Keskustelut Metsänhoito Tutkija

Esillä 10 vastausta, 121 - 130 (kaikkiaan 232)
  • Tutkija

    ”Tutkijoiden ei kannata sekaantua poliitikkojen työhön”.  Näin keskustan Ovaska kertoo tapaamisestaan Mika Aaltolan kanssa”

    Sen metsäsektorilla  työskentellee t tutkijat oppi jo muutama vuosikymmen sitten., vai opettettinko heidät ymmärtämään?

    Nykyisiä tutkijoita ei ole tarvinnut opettaa.

  • kaapo123

    No talousmetsä-ajatusta jos lähdetään purkamaan ekologian määrittelyn avulla,niin silloin ei tarvita suojelumetsiä erikseen,on vain metsä ja sen elämä.Kirja Hanski:Ekologia ja muut Hanskin kirjat

    A.Jalkanen

    Puutuottokyky – jota boniteetti kuvaa – paranee ojitettaessa mutta kasvupaikan ravinteisuus jota kasvillisuus kuvaa – ei heti muutu. Ehkä suometsänhoito on jotenkin ratkaissut tämän ongelman. Jossain vaiheessa aluetta aletaan kutsua turvekankaaksi. Ojituksen aikaansaama kasvun lisäys pitää huomioida kasvumalleisssa. Ainakin siinä kohtaa  jako ojikko/turvekangas tarvitaan. (Edit.)

    Vaikka talousmetsässäkin on paljon vaihtelua, silti tarvitaan suojelumetsiä erikseen niille lajeille jotka eivät talousmetsissä pärjää. Vai mitä kaapo123?

    isaskar keturi

    Kyllä boniteetti (puuntuottokyky) ja kasvupaikka opetettiin eri käsitteinä. Kasvupaikka on perinteinen helppo tapa saada epäsuorasti käsitystä boniteetista.

    Pituusboniteettia pidettiin aikanaan tarkempana ja sen etu on, että se voidaan kohtuullisesti määrittää kaukokartoituksellakin.

    Tässäpä aiheeseen liittyvä tutkimus, jos jotain kiinnostaa

    16203718831172635854.pdf (uef.fi)

    A.Jalkanen

    Kunnostusojituskelpoisuuteen vaikuttavat: turvekangastyyppi, lämpösumma ja puuston pohjapinta-ala. Kts. vaikka Googlesta haku ”kunnostusojituskelpoisuus” niin tulee esiin lukijoiden kuva jonka laitoin. Siinä boniteettia ei siis tarvitse määrittää.

    Rukopiikki

    Boniteetti ilmoitetaan kuutiometrinä hehtaaria kohti. Tilan keskimääräinen boniteetti antaa hyvän kuvan tilan puutuotoskyvystä.

    Tomperi

    Onkohan nuo sateliitit kalibrpoti niin hyvin että absoluuttisessa tarkkuudessa ei taaphdu virhettä, onko ojikko vai muuttuma vai turvekangas,  kun päätökset tehdään keskiarvojen perusteella eikä ole syyytä arssinoida mitään, välittää kustannuksista saako katetta

    A.Jalkanen

    Jos haluttaisiin esimerkiksi tehdä kunnostusojitushankkeiden suunnittelua, kohdealueen metsistä todennäköisesti tiedettäisiin jo kasvupaikkatyypit ja puuston ikä aiemmasta metsävaratiedosta. Lämpösumma tiedetään myös. Laserkeilaus on tarkempi kuin satelliittikuva, mutta kumpi tahansa varmaan antaisi riittävän tarkan arvion puuston pohjapinta-alasta. Nyt tiedettäisiin jo kohtuullisella varmuudella, kannattaako alueen ojat kunnostaa eikä tarvitsisi harppoa koko aluetta läpi maastossa. Lisäksi korkeusmalli kertoo mihin ojat kannattaa laittaa ja kulkeeko vesi. Maastotyössä voitaisiin tarkistaa vielä niitä turvekangastyyppejä, kairaamalla puuston kasvua,  vesiensuojelurakenteiden sijoittelua ja mitä muuta sitten tarvitaankaan.

    Tomperi

    Anateeksi virheet kirjoituksessani aikaisewmmassa viestissä, tarkoitin juuri sitä, että kun on ollakko vai eikö olla muuttumasta kun ei oikein kunnolla kehity turvekangasta… ojan varsilla puusto ja ojan välit vaatimattomat… keskiarvo passovvaa kyllä puun koossa ja sitten ihmetellään etttä jos tuhkalanotus….  kauheen vaatimattomista lähtökohdista idetään kannattavana toimintana liitteisiisi viitaten…eikö rahalla voisi olla järkevämpiäkin käyttökohteita?

    Niin etäpä siniheinä? näkyykö se laserkeilauksessa?

     

    isaskar keturi

    Tiheäpulssisella laserilla näkee ojien kunnonkin – onko enää ojaa? Onko oja täynnä vettä? Tai onko ojat kunnossa, vaan metsä ei kasva?

    Nostokoukku

    Onpa laserkeilaus kehittynyt valtavasti meikäläisen työajoista. Muutama vuosi sitten siitä oli käytännössä apua saman verran kuin harakasta sian tapossa. Voiko sillä laserilla polttaa jo tukkoiset ojat auki?

Esillä 10 vastausta, 121 - 130 (kaikkiaan 232)