Ei se turve käytännössä ole uusiutuva. Kun turve on kaluttu pois, alueen jatkokäytöstä päättää sen omistaja. Aika harvoin omistaja ”istuttaa suolle uudet turpeen taimet” ja ennallistaa suon niin, että 6000 vuoden kiertoajan kuluttua voidaan taas nostaa uudestaan uusiutunutta turvetta.

Suo muuttuu usein muuksi alueeksi. Ei tehdä mitään, otetaan viljelykäyttöön, riistapelloksi, lintukosteikoksi, metsitetään..eli ei turve yleensä samalla alueella uusiudu.

Aina kun alue on kaluttu tyhjäksi, siirrytään uuteen paikkaan ja hävitetään uusi suo, eikä vanha uusiudu.

Jos maankäyttötapa muuttuu ja suo lakkaa olemasta suo, on on kyse maankäyttömuodon muutoksesta. Ei Mannerheimintien asfaltointikaan tarkoita sitä, että puu ei olisi uusiutuva luonnonvara. Tai metsän raivaus pelloksi, jota mm. Hollannissa on innokkaasti tehty.

”Ei Mannerheimintien asfaltointikaan tarkoita sitä, että puu ei olisi uusiutuva luonnonvara.”

Kyllä puu siinä Mannerheimintiellä on käytännössä uusiutumaton.

Samoin turve on turpeennostoalueella uusiutumaton, ellei olosuhteita järjestetä luontaiselle uudistumiselle soveliaiksi.

Ei Brasiliakaan oikein saisi hakata pois sademetsiä pelkästään sillä perusteella, että puu on uudistuva luonnonvara. Pitää uudistaa tai järjestää olosuhteet niin, että on mahdollisuus uudistua, jotta se on oikeasti uudistuva.

Uutta turvetta kasvaa meillä lähinnä ojittamattomilla soilla joita on jotain neljä miljoonaa hehtaaria (?) ja lisäksi ennallistuvilla ojitusalueilla joita ei kunnostusojiteta, näitä ehkä 0,5 milj. hehtaaria lisää? Jäljellä olevasta suoalasta siis karkeasti ottaen puolet kasvaa uutta turvetta ja toinen puoli menettää sitä. Siispä jos turvetaseeseen lasketaan mukaan turvepeltojen ja metsäojitusalueiden turpeen menetys ja märkien soiden metaanin tuprutus, ollaan turvemaaperän suhteen kyllä miinuksella. Tulos (uusiutuvuus) siis riippuu aivan siitä mitä lasketaan mukaan.

Jos 10 ha nostoalue, turvetuottajalla omaa suojelualuetta 20 000 ha.