Tukki ja kuitupuun nykyhinnoittelu on lähtökohtaisesti ongelmallinen, kun ostaja voi katkoa puut haluamallaan tavalla. Talteen otetun tukin osuus riippuu sitten monenlaisista asioista, joihin myyjän on hyvin vaikea vaikuttaa. Ongelma on varmasti kaikille puun myyjille hyvin tuttu. Myös ostajan valinta leimikolle on lähinnä arpapeliä, kun katkonnan lopputulos ei ole etukäteen tiedossa.

Mielestäni kaikkien osapuolten kannalta parempi tapa olisi hinnoitella rungot siten, että rungon tukkiläpimitan (esim 15cm) alapuolisesta osasta maksetaan ”tukkihinta” ja siitä latvaan päin ”kuituhinta”, riippumatta siis siitä mistä kohtaa runko katkotaan.  Käytännössähän puun mennessä moton kouran läpi, kone mittaa rungon paksuuden sentin välein, eli tämä hinnoittelun rajakohta löytyy joka rungosta helposti, ja jäisi siis aina johonkin kohtaan ensimmäisen kuitupölkyn matkalle.

Tällä tavalla hinnoitellen ostaja saisi katkoa puut täysin omien tarpeidensa mukaan, eikä myyjän tarvitsisi epäillä ja vahtia tukkiosuutensa hupenemista kuitupinoon. Olisi selvä ja reilu peli.

Tietysti lähtökohtaisesti puukaupassa liikkuisi edelleen sama rahamäärä, eli varmaankin tukkipuun hinta laskisi hiukan, koska joka rungosta tulisi laskennallisesti enemmän tukkia. Homma olisi kuitenkin ajatuksena reilu, ja lisäksi eri ostajien puukauppatarjousten vertaaminen olisi yksinkertaista, kun katkonta ei vaikuttaisi hintaan, kuten se nykymallilla tekee.

Nykysysteemillä esimerkiksi tukkileimikon myyminen kuitupuulla tilinsä tekevälle ostajalle on aika ongelmallinen yhtälö, ja näistä tahtoo joskus syntyä isojakin riitoja. Tällä mallilla nämä ongelmat lakkaisivat olemasta.

Millaisia ajatuksia tällainen hinnoittelumalli kanssaihmisissä herättäisi? Ja mikäli muittenkin mielestä ajatus olisi hyvä, niin sitten täytyisi yrittää jotakin kautta edistää asiaa myös käytäntöön?