Keskustelut Puukauppa Uusi ajatus puun hinnoitteluun

  • Tämä aihe sisältää 46 vastausta, 18 ääntä, ja päivitettiin viimeksi , sitten Rane toimesta.
Esillä 10 vastausta, 31 - 40 (kaikkiaan 46)
  • Uusi ajatus puun hinnoitteluun

    Tukki ja kuitupuun nykyhinnoittelu on lähtökohtaisesti ongelmallinen, kun ostaja voi katkoa puut haluamallaan tavalla. Talteen otetun tukin osuus riippuu sitten monenlaisista asioista, joihin myyjän on hyvin vaikea vaikuttaa. Ongelma on varmasti kaikille puun myyjille hyvin tuttu. Myös ostajan valinta leimikolle on lähinnä arpapeliä, kun katkonnan lopputulos ei ole etukäteen tiedossa.

    Mielestäni kaikkien osapuolten kannalta parempi tapa olisi hinnoitella rungot siten, että rungon tukkiläpimitan (esim 15cm) alapuolisesta osasta maksetaan ”tukkihinta” ja siitä latvaan päin ”kuituhinta”, riippumatta siis siitä mistä kohtaa runko katkotaan.  Käytännössähän puun mennessä moton kouran läpi, kone mittaa rungon paksuuden sentin välein, eli tämä hinnoittelun rajakohta löytyy joka rungosta helposti, ja jäisi siis aina johonkin kohtaan ensimmäisen kuitupölkyn matkalle.

    Tällä tavalla hinnoitellen ostaja saisi katkoa puut täysin omien tarpeidensa mukaan, eikä myyjän tarvitsisi epäillä ja vahtia tukkiosuutensa hupenemista kuitupinoon. Olisi selvä ja reilu peli.

    Tietysti lähtökohtaisesti puukaupassa liikkuisi edelleen sama rahamäärä, eli varmaankin tukkipuun hinta laskisi hiukan, koska joka rungosta tulisi laskennallisesti enemmän tukkia. Homma olisi kuitenkin ajatuksena reilu, ja lisäksi eri ostajien puukauppatarjousten vertaaminen olisi yksinkertaista, kun katkonta ei vaikuttaisi hintaan, kuten se nykymallilla tekee.

    Nykysysteemillä esimerkiksi tukkileimikon myyminen kuitupuulla tilinsä tekevälle ostajalle on aika ongelmallinen yhtälö, ja näistä tahtoo joskus syntyä isojakin riitoja. Tällä mallilla nämä ongelmat lakkaisivat olemasta.

    Millaisia ajatuksia tällainen hinnoittelumalli kanssaihmisissä herättäisi? Ja mikäli muittenkin mielestä ajatus olisi hyvä, niin sitten täytyisi yrittää jotakin kautta edistää asiaa myös käytäntöön?

  • Rane

    Pyysin pitkästä aikaa tarjouksia päätehakkuuleimikosta.Kaksi parasta ovat runkohinnalla.Toisessa ostomies sanoi suoraan tekevänsä tarjouksen runkohinnalla koska muuten tukin kuutiohinnat karkaisivat liian korkeiksi.Ihan hyvä perustelu…

    mehtäukko

    Versowoodin tj. VKopra kirjoittaa 25.09 MT:ssa: ”Sahatavara tehdään asiakasmittojen ja -vaatimusten mukaan. Se on haettu metsästä tietyn pituisena, sahattu haluttuun mittaan, kuivattu ja pakattu.” kirjoitin toisaalle.

    LO…”mikä on kaukainen muisto vain puun myyjä ”apteerasi” eli mitoitti  tukit ja pyrki saamaan mahdollisimman paljon tukkipuuta…”  Nim. kokemusta on voi todistaa, kuinka ”mahdollisimman paljon tukkipuuta” aiheutti laverien ja ristikoiden tekoa, kun ajoin niitä kapuloita laaniin.

    ”…koekaupat konesavotalle..” vaatisi kyllä selityksen, minkälaista rojua oli kaupan ja mitä kauppakirjaan sovittiin?

    JamesJesse

    Palatakseni alkuperäiseen aiheeseen, niin mitä haittaa siitä metsänomistajalle olisi, mikäli rungot hinnoiteltaisi kylmästi tiettyyn rajamittaan asti tukiksi ja latva ja laatuvialliset kuiduksi?

    Oikeastaan kaikki nämä tässä ketjussa kirjoitetut ja esitellyt epäkohdat poistuisi sillä. Ei tarvita ketään valvomaan katkontaa, kun se ei vaikuta hintaan..

    A.Jalkanen

    Jää rungonosahinnoitteluun ainakin se ongelma että ostaja joutuisi maksamaan tukin latvapäästä tukin hinnan, vaikka siitä ei välttämättä synny myyntikelpoista sahetta. Tämä hävikki jää nyt myyjän tappioksi mutta on väitetty että se ei ole yleensä suuren suuri. Tätä palasteluongelmaa ei ole runkohinnoittelussa.

    Perko

    Muutamalla ostajalla on herkässä määrittää sahaukseen kelpaavaa tukkipuu  kuitukasaan.   Pylväiksi menevissä  latvamitta vaihtelee  ja olisi  ”pikkutukin”  kanssa huomioitavaa puuta. Kokonais  kuutiohinta  puulle  on selkeä,  jotkut päälle vielä rikastuu oksilla.  Ostajalle pitää olla myös  vastuu apteerauksesta.

    JamesJesse

    A.Jalkanen: Joo, mutta tämä on ostajan ongelma. Koko ajatus on siis metsänomistajan turvaksi.

    Ostajalla on mahdollisuus katkoa runko siten, että saa maksamastaan tukista mahdollisimman paljon talteen. Tämä hinnoittelumalli kannustaa myös taloudellisesti ostajaa siihen.

    Minun jakeluun ei sovi tämä nykyajatus, että mikäli ostaja katkoo puut huonosti, ostajan palkkalistoilla oleva motokusti tunaroi, tai ostajan asiakkaan haluamat sahatavaran mitat ei ole optimaalisia, niin kaikki nämä koituu nykymallillla aina myyjän vahingoksi.

    mehtäukko

    Ymmärrän sinällään James Jessen pointit. Mutta kun ne on katsottava siihen horisonttiin, että meidän tukkipuilla ei ole mitään arvoa, jos metsäteollisuus saa niitä muihin nähden kilpailukykyisesti maailmanmarkkinoille,- eihän se toimi.

    Jos rungot hinnoiteltaisiin ” kylmästi tiettyyn rajamittaan tukiksi”, mottihinta putoaisi taatusti. Ja kenen etu?

    Metsuri motokuski

    Onhan se tietenkin mahdollista tuo JJ:n malli. Sen suurin riski on siinä että se romahduttaa kantohinnat eikä kannusta laatupuun kasvatukseen vielä vähemmän kuin nykyään.

    On aivan varma että jos ostaja taho joutuu ottamaan omaksi riskiksi sen että raaka-aine ei sovellu siihen tarkoitukseen kun on ajateltu niin riski realisoituu hintaan. Nythän ostaja katkoo puun jalostukseen sopivaksi tuotteeksi ja kelpaamaton tuote taas siirretään sinne johonka se kelpaa.

    Voitaisiin miettiä että ostaisinko auton tiettyyn hintaan joka on verhon takana näkymättömänä.

    A.Jalkanen

    Tukin sisäinen laatu on joka tapauksessa ’verhon takana’ eli ostajan riskinä kunnes se sahataan. Tätä riskiä uudistus ei poistaisi. Ostajan ja myyjän etu voisi olla selkeämpi laatumaksutapa, mutta eipä ole edistynyt sekään malli.

    Rane

    ”Voitaisiin miettiä että ostaisinko auton tiettyyn hintaan joka on verhon takana näkymättömänä.”

    Niin nythän myyt auton ja ostajalla on pari vuotta aikaa päättää mitä sillä tekisi ja mitä siitä maksaisi…

Esillä 10 vastausta, 31 - 40 (kaikkiaan 46)