Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Tekee mieli näiltä Venäjän ymmärtäjiltä kysyä, että minkäkokoisen alueen olisitte valmiit Suomesta ilman taisteluja luovuttamaan, jos se olisi rauhan säilymisen ehto?
Suomi on jo sen tehnyt että alueita on luovutettu eikä meille siitä sen isompaa traumaa ole syntynyt. Nyt kun kysytään on aika harvoja ketkä enää Karjalaa takaisin itkevät. Täällä palstoilla tosiasioiden tunnustamiseen ei näköjään rahkeet riitä. Venäjä ei kaikkia alueita enää tule Ukrainalle takaisin luovuttamaan eikä Ukraina niitä saa takaisinkaan vallattua. Kyllä se edelleen pitää paikkansa että sotimalla alueita vallataan ja se vaatii silloin sotimisen huomattavaa parannusta Ukrainaltakin. Ei Venäjä niitä ”ottakaa olkaa hyvä”-periaatteella enää anna. Jossain kohtaa iskee sotaväsy ja silloin alkaa olla Zelenskyilläkin aika tunnustaa tosiasiat ja lopettaa sota rauhansopimukseen. Ei USA:n apu jatku pressan vaihduttua ja euroopan hajaannus syö näistä evästykset. Venäjä on siellä Krimin tuntumalla pureutunut todella syvälle puolustusasemiin ja sielläkin trotyyliä kyllä riittää. Tolopaisen kuvitelma kahden päivän sodasta alkaa muuttua kahden vuoden sodaksi jonka jälkeen vain jatkuu ja jatkuu jos ei järki voita.
Venäjä luovuttaa vielä kaikki valtaamansa alueet, koska sen hajoaminen jatkuu. Jos vähemistökansat lähtevät rintamalta sota lopahtaa tai Wagnerin palkka-armeija. Lapsenuskoa, että omaa kansaa sortava koneisto voisi pysyä vallassa pitkään. Putlerin lähipiiristä kuolee oligarkkeja päivittäin. Ei niitä kuolisi, jos joku ei olisi niitä järjestämässä ryzzän helvettiin.
Tähän asti Putin on murhauttanut yksittäisiä vastustajiaan. Jos tämä jatkaa ihailemansa Stalinin saappaan jäljissä, seuraavaksi aletaan likvidoida suurempia ryhmiä ”kansanvihollisia”.
Kyllähän Ukrainan sota on vaikuttanut Suomen metsätalouteen hyvinkin paljon. Puuntulo Venäjältä loppui, Saimaan kanava suljettiin, jonka takia kotimaisellekin puulle jouduttiin hakemaan uusia kuljetusreittejä, energiapuun kysyntä nousi uusiin mittoihin, liettualaiset hallitsevat nyt Suomen metsätaimituotantoa, metsänlannoitukset menivät tauolle, koivutukin kysyntä ja hinta on nyt aivan muuta kuin ennen, sähköäkin alettiin säästää, jne, jne.
Visa, katsoppa muutama sivu taaksepäin onko keskustelu kuitenkaan näissä metsiä koskevissa? Minusta näyttää että jokusen nimimerkin (omani mukaan lukien) haukkuminen kuuluu tämän keskustelun luonteeseen. Toinen toistaan kovemman luokan ”asiantuntijaa” koittaa loistaa erinomaisilla skenaarioillaan. Useimmat varmaan juuri sotatraumojen vammauttamien kommentteja tai ainakin niistä kärsineiden jälkipolven. Kuvastaa myös metsäväen ikäluokkaa noin yleisesti ottaen. Ei ihme että vihervouhottajat ovat päässeet metsiimme mellastamaan.
Mitä metsäkeskustelua auttaa se että osa osallistujista nimetään vihervouhottajiksi? Se pahentaa vastakkainasettelua josta pitäisi päästä eroon, kun tarvittaisiin yhteinen näkemys ja rintama EU:n vaateita vastaan.
kun tarvittaisiin yhteinen näkemys ja rintama EU:n vaateita vastaan.
Me tarvitaan yhteinen näkemys vain Suomen vihervasemmistoa vastaan, joka on paljon pahempi kuin EU.
Ei meidän EUn määräyksiä tarvitse pelätä tai noudattaa näissä metsäasioissa. MTKn puheenjohtaja Marttila sanoo, että vaikka lasku tulisi maankäyttösektorin päästöjen vuoksi, sitä ei maksettasi. Itävallassa sanotaan näistä komission vaatimuksista että absurdia.
Puolassa ei ole minkäänlaista vastarintaa, vaikka siellä ei ole yhtään hehtaaria tiukasti suojeltua metsää ja suojeltu metsä siellä tarkoittaa suomalaista talousmetsää.
Tämän metsätyyppien suojelun tyrmääminen metsälaista oli juuri sellainen konkreettinen uhka Suomen metsille, johon EU ei pysty. Onneksi kepu sen torppasi.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään