Tuulivoimakysymyksiä

Näen pihastani kolmen tuulimyllyn valot. Pikkuisen ärsyttävää, mutta muuta haittaa noin viiden kilometrin päässä olevista viipperöistä ei ole. Nämä 200 m korkeat myllyt on ihan ison luonnonsuojelualueen vieressä. Parin vuoden aktiivisen retkeilyn tuloksella seuraavat huomiot.

Myllyillä ei näytä olevan vaikutuksia ainakaan metsoihin tai pyihin, viihtyvät myllyjen vieressä. Sama juttu hömö- ja töyhtötiaisten kanssa. Merikotkat pesinevät reilun kilsan päässä myllyistä. Hirvet ja valkohäntäpeurat liikkuvat myllyjen vieressä ihan kuten ennenkin. Liito-oravat asuvat niin lähellä myllyjä, että jos tuollainen laitos joskus kaatuu, niin huonolla tuurilla kaatuu suoraan söpön nappisilmän kotikolon päälle.

Yhtäkään kuollutta lintua en ole myllyjen juurelta löytänyt, ja olen käynyt niillä kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja. Hinkkaan myllyjen juurella siksi, että ne toimivat ihan uskomattomina hyönteismagneetteina. Sieltä voi löytää mitä erikoisempia lajeja vuodenajasta riippuen. En ole missään nähnyt tälle ilmiölle selitystä, enkä osaa arvioida myllyjen vaikutusta hyönteiskantoihin.

Edelläkirjoitettu siis vain omaa mutua, tutkimusta myllyjen vaikutuksesta eläimiin ollaan vasta tekemässä, alustavien tulosten mukaan niiden arvellaan vaikuttavan negatiivisesti ainakin joihinkin lajeihin.  Ihan myllyn vieressä on toki täystuho, noin hehtaari muuttuu sepelierämaaksi. Eppäilenpä silti, että tällainen pistemäinen juttu on vaikutukseltaan pienempi asia kuin se, että myllyn vieressä on tuhat hehtaaria suomalaista talousmetsää, jossa ei ole kerrassaan mitään erityisiä luontoarvoja. Talousarvoja tietenkin sitäkin enempi.

Tämä käy hyvin ilmi kun nyt Ikaalisten ja Ylöjärven rajamaille Karhen suuntaan suunnitellaan niitä moterneja 300 m korkeita myllyjä. Paikalliset kauhuissaan koettaa kerätä rahaa palkatakseen ammattilaisen tekemään luontokartoitusta, mutta on kyllä aika hemmetin turhaa hommaa: alue on pääosin ison yrityksen/instituution maita ja metsät on erinomaisen tarkasti hakattu kaikki pois, löydä sieltä sitten muuta kuin korvasieniä ja vadelmia. No, yhdellä metsälammella pesii kaakkuri, jännä nähdä miten se vaikuttaa projektiin.

Tuulivoima jakaa Ikaalisissa mielenkiintoisesti poliittista kenttää: Demarit, Kokoomus ja keskusta! ovat intoa piukkana ottamassa kaikki mahdolliset myllyt. Persut on vastaan ja uutena porukkana vaaleihin lähtevät sitoutumattomat myös. Ikaalisissa vaaleista onkin nyt tulossa pitkälti tuulivoimavaalit.

Minulla ei ole kategorisen kielteistä tai myönteistä näkemystä tuulivoimasta, kiinnostaa ihan konkreettiset reunaehdot. Lunastuslakiin pitää saada muutos asap, linjojen veto on törkeää ryöstöä. Etäisyydet asutukseen pitää olla järkevät, eikä varmaan ihan kansallispuistojen viereen kannattaisi rakentaa. Näistä reunaehdoista voisi käydä ihan asiallista keskustelua, mutta meininki on ihan jotain muuta. Myllyjä kannattavat ignoroivat kaikki paikallisten kitinät, koska pitää saara rahaa kunnan kirstuun. Keskustaajama huutaa lisää kulttuuritiloja, uimahalleja jne jne . Sitten toisaalta myllyjen vastustajat argumentoivat välillä niin psykedeelisillä tavoilla, että sähkösäteilystä ja 5g aalloista varoittelevat voisivat ottaa hyvää oppia heiltä.

Olen jo aiemmin kirjoittanut, ettei riistalinnut eikä hirvet välitä tuon taivaallista myllyistä, hirvet mieluummin ” pitävät niistä” kaiketi hyvien ruokamaiden vuoksi. Ei infraäänet niitä haittaa, vaikka kuulo on moninkertainen ihmiseen verrattuna. Ei myöskään sairaita ja pökiöityneitä ole havaittu. Olisi mielenkiintoista löytää ihan tutkittua tietoa eläimistä, jotka karttavat niitä. Lepakko lienee yksi, mutta löytyykö muita. Poron ja metsäpeuran väitetään niitä karttavan, mutta miten käy vuosien aikana, kun ne tottuvat myllyihin. Olen aika varma, että hirvetkin alkuun ovat niitä vältelleet. Tuo susien häiriintyminen niistä on kyllä pöljyyden huippu 🤔

Jos jonkinlaista yhteenvetoa tekisi, niin tuulipuistot ja kaikki uudet vihreän siirtymän edellyttämät siirtolinjat pääsevätkin itseoikeutetusti kansallisten sankaritekojen joukkoon. Tuulipuistot tarjoavat ympäristölleen vaihtelua, ja luovat eri puolille valtakuntaa aivan uudenlaista kansallismaisemaa. Luonnoneläimet saavat myllytonteista uusia kokoontumispaikkoja, ja tarjoavat myös ihmisille helpon saavutettavuuden ansiosta mahdollisuuksia tutustua näihin eläimiin. Leveät, valtakuntaa halkovat sähkönsiirtolinjat puolestaan avartavat maastonäkymiä aivan uudella tavalla, yhdistäen aikaisemmin jopa etäisiksi tunnettuja seutuja toisiinsa. Vanhemmat voivat eväsretkellä esitellä lapsilleen samaan aikaan linjalla ruokailevan hirviemon jälkikasvuineen, ja mahdollisesti lauman suloisia pikku bambejakin. Linjan maasto tarjoaa upeita kukkaketoja ja monenlaisia jännittäviä pensaikkoja lasten tutkittavaksi. Metsänomistajatkin voimat puolestaan myös myhäillä tyytyväisinä, kun sorkkajalkaiset ovatkin jättäneet heidän taimikkonsa rauhaan, ja siirtyneet Fingridin tarjoamiin pitkiin ja notkuviin pitopöytiin. Valinta vuodesta toiseen maailman onnellisimmaksi kansaksi  ei ole sattumaa, vaan se on viisaiden valintojen ja hyvien tekojen ansiota!

Päästötöntä sähköntuotantoa? Mitä se on?

Sähköntuotanto toki lisääntyy, kun ulkomaiset toimijat sitä täällä lisää tuottavat ja ulkomaiset toimijat sitä täällä lisää käyttävät. Ainakaan nykyehdoilla tämä toiminta ei valitettavasti kovin paljo Suomea talouden suosta nosta.