Keskustelut Metsänomistus Ulkopaikkakuntalainen rikas vie paikkakuntalaisen metsäyrittäjän mahdollisuudet?

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 40)
  • Ulkopaikkakuntalainen rikas vie paikkakuntalaisen metsäyrittäjän mahdollisuudet?

    Ulkopaikkakuntalaiset ostavat puustoiset metsät, rahoilla jotka on tienattu muualta kuin metsäalalta. Metsien hinnat ovat nousseet niin korkealle,ettei normaalilla metsätalouden tuloilla ole kannattavaa ostaa myynnissä olevia metsiä. Metsäsijoittajat ostavat metsiä itse käymättä metsissä, heillä on jokin metsäammattilainen apurina, joka kertoo metsän kunnon.
    Mielestäni on parempi vaihtoehto se että paikallinen omistaa ja hoitaa metsää, silloin kaikki raha kiertää metsän lähiseudulla ja metsäseutu pysyy elinkelpoisena.
    Jos metsänostaja on etelän kaupungista mahdollinen tulo menee myös sinne. Vain pilalle hakatut metsät jäävät jäljelle.
    Uusi metsälaki sallii metsien ryöstöhakkuut jatkuvan kasvatuksen ohjeita noudattaen.

  • jees h-valta

    Reima Rantaa täydentäisin vielä senverran että tulojen maksimointiin kannattaa ainakin omasta mielestäni pyrkiä jo elinaikanaan jolloin tuleekin kyseenalaisemmaksi pyrkimys vain tukin kasvatukseen.
    Kuituhan on markkinavalmista jo kahdenkymmenen vuoden molemminpuolin ja jos sen raivaat maahan ja meet sitä myöten itse maanalle en oikein näe siinä järkeä. Itse pyrin tietoisesti kasvattamaan puustoa oman elinajan arvottaen mukaan. Jolloin olen enemmän monikasvattaja. Kasvatan tietoisesti sekä tukkia että kuitua.

    Gla

    Reima Ranta: ”Muutamaan kertaan olen Gla yrittänyt kertoa, mihin metsänomistajan taloudellisesti pyrkii. Hän pyrkii tulevilla toimillaan menojen ja tulojen nykyarvojen erotuksen maksimoimiseen. Voiko sen vielä yksinkertaisemminkin sanoa?”

    Ei voi tuon yksinkertaisemmin sanoa ja toiston määräkin alkaa olla jo vähintään riittävä. Kyseenalaistaa tuota ei myöskään pidä, voihan saman asian lukea mistä tahansa metsätaloutta koskevasta kirjasta, joita mm. Metsäkustannus on julkaissut useita. Samaa faktaa toistaa myös MTK ja MHY eli aiheesta on täysi yksimielisyys aina puuntuottamiselle vahingollisina pitämiäsi organisaatioita myöten.

    Koska tavoite on selvä, kiinnostavia ovat keinot, joilla tavoitteisiin pyritään. Olet ilmaissut olevasi halukas keskustelemaan niistä, joten tavoitteen sijaan edelleen odottelen kommenttejasi keinoista.

    Gla

    Jees: ”Kuituhan on markkinavalmista jo kahdenkymmenen vuoden molemminpuolin ja jos sen raivaat maahan ja meet sitä myöten itse maanalle en oikein näe siinä järkeä. Itse pyrin tietoisesti kasvattamaan puustoa oman elinajan arvottaen mukaan. Jolloin olen enemmän monikasvattaja. Kasvatan tietoisesti sekä tukkia että kuitua.”

    Viimeksi hakatuissa kohteissasi energiapuu taisi olla merkittävä osa kasvatusketjua, mutta sekin on mielestäni ok. Meillä ei olekaan erimielisyyttä tavoitteesta, ainoastaan keinoista. Siksi esitin laskelman, jossa hiukan voimakkaammalla raivaamisella olisi päässyt mielestäni parempaan lopputulokseen kassavirtaan tulleen muutaman vuoden viiveestä huolimatta.

    Reima Ranta

    Minä puolestani luulen, että tuon sinuakin ärsyttävän tosiseikan mieltäminen on vasta aamuhämärissä, käytäntöön soveltamisesta puhumattakaan. Lainsäädäntökin on n. kuukauden ikäinen, jossa vuosikymmeniä jatkunutta kustannuksista piittaamatonta puuntuotannon maksimointipyrkimystä lähdettiin vasta avaamaan. Epäilen kokemukseni perusteella vahvasti, että periaatteen todellinen mieltäminen vaatii sukupolven vaihtumisen, niin syvälle vanhat periaatteet ovat iskostuneet. Kysymys on erinomaisen kiusallinen ja eri tahojen intressit ovat varsin ristiriitaiset.

    Jotta käytännön ratkaisuista voitaisiin edes puhua, olisi ensin tietysti ratkaistava minkälaisilla luvuilla tulevia tuloja ja menoja aletaan muuttaa nykyarvoiksi, ja kuten aiemmin jo yritin kertoa, olosuhteetkin ovat tavattoman erilaisia.

    Puhuit Gla jossain edellä riskienhallinnasta. Se minuakin askarruttaa ja pidän valtaosassa Suomea metsään istuttamalla tehtyä uudistamisinvestointia uuden metsän ostamista suurempana riskisijoituksena.

    Gla

    Saat luulla ihan mitä haluat, mutta jos tarkoitat taloudellisen kannattavuuden määritelmällä tosiseikkaa, se ei minua ärsytä.

    Minä puolestani oletan että pysyt sanojesi takana viitaten kommenttiisi uuden ketjun avaamisesta kannattavuuskeskustelussa 26.1.2014. Lukuja ja muita asioita voit siinä vääntää tarpeen mukaan.

    Timppa

    RR tietysti vain provosoi. Luultavasti muut kuin Jesse ei ota tosissaan.

    Vähän kuitenkin faktoja. Sitä perintömetsää tosiaan kannattaa omistaa ja hoitaa. Meillä metsänkasvatuskulut ovat alle 10 % myyntituloista ja toiminta on kestävää. Uudistuksia tehdään vuosittain n. 1,4 % pinta-alasta. Harvennuksia ja hoitoja siten, ettei jää mitään hoitorästejä. Hakkuutkin ovat jopa alle vuosikasvun, koska varttumassa on nuoria hyvin kasvavia kasvatusmetsiä toisin kuin takavuosina, jolloin harsintametsien kasvu oli vähäistä.

    Kyllä istutus on tietysti kannattavin investointi. Sehän ei maksa mitään, koska se kustannetaan aukosta saatavilla suuremmilla hakkuutuloilla harsintaan verrattuna. Vastaavasti istutusmetsät kasvavat jopa kaksinkertaisesti harsintametsiin verrattuna. Siis RR:kin matematiikan mukaan istutuksen kannattavuuden pitäisi olla ääretön.

    Asiastakin. Puhtaasti matemaattisesti laskien näyttäisi kyllä siltä, että pörssiin sijoittamalla saa paremman tuoton. Jos haluaa rikastua, niin sitten sinne. Jos haluaa muutakin kuin rahaa, niin sitten metsänostoon, jos likviditeettiä riittää.

    A.Jalkanen

    Auts, taas se tuli.

    Toisten mielestä uudistaminen on ilmaista, kun avohakkuusta saa paremman kantorahan, toisten mielestä se on ilmaista, kun avohakkuualueelta saa myytyä hakkuutähteet ja kannot. Tässäpä mhy:n miehille ja naisille oiva mainoslause: ”tänä vuonna (uuden metsälain johdosta) uudistamiset meiltä ilmaiseksi”.

    Timppa

    Mitä mieltä AJ itse olet siitä ilmaisuudesta? Mantraa vai faktaa?

    A.Jalkanen

    Timpalle: en rehellisesti sanoen osaa vastata. Sitten kun meillä ovat täyttyneet seuraavat ehdot, ehkä sitten:

    – Kasvumallit (kasvusimulaattorit) kuvaavat riittävän hyvin jatkuvan ja jaksollisen menetelmän kasvun ja uudistumisen (tässä on vielä tekemistä, muun muassa puulajisekoituksen vaikutus),
    – Kasvun toteutumiseen liittyvät tuhoriskit tunnetaan molemmissa riittävällä tarkkuudella (lisäkokemusta tarvitaan ja niiden huomioiminen laskelmassa on vaikeaa),
    – Tulojen jaksotuksen erot tunnetaan (melko hyvin jo nyt),
    – Myytävien jakeiden erot määrässä ja laadussa huomioidaan (tukki, kuitu, hakkuutähde, energiapuu; etenkin laadun arvioinnissa tekemistä),
    – Säilytettävään puustoon sijoitetun pääoman korko huomioidaan (onnistuu),
    – Kantohinnan erot huomioidaan (onnistuu: avohakkuu/harvennushakkuu/jatkuvan kasvatuksen hakkuu).

    Kertokaapa lisää, varmaan jotain unohtuikin…

    Timppa

    AJ:lle

    Vastasit eri kysymykseen. Kysyin onko sinun mielestäsi uudistaminen ilmaista.

    Toinen kysymys on sitten se, kuinka metsä kasvaa. Sitä en kysynyt. Siihen en tarvitse kasvatusmallien virtuaalivertailuja, koska käytännön havaintoja on riittävästi.

    Kolmas tekijä on sitten riskit. Ainakaan toistaiseksi ei taida kukaan osata sanoa kumpi menetelmä on parempi. Kuten tiedetään suurtuhossa kaikki kaatuu. Suurtuhot kuten pienemmätkin riskit voi vakuuttaa kohtuullisen edullisesti.

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 40)