Aika pitkälti samaa mieltä Tolopan kaas, ei rikastu ei. Vaikka täällä aika Lounaan kantilla ollaankin. Täällä toki muitakin ongelmia eli saasteet ja varsinkin kuusipuun hiljainen kuolema joka tietysti syö kannattavuutta kun on pakko siirtyä nyt vielä huonommin tuottavaan lehtipuuhun niillä rehevillä mailla.

Luotettavan tuntuinen esimerkki metsänomistamisen kannattavuudesta / kannattamattomuudesta on se, että isotkin metsäyhtiöt ovat myyneet omistamiaan – hyväkuntoisiakin metsiään.

Jos esim. UPM:llä ei osata laskea sitä, mikä kannattaa ja mikä ei, niin miten ihmeessä se on tahkonnut vuodesta toiseen miljardiluokan voittoja?

Suomen pohjoisosissa on kuitenkin puun lisäkasvu niin hidasta, että monikin metsänomistaja vain omistaa työpaikan metsässään, varsinaista pääomatuloa ei sieltä juurikaan heru.

Maaperän viljavuus ja lämpösumma antaa jopa moninkertaisen kasvun Etelä-savon ja Päijänteen laakson metsissä verrattuna vaikkapa Oulun korkeuden metsiin.

Pohjanmaallakaan ei puu paljoa kasva, maaperässä on seisova vesi ja pilvet laahaa maanpintaa – kasvata siinä sitten puuta.

Jopas jotain. Toisessa ketjussa puolustetaan perinteisten metsänhoitomallien kannattavuutta ja toisessa ketjussa manataan, että metsän omistaminen ei kannata. Olisiko kuitenkin olemassa tarvetta vaihtoehtoisille metsänhoitomalleille 😉

Joku tuossa aiemmin määritteli maagiseksi rajaksi Jyväskylän. Jos metsää nykyään vapailta markkinoilta ostaa, niin yleisesti ottaen omat kokemukset ovat, että sen pohjoispuolelta ne kannattavimmat palstat löytyy. Toki yksittäisten tilojen hinnat vaihtelevat ja joka paikassa tulee vastaan niin yli- kuin alihinnoitteluja. Mitä etelämmäksi tullaan ja etenkin lähelle kasvukeskuksia, metsäpalstojen kysyntä ylittää reilusti tarjonnan, mikä näkyy hinnoissa.

UPM:n myymiä palstoja olen seurannut. Myyjä on tässä tapauksessa sellainen taho, joka tietää metsänsä arvon erittäin hyvin. Mitä olen laskelmia tehnyt niin sellaista 1-2 % tuottoa UPM:n myymistä palstoista voisi saada, jos haluaa edes osittain harrastaa metsänhoitoa itse. Ymmärrän hyvin miksi he laittavat metsänsä lihoiksi ja sijoittavat pääomat paremmin tuottaviin kohteisiin.

Kenenkään ei kannata laittaa sijoitusmielessä munia samaan koriin eli hajautusta peliin, oli se sitten osakkeita, rahastoja, asuntoja, metsää jne. Pääsääntö on, että mitä nuorempi henkilö on kyseessä, sitä enemmän riskiä kannattaa sijoituksissa ottaa. Metsä tarjoaa vakaata sijoitusmuotoa, ei sieltä äkkirikastumisia tule, mutta toisaalta jos ei ylihintaa sorru maksamaan palstaa ostaessa tai ei tee kannattamattomia hoitotoimenpiteitä, on sieltä kohtuullista tuottoa mahdollista saada. Mutta en suosittele, että kukaan 100 % sijoitusvarallisuudestaan sitoo metsään.

Myös verottaja on tehnyt omat arvionsa metsäomaisuudesta. Siinä on huomioitu kaikki. Jos sillä arviolla saatte ostettua, niin ei muuta kuin ”kättä päälle ja käsirahaa”.

Tällä hetkellä ei vielä ole välttämättä paras aika myydä hulppeaa tukkimännikköä, ellei se ole kipeästi harvennuksen tarpeessa.Väljennys / harvennushakkuut voivat olla enemmän tarpeen, ja vanhat kuusikot, jos hinta on ”sopiva”.

MHY:n lakisääteinen tehtävä on auttaa ja neuvoa metsänomistajaa metsien käsittelyssä ja puukaupoissa. He eivät saisi tehdä omiin nimiin puukauppaa edes Metsäliiton / MG:n kanssa.