Tilani alueelle suunnitellaan parasta-aikaa tuulipuistoa. Lupailevat kovia korvauksia maanomistajiĺle mutta en tule hyväksymään vaikka asunkin nykysin satojen kilometrien päässä tiloistani.  Että ei päde kohdallani tuo väite vaikka rahasta tahtoo ollakkin niukkutta.

Jokaisella tietysti on omat, omasta mielestään hyvät perusteet mielipiteilleen. 5 tuulimyllyä taitaa tuoda kiinteistöveroina kuntaan aina uuden opettajan tai sairaanhoitajan viran- joskus aiemmin tätä olisi pidetty hyvänä asiana, mutta tuulimyllyjen tapauksessa ei…

Entäs muualla maailmalla toteutettu tuulivoimatutkimus, onko niissä sellaisia että skeptikotkin voivat tulokset hyväksyä? Jos lähdetään kyseenalaistamaan julkisella rahalla toteutettu tutkimus, jää jäljelle yksityinen raha, joka ei välttämättä johda parempaan tulokseen. Ehkä onkin syytä katsoa tarkemmin tutkimuksen toteutusta eikä rahoittajaa.

Yksi tapa tutkia tuulivoiman mahdollisia haittoja on epidemiologinen aineisto: ovatko tuulivoimaloiden lähellä asuvat ihmiset sairaampia kuin kauempana asuvat ja missä sairauksissa nähdään eroja pitkällä aikavälillä. Yksittäisen kokeen (esim. infraääni- tai mikroaaltoaltistus) osallistujamäärä jää helposti niin alhaiseksi, että johtopäätöksiä ei uskalla yleistää.

Tuulivoimayhdistys: ”Valtioneuvoston asetus (2015) tuulivoimaloiden ääniohjearvoista linjaa, että Suomessa tuulivoimaloiden ääni ei saa talojen tai loma-asuntojen välittömässä läheisyydessä ylittää päivällä 45 desibeliä ja yöllä 40 desibeliä.” Nämä arvot ovat kyllä korkeita, jos tällaista suhinaa kuuluu koko ajan yöt ja päivät omassa pihapiirissä. Täällä pk-seudulla moottoriteiltä ja muilta vilkkailta väyliltä aiheutuu ruuhka-aikaan tällaiset äänitasot laajoille alueille ja sen blokkaamiseksi on rakennettu meluesteitä eli tuota pidetään haitallisena tasona myös kaupungeissa saati sitten hiljaisella maaseudulla. Melualueille ei saa esimerkiksi rakentaa uusia asuntoja.

Samalla sivustolla. ”Kanadan terveysviranomainen (Health Canada) on toteuttanut laajan mittaluokan epidemiologisen tutkimusprojektin, jonka tavoitteena oli selvittää tuulivoimaloiden äänen yhteyttä raportoituihin oireisiin tuulivoimaloiden lähialueilla. Oirehtimisen yleisyyttä tuulivoima-alueilla mitattiin keräämällä itseraportoitua aineistoa sekä objektiivista terveydentilan mittausaineistoa (hiusten kortisolipitoisuus, verenpaine, leposyke, unimonitorointi). Lisäksi äänitasot mitattiin ja mallinnettiin, jotta yhteys äänitason ja oirehtimisen välillä pystyttiin toteamaan. Laajan tutkimuksen tulokset eivät osoita yhteyttä tuulivoimaloiden äänelle altistumisen ja terveysvaikutusten välillä.”

Summa summarum. Yksittäistapauksissa tuulivoimalan äänelle tai sen aiheuttamille näköaistimuksille altistuva henkilö voi oireilla eri tavoin. Laissa sallittu äänitaso on melko korkea. Mikroaaltopulssin merkitys jää vielä lisäselvitystä vaille. Ihmisen korville kuulumaton infraääni ei vaikuta kovin haitalliselta tähänastisten tutkimusten mukaan.

Tuulimyllyjen mahdollisten ääniongelmien haittoja voidaan tutkia vain julkisella rahoituksella, jos tutkimusta halutaan tehdä Suomessa. Yksityiset rahoittajat eivät ko aiheeseen anna merkittävää rahoitusta.

Ainakin VTT:n osalta voin todeta, että pätevä henkilö veti VTT:osuutta. Persuilta tuli siinä määrin painetta, että hanke piti toteuttaa.