Ukrainan kriisi vaikutus !

Jonathan Walker: Churchillin kolmas maailmansota.  Walker on selvittänyt  miten Neuvostoliitto oli valmistautunut hyökkäykseen. Rajan lähelle oli tuotu esm junavaunulliset tykistökarttoja yli Puolan aina Ranskaa myöten. Valmiuteen oli tuotu mm ratakiskoja ja lähtövalmiuteen  1200 lentokonetta.  Saksalaiset  jauhoi ne möllyksi ensimmäisenä päivänä.   Perääntyminen oli hankalaa,  neukuilla  ei ollut karttoja  omalle puolelle varattuna.

Mainio kirja niille joita tositietoihin  perustuva historia kiinnostaa.

Kun Venäjästä on kysymys, mikään ei takaa sitä, että Putinin jälkeinenkään aika olisi jotenkin parempaa.

Täällä Satakunnassa ei tuo Nato nyt niin kovasti näytä ottavan intoa. Olisko teillä siellä itärajaa lähempänä enemmän peko persiissä kun täällä muistutetaan yleisönosastokirjoituksissa myös niistä perässä mahdollisesti tulevista ongelmista. Mikään turvatakuu ei anna turvaa ydinasevaltion mahdollista kostoa vastaan. Ja on jopa oletettavaa että sellainen tulee. Putin tietää ettei jenkki pysty häntä pysäyttämään. Euroopasta puhumattakaan. On aivan tosi asia että jos menemme Natoon nyt kesken sodan kostoisku/iskut tulevat kohdistumaan meihin yhtä ankarana kuin kokoajan Ukrainaa luhistava raaka pommitus. Nyt on Mariupolin kaupunki muutamassa päivässä murtumassa. Irpil meni jo Venäläisille. Länsi ei saa apua perille vaan Venäjä pystyy jo katkomaan huoltoreittejäkin. Neuvottelut sodan loppumisestakin kiinnostavat Venäjää kovasti vähän. Menestys on aivan riittävää lännen propakandasta huolimatta. Uskokaa nyt jo pikkuhiljaa että emme ole pienen ”sotasatu”sedän kanssa tekemisissä vaan kovan ja kyynisen tappajan. Ei ole pois suljettu jopa ydinasehyökkäys mutta onneksi uskotaan että se kohdistetaan kuitenkin isompiin maihin ja me jäämme sivusta seuraamaan sitä katastrofia. Pienenä loppukaneettina; Azovin natsipataljoonaa on aika kovaa tuhottu myös viime päivinä vaikka piti olla kova popula. Että kyllä se oli ja on vieläkin rippeet jäljellä mutta lopun alkua kyllä.

Edelleenkin tuohon Perkon sotahistoriaan, nyt jo vähän pitempään.

Onko tuo Jonathan Walkrin teos ainoa ja ehdoton totuus koko toisen maailmansodan historiasta? Ne, jotka ovat lukeneet muutaman muunkin sotahistorian teoksen, ymmärtävät, että sekä Saksa, että Neuvostoliitto molemmat, suunnittelivat hyökkäystä toistensa kimppuun. Jo silloin, kun ne tekivät keskinäisen hyökkäämättömyyssopimuksen ja sopivat itäisen Euroopan, Baltian ja Suomen etupiirijaosta, olivat molempien maiden hyökkäyssuunnitelmat todellisuudessa jo täydessä käynnissä. Saksa vaan ehti alottaa sodan, joka olisi joka tapauksessa alkanut.

Mitä taas Jatkosotaan tulee, jossa Suomi oli hyökkäävänä osapuolena, siinä Neuvostoliitolla oli Suomen rintamalla sodan alussa alivoima suhteessa Suomesta hyökkääviin suomalaisiin ja saksalaisiin joukkoihin ja kalustoon. Tämä johtui siitä, että neuvostojoukkoja oli siirretty juurikin eteläisemmälle rintamalle saksalaisia vastaan.

Toloppa voisi katsella joskus jotain riippumatonta ja strategisesti suuntautunutta tiedonvälitystä alueilta joissa soditaan. Kun jätetään tuo somehekuma pois alkaa oikea tilanne hiukan valjeta ainakin muille kuin Natokiimaiselle Tolopalle. Tuskin kuitenkaan mennään heti kun päästään. Tuskin silti edes päästäänkään, voi löytyä järkeviä suomen pelastajia jopa Naton sisältä.