› Keskustelut › Metsänomistus › Ummikkona metsään

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 59)
1 2 3 4 5 6

  • Ummikkona metsään

    Lähetetty: 21.6.2017, 14:10

    Merkitty: 

    Niin kävi että kaupunkilaisesta tuli metsänomistaja moninaisten vaiheiden kautta. Tuli akotuttua ja sitä kautta osakkaaksi jakamattomaan perintömetsään. Muilla osakkailla ikää sen verran, että kaksien lasien läpi kestää katsella vanhoja hakkuukuvia. Mustavalkoisia. On tullut googletettua jos ja vaikka mitä. Itse työmatkaa kuljen Porvoo – Espoo välillä julkisilla. Kevään ajan jokainen matka mennyt metsäasioita tutkiessa. Heinäkuussa alkaa loma ja olisi tarkoitus mennä tutustumaan metsäomaisuuteen oikein ja kunnolla. Palsta on Kerimäen suunnassa. Onko hyviä neuvoja miten tulisi edetä? Olisi halu ensimmäisenä saada selville missä tilan rajat kulkevat. Minkälaista metsää on ja onko minkä verran harvennukselle tarvetta entä onko rahaksi muutettavaa metsää minkä ja verran. Googlen mukaan pitäisi ottaa yhteyttä metsämaailma.fi, storaensometsä.fi, lahienergia.fi, metsäforest.fi, mhypuukauppa.fi, metsakeskus.fi, jne jne………
    Näiltä sivuilta löytyisikö ihan käytännön apua? Kuka ihminen tietäisi mitä pitäisi nyt tehdä?

    Avusta enemmän kuin kiitollinen.

    Tekijä
    Metsuri Holopainen
    Teema Metsänomistus Metsänomistus
  • Hiluxmetsuri 21.6.2017, 19:16

    Siulla akka omistaa ja sie oot sivustakatsoja. Kannattaisi aktivoida se akka agitoimaan asioita. Jos haluaa tehdä ja puuhastella muiden puolesta, niin voipi järkätä kaikenlaista puuhaa ittellensä.

    Selvitä eli selvityä akallaai nyt ihan ensiksi mitä ne muut omistajat aikoo metsän kanssa ennenkuin menet sinne touhuamaan.

    Metsää ei kannata ostaa nyt. Myydä kannattaisi. Ja puutakin kannattaisi myydä. Ota siis mielummin rahat kuin alat huseeraamaan.

    Mutta nyt taitaa olla jo myöhäistä, metsänpeikko on nielaissut sielusi ?

    Korpituvan Taneli 21.6.2017, 19:29

    Tuota yhteistä omistusta minäkin tuossa asiassa vierastan. Tietenkin voi osua sellainenkin vahinko että omistus toimii. Parhassakin tapauksessa uusi vävy joutuu siihen tilanteeseen että myyntitulot jaetaan sentilleen ja ehkä jopa kulutkin vähän jurputtaen. Mutta sitten se oma työ menee kyllä lahjaksi koko porukalle.

    Vaikea ohjeistaa miten yhteisomistuksesta pitäisi irtautua, mutta purkaa se kuitenkin pitäisi. Tilanne on kuitenkin niin tapauskohtainen. Itselle lunastaminenkin riippuu niin paljon metsän kokonaisarvosta ja siitä kuin suuri se vaimon osuus kokonaisuudesta on. Elikkä isomman velan ottaminen lunastukseen on vähän makuasia. Toisaalta on melko selvää että pitkän päälle sen saa kannattamaan, mutta tuleeko siinä välillä karikkoja, joissa usko alkaa hiipumaan.

    Paneppa ihan pinta-ala tietoja ja muutakin tietoa osakkuuksista, kuin että toiset on vanhoja jo.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    Jätkä 21.6.2017, 19:35

    Jos on hakkaamatonta metsää kymmeniä / satoja hehtaareita, niin yleensä se kannattaisi teurastaa ennen kuin myy pohjineen.

    Nyt ei ole kaikkein paras aika myydä puutavaraa, mutta jos on neloskehitysluokan metsää, niin siitä ei tahdo saada niin paljoa kuin on puustossa rahaa. Ostohinta olisi noin puolet puuston arvosta.

    Pistä akka asialle.  Jos ostatte ne vanhukset ulos, voitte saada rahanne takaisin perintönä!

    Tolopainen 21.6.2017, 19:45

    Metsä on tietenkin verotuksen takia kannattavampaa myydä pohjineen ja jättää puusto myymättä erikseen. Ei maapohjista mitään kilpailua synny, voi saada kymmenien prosenttien ylihinnan tarjousmyynnissä, jos sijainti on hyvä.

    Jätkä 21.6.2017, 19:51

    Kun metsähehtaarilla on yli 500 kiintoa hakkuukypsää metsää, ei kukaan maksa siitä edes kymppitonnia hehtaarilta. Pelkän maan arvo on korkeintaan muutaman satasen.

    pihkatappi 21.6.2017, 19:57

    Jätkällä se on aina 500 – 1000 mottia / ha puuta kuvioilla. Yhtään myyntipalstaa en ole käynyt katsomassa, missä tuolle välille sattuisi yhdenkään kuvion motit ja olen sentäs satoja palstoja tutkinut. Toki olen tuollaisia metsiä nähnyt, että kai niitä joskus on myynnissäkin.

    Jätkä 21.6.2017, 20:04

    Niin se vaan menee. Naapuritilan metsissä oli puuta keskimäärin 6 – 700 kiintoa /ha, kun vanhanpojan köriläs, joka omisti sen – kuoli. Nyt on pinta-alasta vajaat puolet parturoitu ja jäljellä oleva puusto on vielä kovemmasta päästä.

    Siinä serkkupoika sai ison mällin, mutta kovat on perintöverotkin.

    Svedu Petteri 21.6.2017, 21:04

    Yksi kysymys. Onko sitä metsää 1, 10, 100 vai 1000 ha? Jos alle 10 ha ja nuorta metsää, niin kannattaa myydä pois nuoremmille. Turhaa puuhaa etänä harrastaa. Jokamiehen oikeudella voi käydä missä tahansa metsässä ulkoilemassa.

    Jätkä 21.6.2017, 21:45

    Kännykkäänkin saat ohjelman, joka näyttää tilan rajat ja sinun sijaintisi siihen nähden. Se ei ole ihan tarkka, mutta suunnilleen.

    Joillakin tuntuu olevan aika huteria käsityksiä metsän puumääristä, odottavat vain hakkuukoneen mittaustulosta, eikä pystyyn osata arvioida yhtään. Jos hehtaarilla on yhden tukin metsää kaksisataa mottia, se ei todella ole avohakkuukunnossa – vielä.

    Puuston mittauksessa on hyvä käyttää relaskooppia ja relaskooppitaulukkoa, pituuden mittaamista varten tarvitaan vähimmillään keppi ja taito mitata matkaa puulle korkeintaan n. 30 metriä.

    Kun runkojen keskiläpimitta D 1,3 on 33 cm, se on yleensä kuution puu. Jos niitä on hehtaarilla 400 kpl, on puuta 400 kuutiota hehtaarilla.

    Runkolukua voi mitata ympyräkoealoilla, jossa puuhassa metsurin mitta on oiva apuväline. Säteellä 564 cm saadaan aarin koeala ja säteellä 798 cm saadaan kaksi aaria. Niitä ympyröitä viisikin kpl hehtaarilta, niin mittaus on aika tarkka kun laskee keskiarvon.

    Koska teidän omassa metsässä ei ole kunnon tukkirunkoja, käytkää harjoittelemassa naapurin metsässä. Näette, että kyllä jossain on puuta rajustikin.

    Metsäkupsa 21.6.2017, 22:12

    Edellä on hyviä neuvoja anettu,joilla kyllä pärjää.Mutta ensimmäiseksi kannattaa tunnustella minkä sortin omistajia perikunnassa on.Suosittelen ,että itse kannattaa olla taustalla ja antaa puolison tutkailla tilanne.Ettei käy niin,että toiset osakkaat luulevat vävyn rupeavan isännöimään ja silloin saattaa kapuloita rattaisiin tulla.Meillä on yli 80 vuotta perikuntaa ollut,ei isänikään koskaan kokotilan omistajaksi tullut,enkä ole minäkään.

    Kokemukset eivät hääppöisiä perikuntaomistuksesta ole,joten olen joutunut tilani ostelemaan.Ei tarvitse olla kuin itsensä kanssa tekemisissä,kun päätöksiä tehdään.Toivottavasti Teillä on toimivampi perikunta,jossa metsän etu etusijalla ja vasta sitten mahdollisesti oma etu.

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 59)
1 2 3 4 5 6