Jäi vielä pohdituttamaan tämä tuulivoimalan maanvuokra

Tuulivoimayhdistys:
”Nyrkkisäännön mukaan tuulivoimaloiden välillä on päätuulensuunnassa hyvä olla noin viisi kertaa roottorin halkaisijan pituinen välimatka.

Tuulivoima-alueilla maksetaan tyypillisesti korvausta laajemmalle maanomistajajoukolle kuin vain tuulivoimalan sijaintikiinteistönmaanomistajalle. Usein korvausta maksetaan arvioidun tuulenottoalueen mukaan, koska sen sisäpuolelle ei voi rakentaa toista tuulivoimalaa.”

Jäi vaivaamaan tuo tuulenottoalueen koko, joka isolla voimalalla on 1250 m. Jos laskee pinta-alan 1250m säteiselle ympyrälle, jonka keskipisteessä on voimala, niin se on lähes 500ha. Ei yhdelle voimalalle käytännössä makseta vuokraa noin suurelle alueelle.

Katsoin tilannetta kansalaisen karttapaikasta Pohjanlahden rannalta Simosta, jossa on Suomen suurimpia voimaloita ja mittasin niiden keskinäisiä etäisyyksiä. Siellä on ryppäitä, joissa voimaloiden etäisyys toisistaan on luokkaa 500m. Tällöin voisi ajatella, että yhden voimalan varaama maa-ala on alle 500m säteinen ympyrä, eli pinta-alaltaan alle 80ha. Ilmeisesti maksimissaa tätä luokkaa olevalle alueelle yhden voimalan ympärille on realistista ajatella saavansa vuokraa, jos vuokran perusteena on alue, jolle ei saa rakentaa toista voimalaa.

Toisaalta maanvuokrasopimukset pitää tehdä ennen kuin alueelle voidaan tehdä kaava, että kaavaa laatiessa tiedetään minkälainen alue on käytettävissä. Jos/ kun tehdään ympäristövaikutusten arviointi, voivat voimaloiden paikat edelleen elää, jos vaikka suunnitellulta rakennuspaikalta löytyy viitasammako, liito-oravan pesä tai muu este.
Vuokrasopimusta tehdessä ei voi varmasti tietää tuleeko voimala omalle tontille tai mihin se tulee, jos tulee. Itse varmaan joutuisi nukkumaan useamman yön yli ennen kuin osaisi päättää minkälaiseen paperiin nimensä laittaa, jos laittaa.

Vaikutusalue ei ole maanvuokran peruste. Noiden melun, välkeen ja muiden vaikutusten lisäksi voimala voi vaikuttaa esimerkiksi maisemaan jopa 30 km päässä, merellä vielä kauemmas.

Paikallisessa hankkeessa tuulenottoalue on rajattu samaksi mikä kaavoitetaan tuulivoimala-alueeksi. Tuulenottoalueen korvausta saavat ne, jotka ovat vuokrasopimuksen tehneet. Näin asia mielestäni kuuluukin mennä. Kaava-alue= vuokra-alue, eikä mitään siivenpituus kertaa x .

Lasketaankohan tuulivoimaloiden ns. päästöttömän sähkön tuottamiseen mukaan myös niiden tarvitsemien varavoimaloiden päästöt ?

Kallista sähkön tuottoa se joka tapauksessa on kaikkineen.  Pitkät etäisyydet lisää myös siirtokuluja.

Siirtokulujen kerrottiin eräässä lehdessä olevan omakotitaloissa n. 500 – 650 € /v.  Täällä  ne on n. 1325 €/v. ilman veroja,  20 000 kwh – kulutuksella.  Perusmaksu on korkea koska jatkuvasti tehdään lisää siirtolinjoja korpien taakse tuulivoimaloille ja samalla pitää jakaa s-yhtiön myös osinkoja omistajilleen.     Kolhoosien vesimaksuista voi tulla samanmoinen rahareikä koska putkistot on uusinnan tarpeessa useimmissa kunnissa /kaupungeissa.    Hinnannousut  on olleetkin myös sitä luokkaa , että ei ole halpaa enää vesikään joskin sitä mennee suht. vähän verrattuna sähkönkulutukseen.

Tuulivoimaloiden sijaan olisi paljon ympäristöystävällisempää rakentaa pieniä Ydinvoimaloita. Niitä voisi helposti sijoitella isompien kaupunkien ääreen sellaisilla paikkakunnilla, joilla on riittävän suuri jäähdytysvesiallas vierellään.

Ei tarvittaisi isoja tuulipuistoalueita, eikä tuhansien kilometrien siirtolinjoja, kun voimala olisi ”aivan ääressä”.

Kesäaikaan, jolloin sähkön tarve on alhainen, voimaloissa voisi olla huoltoseisokki, joten ne pysyisivät sesonkiajat täydessä tuotantokunnossa.

Energia olisi halpaa, samoin siirtokustannukset.

Sähkö ei ole kallista – sen ”oheistuotteet” on.   Linjan väliaikainenkin irtisanominen on tehty niin kalliiksi, että ei kannata mökin sähköä laittaa tauolle ; kustantaa n. saman kuin siirron perusmaksut vaikka sähköä ei kuluisi yhtään.

Jossain oli juttua( en muista nyt missä maassa ) miten yhteiseen vesijohtoverkostoon liittyneet ei voineet enää erota siitä vaikka hinnat oli nousseet suhteettoman suuriksi, kun eroamisen sanktiomaksu oli liian suuri.  Osin sama asia on sähkönsiirtoverkostossa Suomessa jo havaittavissa.   Sähköverot on korkeita juuri tuulivoimaloiden sponsoroinnin vuoksi.

Biokaasu olisi yksi sopiva lisä vaihtoehtoisiin e-lähteisiin  Suomessa .  Myös muut biopolttoaineet, mm. sahanpurusta saatavat polttoaineet.