Keskustelut Metsänomistus Tutkijat ja toimittajat täysin vieraantuneita todellisuudesta

  • Tämä aihe sisältää 267 vastausta, 25 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 8 vuotta sitten Jätkä toimesta.
Esillä 10 vastausta, 91 - 100 (kaikkiaan 267)
  • Tutkijat ja toimittajat täysin vieraantuneita todellisuudesta

    Katselitteko äskeistä MOT ohjelmaa koskien metsiemme käyttöä bionergiatuotteiden raaka-aineena. Toimittajat ja tutkimuksessa olleet tutkijat olivat täysiä puusilmiä.

    Heidän tilannekuvansa mukaan puuraaka-ainetta käyttävä teollisuus monipuolistuu ja puun käyttömäärä lisääntyy, jolloin metsiemme hiilitase heikkenee. Joidenkin tuotteiden tuotannon päästöt ovat jopa nykyisiä vastaavia suuremmat. Puun kasvatuspuolen tehostamiseen ei paneuduttu lainkaan.

    Syntynyt ajatusharha esim biopolttoaineiden suuremmista päästöistä perustuu ilmeisesti oletukseen, että puuta käyttävän teollisuuden voimakkaasta kehittymisestä huolimatta puun tuotantopuolella ei tapahdu mitään. Eihän se nyt niin mene, jos puun käyttöä lisätään reippaasti, nousee myös puun hinta, mikä kannustaa metsänomistajia lisäämään puiden kasvua. Uskoisin, että metsiemme vuotuista kasvua voidaan lisätä vähintään 30 %, jos niin halutaan. Raha voisi olla sopiva kannustin. Vierastan kuitenkin ajatusta että metsänomistajille maksettaisiin puiden hakkaamattomuudesta eli maksettaisiin hiilivarastokorvauksia. Eli valtio ottaisi velkaa ko tarkoitukseen. Samaa tietysti tekisivät muut velkaiset valtiot. Mitähän siitäkin seuraisi. Parempi lisätä puun kaupallista käyttöä ja vähetää fossiilisten raaka-aineiden käyttöä

  • Reima Ranta

    Onko kommenttisi metsälaista vain mielipiteesi Puun takaa, vai onko sinulla jotakin kättä pidempää esittämäsi tueksi. Minä en ole huomannut mitään poikkeuksellista nuorien metsien hakkuuta ja uudistaminen on nykysäännösten mukaankin tehtävä.

    Ehkä Puun takaa voisit määritellä meille sen, koska avohakkuu on perusteltua tehdä? Odotan mielenkiinnolla.

    Etelän rehevillä mailla vanhakaan metsälaki ei ollut päällimmäinen ongelma tässä suhteessa. Tilanne oli jossakin Lapin karulla kankaalla kokonaan toinen. Suhteellinen arviokasvu saattoi olla 0,5% ja vastaavalla riskillä muualla olisi saanut 5%. Näin kun lain pakottamana toimii esim. 20 vuotta kyseessä on vähintään täysin perustelematon metsän arvon suuruinen taloudellinen tappio, josta ei hyödy kukaan.

    Kyllä omaisuudestaan päätösvalta tulisi tietysti jo periaatteessa kuulua ennen muuta omistajalle. Siitä hyötyy jossakin tilanteessa jokainen metsänomistaja. Omistajien olosuhteet ja tarpeetkin kun ovat kovin erilaisia.

    Visakallo

    Meiltä jokaiselta jää joskus jotain huomaamatta.
    Mitä enemmän joutuu ajamaan Suomen sorateillä, sitä enemmän myös näkee.
    Puunkorjuuta ammatikseen tekevien kanssa keskustelu avartaa myös maailmankuvaa.
    Viime viikolla katsoin 27 hehtaarin tilan ”laidasta laitaan”-hakkuuta, josta yli puolet oli parhaassa kasvussa olevaa nuorta kasvatusmetsää.
    Rahapula teettää tunnetusti kaikenlaista, mutta onko parhaassa kasvussa olevan metsän avohakkuu siihen kaikkein paras ratkaisu?
    Jos rahat on loppu. kuka hoitaa tällaisten alueiden uudistamisen ja jälkihoidon?
    Eikö tällaiset metsät olisi parempi myydä kuin hakata?
    Avohakkuun jälkeinen uudistamisen voidaan välttää myös ilmoittamalla alueen käyttötarkoituksen muutoksesta, joka ei kuitenkaan todellisuudessa sido omistajaa mitenkään.
    Jo viiden vuoden kuluttua ilmoituksesta tällainen maapohja vapautuu lopullisesti uudistamisvelvoitteesta, vaikka mitään ei ole alueen käytön suhteen tehty.
    Tällaiset lait johtavat ennenpitkään ongelmiin, josta avohakkuun kieltäjät saavat vain lisää vettä myllyynsä.
    Lapin huonokasvuiset metsämaat ovat luku sinällään, voidaanko niiden yhteydessä edes puhua metsätaloudesta?
    Pohjoisessa on toki paikasta riippuvia hyvinkin suuria kasvullisia eroja enemmän kuin etelässä.

    pitkät neulaset

    Muutamia kymmeniä vuosia sitten tapahtui luvaton hakkuu eräällä tilalla. Kiinni siitä jäätyään isäntä oli sanonut : ” ennen tilasta lähtee metsät – ennenkuin isäntä. Tänäkin päivänä tila saman suvun hallussa. Kasvanut isommaksi , ja metsät kunnossa.

    Gla

    RR, en kuulu nimimerkin suojasta Tahvosen laskelmia arvostelleisiin tiedemiehiin. Arvostelen Tahvosen laskelmien väärinkäyttöä ihan metsäalan ulkopuolisena maallikkona. Tahvosen tavoitteena ei mielestäni ollut esittää eri kasvatusketjujen kannattavuutta. Tahvonen sanoi yrittävänsä luoda työkalua, jolla tuollaista laskentaa voi tehdä. Lähtöarvoihin sinänsä ei olisi pitänyt kiinnittää suurta huomiota, silti niistä nousi kohu ja koko homman perusidea jäi käytännössä vailla huomiota.

    Tässä suhteessa ei mielestäni ole merkitystä sillä, kirjoitanko nimimerkillä vai omalla nimellä. Tosin lähtöarvoja julkisuudessa arvostelleet tiedemiehet olivat henkilöitä, joiden ammattitaito riittää minua paremmin ottamaan kantaa esim. luontaisen alikasvoksen määrään ja kasvunopeuteen. Kannattaakin unohtaa kritiikin kohdistuminen väärään tilanteeseen ja keskittyä saamaan se hyöty, mikä tarjolla on. Tässä tapauksessa huomioimaan se, että Tahvosen käyttämät lähtöarvot eivät edusta realismia talousmetsien luontaisessa uudistumisessa, eikä noin optimististen odotusten varaan kannata omia laskemiaan rakentaa.

    jees h-valta

    Siitähän me Glan kanssa ollaankin yksimielisiä että alikasvos suorastaan räjähtää kasvuun kun valo ja tila lisääntyy, vaiko?

    Gla

    Kyllä, rehevässä koivikossa kuusi kasvaa kohtuullisen hyvin, vaikka ylemmän puuston määrä olisi kohtalaisen isokin. Ongelmana on kuitenkin se, että kuusia ei sinne tasaisesti tule. Paikoin kuusta on liikaa, paikoin taas aivan tyhjää eli aivan kuten sinunkin kuviollasi. Ja kun kasvatuskelpoisiksi ei kannata laskea metrin välein kasvavista kuin toinen, lukumäärä jää lopulta pieneksi.

    Oma lukunsa on se, että yrittää kuusikon alla kasvattaa kuusia, muista puulajeista puhumattakaan. Sinun kuusesi ovat ilmeisesti kuusikkoon syntyneet, mutta kasvu sai vauhtia vasta päätehakkuun myötä. Ollaan varmaan samaa mieltä siitä, että kuusikon harventaminen niin paljon, että valoa olisi riittänyt, ei olisi ollut kovin kannattavaa mm. tuulituhojen takia.

    jees h-valta

    Aivan kyllä. Toinen epävarmuustekijä sen kuvion kohdalla on lievä lahovikaisuus kuusella. Myin siitä edellisen omistajan nk. metsänomistajan puut eli lahovikaiset ja sitä oli noin kolmekymmentä mottia. Toki se aukko oli kokonaisuudessan noin viiden hehtaarin ala.
    Kantoja ei nostettu eikä maata muokattu mitenkään. Mutta H-vallassa riski on jokapaikassa. Ja kun aivan pelkkään koivikkoonkaan ei reheviin notkelmiin silloin vielä taipunut oma mieli vaan halusi enemmän sekametsää. Sitähän siellä nyt on ja juuri katselin että aivan ikäisekseen kelvollistahan siitä on muodostunut.

    Reima Ranta

    Gla: ”Tahvosen tavoitteena ei mielestäni ollut esittää eri kasvatusketjujen kannattavuutta.”

    Niinkö? Pitäisikö sinun Gla tiedustella asiaa Tahvoselta.

    Se, joka ei koe kallista uudistamisinvestointia ongelmaksi metsätaloudessa, ei ole rehellinen itselle eikä toisille. Lähes kaikissa tapauksissa huomattavasti kannattavampaa olisi vastaavalla rahalla ostaa esim. uutta metsää jne. ja tyytyä luontaisiin menetelmiin. Sen toteamiseen ei suuria matematiikan taitoja edes tarvita.

    Metsäopetuksen ongelma on ollut kritiikitön maksimaalisen puumäärän tavoittelu. Se on ollut uskonkappale, jonka varaan kaikki on rakentunut, eikä sitä ole saanut kyseenalaistaa.

    Tahvonen kommentoi jossain vaiheessa, että hän laittaa metsänhoitajaopiskelijat ajattelemaan omalla päällään ja se on erinomainen asia.

    Näätä

    Reima puhuu täyttä asiaa. Tuntuu, että palstallakin suurella osalla metsä ei ole sijoituskohde vaan enemmänkin harrastus tms. Jos mietitään sijoitusasuntoja, ei siellä kukaan asuntosijoittaja huvikseen tee remontteja, jos sillä ei saavuteta parempaa tuottoa. Milloin metsäsijoittajat oppivat huomioimaan koron vaikutuksen? Uusiminen on kallis investointi ja sen jälkeen myymällä taimikon pois ei saa omiaan takaisin. Tämä kertoo sijoituskohteesta ja -markkinoista aika paljon.

    Jätkä

    Se, joka ei koe kallista uudistamisinvestointia ongelmaksi metsätaloudessa, ei ole rehellinen itselle eikä toisille. Lähes kaikissa tapauksissa huomattavasti kannattavampaa olisi vastaavalla rahalla ostaa esim. uutta metsää jne. ja tyytyä luontaisiin menetelmiin. Sen toteamiseen ei suuria matematiikan taitoja edes tarvita.

    Metsäopetuksen ongelma on ollut kritiikitön maksimaalisen puumäärän tavoittelu. Se on ollut uskonkappale, jonka varaan kaikki on rakentunut, eikä sitä ole saanut kyseenalaistaa.

    Tahvonen kommentoi jossain vaiheessa, että hän laittaa metsänhoitajaopiskelijat ajattelemaan omalla päällään ja se on erinomainen asia.

    Lähetetty: 50 min sitten
    Lähettäjä: Reima Ranta

    Tuo järjstelmä, joka luotiin sotien jälkeen, on lisännyt suomen metsien puuvarastot ennätysluokkaan.
    Harsintahakkuiden jäljet korjattiin avohakkuin ja viljelemällä.
    Paremmassa kunnossa oleviin metsiin tuotiin alaharvennus ja niin saatiin puusto järeytymään.
    Avainasemassa oli silloin verotus, joka rokotti maan kasvukyvystä, vaikka se olisi ollut tyhjä, mutta antoi verovapautta avohakkuualueelle, joka uudistettiin ja jonka taimikko todettiin vakiintuneeksi.
    Metsäopetus perustui näihin faktoihin ja kannattavuuslaskelmissa otettiin avuksi inflaatio, joka olikin ainoa tekijä, jolla puuntuottaminen saatiin kannattavaksi.
    Nyt meillä ei ole enää ollut inflaatiota…

Esillä 10 vastausta, 91 - 100 (kaikkiaan 267)