Myös täällä keskustelupalstalla on huomattava määrä henkilöitä, jotka ovat vieraantuneet arkielämän realismista metsäalalla.

Jos vertaillaan metsätalouden vetureiden ja lainvalvojien, sekä koulutuksen ja alalla ammatikseen työskennelleiden käsityksiä niihin päästöihin, joita täällä purkautuu aivan ”ummikoiden” kirjoituksista, voi vain todeta: ”Kaiken näköistä, sanoi kätilö” Onneksi nämä mielipiteilijät eivät edusta merkittävää joukkoa metsäalalla.

Silloin kun minä koivikoita istutin, koivutukin hinta oli samalla tasolla kuin havutukit ja kotikunnassa asui laatukoivun ostaja, joka välitti tavaraa Saksan markkinoille. Muokkausta eikä heinäyksiä koivikossa tarvinut, hirvet tietysti jonkinlaista tuhoa tekivät, mutta yhdellä taimikonhoidolla päästiin ensiharvennukseen. Kuusikon perustamisessa OMT-pohjalla voi joutua heinäyksiinkin vaikka mätästetään ja ehkä kahteen taimikonperkaus kertaan, jolloin taimikon perustamiskustannukset voivat olla yli tuplaten suuremmat. Valitsisin nyt kuitenkin kuusen tuonnekin, koivutukin tuotos ei tule olemaan kilpailukykyinen kuusitukin tuotoksen kanssa, eikä noita laatutyviä välttämättä puhtaasta koivikosta tule. Olihan se alkukasvu kuitenkin mukava seurata jalostetun koivun kasvu oli metri per vuosi heti, yhdeksän vuoden päästä kun perkasin taimikon olivat koivut karsiintuneet alaoksiltaan hyvin ja pituutta oli reilu yhdeksän metriä. Onneksi tuota koivikkoa on kuitenkin vain reipas 2 hehtaaria.

Mörkö, arkirealismi jne. – mitähän ne mahtavat tarkoittaa? Tällainen yleinen höpinä ei kerro mitään. Minä olen kiinnostunut luvuista, matemaattisista malleista jne., jotka osoittavat mihin suuntaan olisi syytä pyrkiä. Metsänomistajana minulla ei ole minkäänlaisia intressejä suuntaan eikä toiseen. Vain se kiinnostaa, kuinka asiat ovat.

Tämä uudistaminenhan nyt on arka aihe. Jos joku tutkijakin ”erehtyy” saamaan jotakin dogmin vastaisia tuloksia, niin ainakin lähtöarvot ovat olleet vääriä.

Gla ymmärsi varmaankin mihin kuusen istutuksella viittasin. Tuollaiseen saivarteluun en viitsi edes vastata.
Oma kokemukseni kun on, että männyn istuttaminen ei ole perusteltavissa, kuin aivan jossakin poikkeustapauksissa.
Mänty lähtee erinomaisen hyvin siemenestä ja näin saadaan laadukkaampi puusto hyvin hyvin pienellä viiveellä, usein myös luontaisesti. Pitää ymmärtää seurata siemenvuosia, eikä toimia idioottimaisesti (kaavamaisesti) olosuhteista piittaamatta. Toinen aivan oleellinen kysymys on maan muokkaamisen voimakkuus. Vaihteluväli on todella iso.

Laadukkaalla tukkipuulla saattaa olla tulevaisuudessakin jotakin arvoa, räkämäntyyn en panosta mitään. Räkämännyn ja kuidun tuottamisessa olemme aivan liian pitkällä takamatkalla kansainvälisessä kilpailussa.

C saattaa ratkaista vielä koko metsäsektorin tulevaisuuden ja sekin pitäisi kyetä ottamaan huomioon. Pitkä kasvatusaika on iso ja arvaamaton ongelma.

En tiedä olenko tulkinnut väärin, mutta monien palstalaisten kirjoitusten rivien välistä voi tulkita, että olisi metsänomistajan velvollisuus turvata (kuitu)puuta Suomen metsäteollisuudelle? Tämähän on aivan hulvaton ajatus samalla kun metsäteollisuusyritykset luopuvat omista metsäomistuksistaan.

Metsänomistajan tärkein intressi tulee olla sijoituksen tuoton maksimointi. Jos metsäteollisuus ei pysty maksamaan puusta sellaista hintaa, jolla riittävä tuotto saavutetaan, tulee pääoma sijoittaa toiseen kohteeseen. Laajassa mittakaavassa näin ajateltuna tämä johtaisi aikanaan metsätilojen hintojen laskuun, mikä taas puolestaan parantaisi metsäsijoituksen kannattavuutta. Mutta näinhän markkinatalous toimii pitkällä aikavälillä! (Tosin metsäsijoituksissa metsätilojen hinnat ja puun hinta ei ole korreloinut viime vuosikymmenenä, mutta näin ei voi jatkua pitkään.)

Kyllä useimmat talouskirjatkin lähtevät siitä, että pääoman käytön tehokkuus on kansantaloudellisesti järkevää.

On metsästä saatavissa muitakin hyötyjä kuin puukauppatulo ja mielihyvä. Niille on komealta kalskahtava nimi, ekosysteemipalvelut. Osa näistä on myytävissä markkinoilla, osa ei. Metsä tuottaa mm. monimuotoisuushyötyjä ja säätelypalveluja, kuten sadeveden pidätys ja puhdistus. Itse kukin voi itse päättää, miten painottaa näitä osatekijöitä ”hyötyfunktiossaan”.