En usko suureen puunhintapiikkiin, sota päättyy Ukrainan osalta alueluovutuksiin. Länsi on asiansa munannut, ei mene kai Venäjän anastamia alueita aleta uudelleen rakentamaan. Ukrainalle taasen jäävillä alueilla eniten ovat voimalat ja sähköverkot kärsinee. Niiden korjaamiseen ei paljon puuta tarvita, kuin alemman sähköverkon pylväisiin. Itse en jää odottelemaan, vaan puut pinoon ennen vihersosialisointia.

Oma osansa on myös ympäristöjärjestöillä, jotka tuntuvat Suomessa vain koventavan linjaansa, vaikku poliittinen suuntaus maailmalla on muiden ongelmien ilmaannuttua jo lientymään päin. Alkaa valitettavasti tuntua siltä, että Suomesta ollaan jälleen leipomassa turvasatamaa ja ulkoilma-museota hieman samaan tapaan kuin 90-luvulla Neuvostoliiton romahdettua. Suomi oli silloin ainoa Neuvostoliiton vaikutuspiirissä ollut maa, joka ei tehnyt tiliä vieraan vallan kanssa toimineiden henkilöiden suhteen.

KeMeRat, kysymys olikin ympäristöjärjestöjen nykyisestä toiminnasta. Oletko sitä mieltä, että kaikki ne aivan vilpittömästi ovat ajamassa aina Suomen etua?

No voidaan elää aina toivossa. Niin teen itsekin. Mutta realiteetit ensin:

a) Venäjän hyökkäyksen ansiosta on suuri osa maata pilalla ja sen siivoaminen miinoista, rautaromusta ja sun muusta sodan jäljestä ottaa ainakin 10 vuotta ja jonkun on maksettava se ensin, ennen kuin mitään voidaan rakentaa.

b) Kuinka paljon länsimaista tai pohjoismaista puuta rakentamiseen tarvitaan? Yleensä tuolla päin ei puurakentaminen samalla mallilla kuin meillä ole muotia ja esim. betonilaudoitusten ja pilarien kotelointi 60-luvun kirvesmiestyyliin on tuollakin jo unohdettu. Ja ukrainassa on omaakin puunjalostusta, tosin melko kehittymätöntä.

Jos on päätehakkuukelpoinen kuusikko joka esim. hyönteistuhoriski tai myrskytuhoriskialueella, niin sen säilyttäminen ei ole kovin kannattavaa, vaan arvo voi romahtaa nopeastikin.

Mutta jos niin kävisi että suomalainen havupuu valtaisi ukrainan markkinat kelpo hinnalla sitten joskus, niin uskon että metsän omistaminen muuttuu kannattavaksi.

Positiivisimmat metsäihmiset ennustivat 80-luvun puolivälissä esim. että kunhan Kiinalaiset luopuvat seinälehtien lukemisesta ja alkavat tilata sanomalehdet kotiin, niin meidän paperikoneet ei pysähdy koskaan. No ei se ihan niin tainnut mennä..

Samoilla linjoilla Metsäkupsan kanssa. Venäjän alaisuuteen jäävät alueet ovat varmasti oman onnensa nojassa. Sama nähtävissä Suomelta saatujen alueiden kohdalla. Ei ole paljoa infra kehittynyt suomalaisten jäljiltä. Jättöalueita, joista ei monille ole enää vuosikymmeniin iloa.

Mikäli Ukraina olisi tämän sodan jollain ihmeellä voittanut, olisi tilanne varmasti täysin eri. Silloin olisi työnnetty kaikki mahdollinen puutavara jälleen rakennukseen, Keski-Euroopan ötökkäpuista lähtien.