Suomalainen malli, jossa metsänomistus ei itsessään anna maanomistajalle mahdollisuutta vaikuttaa omien maiden riistakantojen määrään, on aikansa elänyt. Suurten sorkkaeläinten metsästyksen pinta-alavaatimus (500 ja 1000 hehtaaria) käytännössä antaa ukkoutuville metsästysseuroille vapaat kädet kasvattaa omaa karjaansa muiden mailla, vastaamatta kuitenkaan karjankasvatuksen haitoista.
Samaan aikaan erityisesti täällä Uudellamaalla on laaja joukko nuoria innokkaita metsästäjia, jotka mielellään kasvaisivat metsästyskulttuuriin, jos vain seurojen ovet aukeaisi. Laajempi metsästäjäreservi auttaisi ilman muuta pitämään sorkkaeläinkannat kurissa ja varmistaisi metsästyskulttuurin jatkumon yli sukupolvirajojen.
Tätä ongelmaa purkaaksemme olemme alkaneet touhuta Ruotsin mallin mukaista järjestelyä, jossa metsästysseura aidosti maksaa maanomistajalle metsästysharrastuksesta ja sen sivuotuotteena tulevasta riistalihasta. Erityisesti Uudellamaalla nuoret ovat tottuneet maksamaan hyvistä harrastuksista ja parin tonnin vuosimaksu ei monellekaan ole iso raha metsästys- ja luontokokemuksista. Uskokaa tai älkää, nuorilla metsästäjillä on valtava into metsästää ja tehdä riistanhoitotyötä niin että kannat palautuvat järkevälle tasolle.
Käytännössä maksamme maanomistajille vuosivuokraa 20-35 €/ha, ja arvolupauksemme on huolehtia tehokkaasta metsästyksestä. Tällä korvaustasolla maanomistajakin saa edes pienen palautuksen metsästyksen kaupallisesta arvosta ja riistatuhoista.
Myönnettäköön, että toistaiseksi metsästysmaamme ovat aika pienet, mutta uskomme niiden laajenevan nopeasti.
Miten suhtaudut metsänomistajana malliin? Ja erityisesti, minkälaiseksi kompensaatiorakenne pitäisi kehittää, jotta joskus vuokraisit maasi jollekin kaupallisella pohjalla toimivalle seuralle?