tulivat kyllä pakolla. Nimimerkillä ”meni muutama hehtaari rantojensuojeluohjelmaan”.