Niin, on kartellia, verottajaa, UPMää ja jne.

Paras kun palaa siihen mistä on lähtenyt. Vanha Toyota, moottorisaha ja raivuri.

Tekee risusavottaa eikä välitä muusta sen enempää.

Sen verran vaivautuu että kulut pistää verotukseen.

Ostomies voi tarjoukseen pistää tukkiprosentin huikeaksi ja korottaa puumääriäkin , että tarjous saadaan rahallisesti voittavaksi . Mutta puumäärä kuviolla ei nouse vaikka kauppakirjassa lukisi mitä . Kyllä jos on tukkileimikko sille hyvä suunta on saha ja ensiharvennus sellufirmalle . Kakkosharvennus on jo vähä ynnäiltävä . Valitettavasti täällä saha laiska ostamaan kun puuta lankeaa MH:lta ja SE:ltä .

Rakennustyömailla on yleensä vastaava mestari ja rakennuttajan puolelta on usein nimetty valvoja. (Joka ei valvo mitään)

Pystykaupoissa pitäisi myös olla ammattitaitoinen valvoja, joka seuraisi jokaista hakkuukonesavottaa sen aloittaessa ja savotan aikanakin piipahtaisi tarkastamassa, onko katkonta sellaista kuin kauppakirjassa sanotaan.

En kylläkään tunne siihen työhön päteviä henkilöitä muita kuin yhden ja olen niin laiska, että en viitsi lähteä kiertelemään enää työmaita.

Luulisin tosin, että parin viikon koulutuksella muutama teistäkin pystyisi ”näkemään rungon kokonaisena”, vaikka se olisikin pätkitty tukeiksi ja kuiduiksi.

Ringside ei mitenkään ole yrittänyt selventää tapausta joka kertoo että vaikuttimet noihin vuodatuksiin ovat aivan muut kuin yksi puunmyyntitapaus. Kerrohan millä intresseillä mesoat ettei turhaan haaskata paukkuja sinun ”katastrofiisi”.

Pari tarkennusta ettei tule väärää tietoa.

– jätkä kirjoitti että tukissa saa olla yksi poikaoksa / pölkky. Nykyään ei saa olla yhtään.
– mikään yhtiö ei käske hakkaamaan tukkia kuiduksi. Silloin kun tukkia ei haluta korostetaan laativaatimuksia sekä poistetaan lyhyimpiä mittoja apteerauksesta. Laitetaan apteerauksessa niin pieni ”hinta” että kone ei tee kuin lukukappaleet kyseistä mittaa. Toinen käytetty keino on että jätetään tukkivaltaiset leimikot hakkaamatta.
– mhy:n hakkuuvalvonnasta sen verran että oma kokemus on että ne eivät valvo mitään. Itse asiassa monikaan yhdistyksen toimihenkilö ei tiedä edes tukin laatuvaatimuksia saatika parrujen ja pikkutukkien.
– nuo mhy:n katkontatilastot eivät kerro koko totuutta. Koska leimikoiden puut ovat hyvinkin erilaisia niin katkontatiedot eivät ole siten luotettavia ja vertailtavissa. Esimerkki: yhtiö X sahaa kuusta ja sille tarjotaan kuusivaltaisia leimikoita. Pääosa myyntiin tulevista leimikoista on vanhoja hakamaita tai harsittuja kuusikoita joissa on paljon lenkoutta ja poikaoksia. Tukkiprosentti on todella surkea. Yhtiö Y sahaa mäntytukkia ja pääosa mäntytukeista tulee kuivilta kankailta ja laatu on hyvää. Katkonta on erinomaista ja tukkiprosentti korkea. Uskon että katkontatilastot ovat yksi markkinointikikka ja siten asiakkaita ohjataan oikeaan ”suuntaan”.
– runkohinnoittelu on ihan hyvä. Mutta hyvästä leimikosta tahtoo tukille tulla kuitenkin aika huono hinta. Runkohinnoittelu on silloin hyvä myyjän kannalta jos olettaa että leimikossa on paljon lahoa tai puissa vikaisuutta.

Näkisin todella mielelläni kokeneita motokuskeja hakkuuvalvonnassa. Uskon että silloin tietoa ja osaamista olisi eniten sekä perusteita huonolle tukkiprosenteille löytyy. Ei tarvii hymistellä eikä katsoa varpaisiin. Tietämättömän on vaikea valvoa toisen työtä.