Tomperi viittaa Metsäuutisissa olleeseen tutkimukseen, jossa oli 60 cm syvät ja 90 cm syvät ojat vertailussa. Veli-Jussilla onkin siellä uutisessa jo hyvä kommentti eli ajouraojamenetelmän kuvaus.
Tuleehan niistä syvemmistäkin matalia ajan kanssa. Olisko kuitenkin järkevää malttaa pysyä kunnostamasta hiukan tukkoisia ojia. Itse en ole antanut pidellä ojia muokkauksella vaan vanhat ojat saaavat luvan kelvata. Jo hankintatöiden suhteen matalammat ojat on nopeammin ylityskelpoisia traktorille kun tavaraa ei tartte mättää aivan ylettömästi jään päälle.
Syntymäjäveni oli sellainen järvi että näkösyvyys oli useita metriä, Metsäojitusten vuoksi näkösyvyys häipyi alle metriin. Kerran juttelin koulukaverini kanssa joka oli opiskelut pitkälle ja oli yliopistossa myös töissä. Sanoi hauen elohopea pitoisuuksia ko järvestä huvin vuoksi tutkineensa opiskelujen aikana. Olivat ylittäneet minimipitoisuudet joilla hyväksytään ihmisravinnoksi. Kyseessä ns latvavesistö. Olen nähnyt myös ojia jotka ovat kolmemetriä syviä, hiesumaat lähteneet liikkeelle, myös laskuojia jotka on louhimalla louhittu kallioon. Erityisasiantuntijoiden mukaan suo ojituksilla ei ole negatiivisia vaikutuksia, ei ilmstoon ei vesistöihin… jne….
Toisessa Tutkija-ketjussa Tomperi kysyy olisiko rahalle järkevämpiä käyttökohteita kuin ojien kunnostus jos aiempi ojitus ei ole oikein tehonnut. Juuri näin se on. Matala rahkasammaleinenkin oja voi vetää riittävästi. Mahdollinen ravinne-epätasapaino olisi syytä opetella tunnistamaan (metsäasiantuntijat), jolloin osataan tarjota tuhkalannoitusta ja jatkuvaa kasvatusta oikeisiin kohteisiin. Nämä yhdessä voivat joskus riittää kuivatukseksi.
Ravinnetilaa eli tuhkalannoituksen tarvetta voi tutkia viljavuusanalyysin lisäksi neulasten ja lehtien ulkonäöstä, ja ehkä myös siniheinän esiintymisestä?
Ymmärsitköhän oikein, jossakin on raja jonka yli ei voi mennä jos kannattavaa metsätaloutta harjoittaa. Noilla opeilla voi kanattavaa metsätaloutta tietysti harjoittaa aikka keskellä saharaa tuodaan vesi suomesta taimiaines vaikkapa Brasialiasta…. onko siinä mitäänjärkeä onkin vallan toinen juttu
Kunnostusojituskelpoisuuden määrittäminen on juuri sen rajan etsimistä. Jos suometsän omistajan korkovaatimus on korkea, silloin rima on korkeammalla ja lisäinvestointien tekeminen epätodennäköistä. Tuhkalannoitus on kuitenkin monesti kannattava toimenpide turvemaalla.
Kauhian matalalle oli esitteeseen kunnostusojituskelpoisuuden määritellyt esimerkiksi metsähallitus. Ja noissa laskelmissa ei oteta millään tavoin niitä haittavaikutuksia joita aiheutuu vesistöille.
Noh onhan poliitiset päättäjät rahaa jakamssa kannatamattomiin investointeihin. Kustannustietoisuus on kuin kaihisen potilaan katse hämärään….
Onko kellekään esimerkiks mhy:n toimihenkilö tehnyt oikean kustannuserittelyn kannattavuuksineen mertsään tehtävästä työstä? Siis laadukkaampaa kuinse että tämä on ohje…. luulis kait tuon dikgi aikana olevan näppärää?
Pitäneekö paikkansa se että siniheinä pitäisi ko päätöksiä tehdessä tuntea tai tunnistaa jos sitä esiintyy?
Sen verran pitää täsmentää, että tulevassa Metka-tukijärjestelmässä ei enää tueta kunnostusojituksen toteutusta. Sen sijaan suometsien hoidon suunnittelua tuetaan, ihan aiheellisesti. Ojitusten haittavaikutuksia voidaan vähentää, kun niitä korjataan tai ollaan korjaamatta suunnitelmallisesti.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.