En kyllä Jovain ymmärtänyt purkaustasi.  Epäilemättä ymmärryksessäni on vikaa.  En kyllä ole ymmärtänyt tutkimustuloksiakaan, jotka kertovat jatkuvan kasvatuksen hyvästä kannattavuudesta, kun käytettävissä olevat historiatiedot kertovat aivan toista.

En siis ”ihannoi” mitään menetelmää vaan valitsen sen, joka käytettävissä olevan kokemuksen perusteella antaa parhaan tuloksen.  Totta on, että ostajat hinnoittelevat päätehakkuupuun harvennuspuuta arvokkaammaksi.   En ole liike-elämässä koskaan havainnut sellaista piirrettä, että ostaja maksaisi jostain ylimääräistä.  Tässäkin tapauksessa päätehakkuupuu on ostajalle arvokkaampaa.  Siksi siitä maksetaan enemmän.

Eikös me juuri pystykauppaa harjoiteta.  En ymmärrä mitä tarkoitit.  Ja kantorahatulojakin tulee tilille mukavasti.

Parhaan taloudellisen tuloksen tietenkin antaa se, että metsänomistaja omatoimisesti myy puuta vuosittain pieninä erinä ja maksaa nolla euroa veroa. Eli puun pyynnit ovat vuosimenojen suuruiset ja elanto hankitaan muualta.

Minulla ainakin on männyn konekylvöstä erittäin hyviä kokemuksia karuilla mailla. Ei puhettakaan, että kannataisi jotain muuta alkaa värkätä. Tulee tuhansia taimia hehtaarille ei tarvitse muuta kuin harventaa ryppäät ja myöhemmin taimikon hoito. Mitään heinääntymistä en ole havainnut, kun olen käynyt alueet varhaisperkaamassa. Taimia rittää myös hirville, vaikka syömisjälkiä ei kovin paljon ole, kun metsäutotielle on näköyhteys.

Timppa en minäkään ole huomannut että, ostaja maksaisi jostain ylimääräistä. Mutta sen olen huomannut, että ostaja kyllä estää ostamasta, eli rajoittaa puun ostoa, vaikka muuta väitätkin.

Ei puuta ostava klusteri niin hölmö ole, että ostaisi puut ja palvelut metsänomistajalta. Kyllä ne palvelut ovat klusterin omaa tuotantoa, jotka sitten maksatetaan metsänomistajalla ja ovat osa (hyvin) tuottavaa metsäklusteria, jossa metsänomistajien edunvalvonta on vähäistä. Mutta ompahan sitäkin enemmän vasemmiston ja järjestöjen edunvalvontaan ja etuuksien jakoon erikoistunut Sampo.

Jätkältä hyvä toteamus 😉

Nykyisin yhtiöiden ostamat leimikot ovat vaikkapa 80-lukuun nähden kahtiajakautuneita. Toisaalla saavat tarjouspyyntöjä pienikuvioisista erikoishakkuista (joihin luen myös jatkuvan kasvatuksen hakkuut ja liian aikaisin tehdyt ensiharvennukset) ja toisaalla on saatavissa hoidettujen metsien tasapuustoisia väljennyksiä ja uudistushakkuita. Eipä tarvitse olla kovin matemaatikko, että ymmärtää kummista yhtiöt maksavat paremmin. Siinä sitten ihmettelee naapuri, että ”puusta” saikin toinen paremman hinnan. Storan idea määritellä pystykaupan puunhinta korjuun jälkeen on yksi esimerkki, mihin ollaan menossa. Storan mallissa vaan yhtiön pitäisi ottaa ihan todellista riskiä ja pystyä määrittelemään ennen hakkuuta korjuukustannus.

Ja mitä tulee kuusentaimikon käyttämiseen laitumena, en kyllä voi suositella. Kun kuuset on vähänkin suurempia, eläinten sorkat rikkovat pahimpaan lahon leviämisaikaan juuria. Mennävuosina tuli eräällekin isännälle tippa linssiin, kun karjan laitumena ja eläinten lannoittamana ollut kuusikko ensiharvennettiin -> 55% meni ylilahona hakkeeksi suurinpiirtein euron kantohinnalla. Osa kuusista oli viimeiseen latvaleikkaukseen asti sydänlahoa.