Antonin ”ronkelit” olivat meilläpäin ”rekka” pöllien ja sullien ajoa varten. Rekan reunapuut tehtiin pystyyn kuivuneista kuusista. Niihin kairattiinn reiät karikoita varten. Jos ajomaasto oli epätasainen ja ajettiin jäisiä kuoritttuja puita niin etumaisiin karikoihin naulattiin suojaksi laudat, etteivät puut päässeet liukumaan hevosmiehen päälle. Etupankon kohdalla oli tukeva litteä puu tai lankku, jonka keskellä oli reikä pankossa olevaa metallista tappia ”janttaraa” varten. Myös takaosasta reunapuut kiinnitettiin toisiinsa. Keskiosalla saattoi olla poikkipuiden paikalla metalliketjuja pari kappaletta tukemassa kahta puutavaranippua. Kuorma voitiin vielä sitoa päältä köysillä karikasta karikkaan.

Samantapaisen rekan tein myöskin moottorikelkan parirekiin. Reunapuina käytin kahta kakkosnelosta syrjällään, sisäpuolelle irroitettavat kakkosnelosen pätkät karikoiksi. Etupankon kohdalle kakkoskuutosen lankku, jossa reikä janttaraa varten ja taakse poikkipuuksi kakkosnelonen syrjälleen reunapuiden päihin naulattuna. Lisäksi välille pari ketjua tukemaan kahta parimetristä puutavaranippua varten. Tukkireen molempien pankkojen päissä olevien hylsyjen väliin nostettuna rekka pysyi hyvin paikoillaan. Pyörivän etupankon varassa rekka liikkui sopivasti notkean tukkireen päällä.

Pitkää riukutavaraa ajettaessa tukkireen pankkojen päissä oleviin hylsyihin laitettiin pystyyn karikat sitkeästä kuusesta tai koivusta. Pyörivän piikkipankon päällä tukit pysyivät sitomatta.