Varmaan joku keski-eurooppalainen gentlemanni on tottunut myös siihen, että ampumatilanne on taattu. Se ei ihan joka paikassa ole meillä mahdollista.

Mielenkiinnosta katselin Afrikan jahtipaketteja, siellä annetaan saalistakuut, 3 elukkaa, matkat, ruuat, troofet yms. 2390€.

Jos on antaa saalis takuut, niin eikun lupia myymään. Kyllähän esim. Hirvi ja metso on Keski-Euroopassa todella arvostettuja riistaeläimiä.

Kannatta Rane muistaa tuon kaiken perustuvan vapaaehtoisuuteen. Ne ovat vapaa-ajan harrastustoimintaa, jota tehdään omaan piikkiin.

Noille asetettaisiin käypä hinta ja kaikki tehtäisiin palkkatyönä, homma loppuisi saman tien.

Itse asiassa metsästysseurat ovat monesti ainoita toimijoita, jotka saavat talkoopohjalta asioita aikaan nykypäivänä.

Annelin esittämä malli ei ole uusi. Omassa seurassani vieraita voi tuoda mukana isännän vastatessa vieraastaan. Muutama uusi jäsen on tällä tavoin saatu joukkoon mukaan ,mutta se ei riitä . Kaksi lähtee ja yksi saadaan tilalle. Muutama vuosi sitten kolme jäsentä poistui yhtä aikaa muonavahvuudesta. Kyseinen syksy näytti haastavalta. Yksi seuran jäsenistä teki jahdin kynnyksellä”löydön”, jonka seurauksena uusi kaveri ilmaantui jahdin alkaessa kokoontumispaikalle. Käteltiin ja esiteltiin toisemme. Tulokkaalle määrttiin passipaikka ja 20 minuutin kuluttua lojui kaksi vasaa syrjällään hänen passipaikallaan. Sama tahti jatkui niin kauan ,kun hän viihtyi porukassa. Muut kiireet veivät valitettavasti miehen parin kauden jälkeen . Hirvijahti ei ole kaikki kaikessa.

Kahden eri tutun kokemuksia pyrkimisestä kahteen eri seuraan: Talkoita, talkoita, pisteytyksiä, maksuja jos yrität päästä hirvimetsälle. Toisaalta valitellaan ukkoutumista, toisaalta tehdään kaikki mahdollimen ettei kukaan uusi tulisi porukkaan. Golfklubitkin,  jotka pärjäävät sulkeutuneisuudessaan metsästysseuroille, myyvät erilaisia vieraskortteja. Muutama maksava asiakas antaisi vauhtia ja tehoa metsästykseen, eikä nahisteltaisi siitä kenen koiralle tänään saa ampua. Parille seuralle maata ”vuokranneena” olisi kiva kokeilla jotain uutta ja ehkä tehokkaampaa, eikä tarvitsisi kerätä luvattomia nuolukiviä eikä antaa hirvivinkkejä  vuodesta toiseen kuuroille korville.

Visalle pohdintoja. Metsästysoikeus on sidottu maanomistukseen. Hyväksyisivätkö kaikki maanomistajat ammattikomppanian tulon mailleen? Syntyisikö alueista tilkkutäkkejä, jotka olisivat tehokkuuden esteenä? Ammattimaisuus vaatii aina tehokkuutta. Olisiko kytkös maanomistukseen purettavissa, että ammattilaiset voisivat kulkea missä tahansa? Tilaisiko joku heiltä suoritteen samoin kuin metsäpalveluyrittäjältä? Kuka maksaisi heille palkan, hirvi lihallaan vai työn tilaaja? Hirvitiheydet ovat erilaisia, Suomi on laaja maa. Miten määriteltäisiin komppanian toiminta-alue ? Jossain syntyisi tulosta helposti, jossain on aina hirvi kiven alla. Metsästyslailla on pyritty tietynlaiseen reiluuteen eläintä kohtaan, se ei aina takaa tehokkuutta. Olisiko kansa valmis muuttamaan lakia, että eläimiä voi metsästää keinoja kaihtamatta, tyyliin Ranualainen hirvikoe: ammutaan liikkuvasta Hiacesta seisovaan hirveen. Hirveä ei voi metsästää koko vuotta, tehokas aika on varsin lyhyt. Ammattimaisuus voisi toteutua riittävän laajoilla valtion maa-aleilla, missä ei ole huolta kuin yhdestä omistajasta.