Syksyistutuksia ei kai yleisesti neuvota tehtäväksi routivalle maalle. Onko entinen turvesuo tässä mielessä routivaa maalajia? Istuttaisitteko mäntyä elo-/syyskuussa?
En istuta syksyisin nykyisin mitään, siinä vaan siirtää talven riskit taimitarhalta itselle. Joskus istutin syksyllä, jotta kevään työurakka helpottuu. Routimisen tietää varmimmin seuraavana keväänä, olettaisin turvesuolla turvepaakkujen vähemmän nousevan, kuin routivalla kivennäismaalla.
Oliko sitä istutettavaa turvesuota tarkoitus muokata jotenkin? Itse olen istuttanut suurimman osan kivennäismaista syksyllä, mutta turvemailla olen antanut mättäiden painua talven yli ja istuttanut vasta keväällä.
Turvemättäät painuvat herkemmin kuin raskaammaan maan mättäät, koska se myös lahoaa. Jos mahdollista, pitäisi jokainen kauhallinen myös tiivistää painamalla.
Joskus esim pellonmetsityksessä maata muokattiin kyntämällä mielellään kolmisiipisellä auralla – mahdollisimman järeällä,- varhot ja sitten, jos kalustoa on, paripyörillä tiivistää ne kyntösiivut, koska niiden alle / väliin jää helposti onkaloita, joissa puunjuuret helposti homehtuvat ja myyrät pääsevät tekemään myyräntyötä juuristossa.
Myös turvemaalla syntyy varsinkin syksyllä ”Roustetta”, joka repii taimia ylöspäin.
Kyse on siis entisestä turpeenottoalueesta, jota ei ole tarkoitus muokata ennen istutusta. Kilpailevaa pintakasvillisuutta ei käytännössä vielä ole.
Istutan loppukesästä ja alkusyksyllä sen takia, kun metsitystukihakemuksen käsittely kestää kesään, ja metsittämistä ei saa aloittaa ennen kuin hakemus on ratkaistu. Toisaalta tarkoitus on kasvattaa suurin osa taimista itse kesän aikana. Talvehtimisriskin siirto taimitarhalle ei siten onnistu. Lisäksi olisi tarkoitus saada metsitys valmiiksi ja tuki maksuun jo syksyllä. Mutta eihän se mukavaa ole istuttaa syksyllä 30-40 tuhatta taimea, jos routa ne nostelee. Itselle tuntuisi, ettei tuollainen turvemaa olisi ihan pahinta routimaan.
Jos alueella on hyvä kuivatus eli ojat kunnossa, kokeilisin istuttaa syksyllä jos se on omien töiden järjestämisen kannalta parempi. Kuinka paksulti turvetta on jäljellä? Kävisin keväällä istuttamassa uudelleen ylös nousseet taimet. Toinen strategia olisi istuttaa loppukesällä harvaan ja keväällä väleihin lisää taimia.
Jos työvoimaa on omasta takaa, mikäs siinä. Jakaisin urakan kahtia syksyyn ja kevääseen edellä kuvaamallani tavalla eli jokaiselle alueelle istutetaan kaksi kertaa. Lisäksi ostaisin taimet tarhalta onnistumisen varmistamiseksi.
A. Jalkanen: Alueen vesitalous on kunnossa. Turpeen paksuus on ottotoiminnan päätyttyä 20-40 cm. Ostan luultavasti osan taimista taimitarhalta ja osan kasvatan itse. Olen puolenkymmentä vuotta kasvatellut taimet itse, kokemukset ovat olleet hyviä. Kun kastelun on saanut automatisoitua, niin taimien kasvatus on yllättävän vaivatonta. Vesi tulee järvestä, sähkö aurinkokennoilla ja kastelujärjestelmänä on Gardenan Micro Drip varustettuna ajastimella.
KeMeRat: Saarisavotta on aloitettu. Verotussyistäkin se on jaettava usealle talvelle. Hankin tarkoitusta varten pienen Branson 2500 -traktorin, ja metallimies-serkun kanssa rakenneltiin pieni vetävä kärry kuormaajalla. Ajettiin puuta mantereelle siten, että varsinaisen kärryn perään oli kytketty kaksi mönkijän tukkikärriä. Näin paino jakautui vähän isommalle alalle. Jäätä oli tänä talvena senteissä paljon, mutta tuolla järvellä jään laatu oli huono.
Motolle puiden kaataminen ei onnistunut. Moton ”vierailu” ajoittui huonoon aikaan, lunta oli yksinkertaisesti liikaa. Vastaavasti moto pystyi siitä valtaojan päältä ronkkimaan puita pikkusen pidemmältä kuin mikä oli kuvitelma. Motokuskin arvion mukaan kaatamatta jäi n. 30 m3 koivuja. Täytyy yrittää korjata ne poltinpuuksi.
Plantek 81F-kennoja tuli hankittua. Niitä ei ollut varastotavarana, vaan joutui tilaamaan tehtaalta. Pienin tilattavissa oleva määrä oli 1 lava, jossa on 378 kennoa. Aiemman taimiharrastuksen tiimoilta on n. 150 kennoa, ne taitaa olla kaikki 64:sia. Laskin, että tuon kennomäärän täyttäminen turpeella ja siementen istutus yksitellen ottaa aikaa noin viikon. Seitsemänpäiväisen viikon. Aamusta iltaan.
Turhauttavinta metsityshankkeessa on ollut odotella metsitystukihakemuksen käsittelyä. Mitään kun ei saa tehdä ennen kuin päätös on annettu. Olisin tuhkalannoittanut alueen jo nyt talven aikana. Nyt homma menee vähän vaikeamman kautta. Kun syksyllä on aikomus istuttaa, niin joutuu suunnittelemaan tuhkanlevityskalustolle ajolinjat ja jättää ne tässä vaiheessa istuttamatta. Tuhkan suhteen kävi tuuri kun satuin kysymään tuhkaa paikalliselta voimayhtiöltä. He kun ajavat sitä kaatopaikalle ja joutuvat maksamaan siitä jätemaksua. Teettivät tiedusteluni jälkeen tuhkasta analyysin ja se oli lannoitteeksi kelpaavaa. Lupasivat ajella sitä mulle suonlaitaan 200 tonnia. Levitys suunniteltu tehtäväksi lähitilan kalkinlevityskalustolle. Lannoitukselle tulee hintaa murto-osa siitä mitä lentolevitys ostotuhkalla olisi maksanut.
Omat kokemukset ja havainnot tuotantoalueen roustevauriosta ovat olemattomia. Pintaturve elää omilla mailla vain pienellä alueella siellä täällä. Sellainen paikka saattaa olla päisteputkien vuoksi muokattu alue tai kallio on heti turpeen alla. Jos turvetta on tuollainen määrä niin enpä usko suurempia hankaluuksia taimien turpeessa pysymiseen liittyvän. Tosin ene ole syksyllä istuttanut vaan keväällä ja alkukesästä suoraan muokkaamattomaan turvekenttään.
Erään ehdotuksen tuon esille, lähinnä niihin jälkihoitotöihin. Istutusrivit suoriksi ja vakio riviväli. Tällainen mahdollistaa mönkijän tai sen mini-traktorin käytön rivivälien vesakon ja heinän murskaamisessa. Tulet säästäämän viikkotolkulla tulevissa hoitotöissä. Kelfrillä on vasaramurskain 120 ja 150 leveänä, voin suositella kokemuksesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.