Keskustelut Metsänomistus Tulipas "tilaa" uudistamiseen.

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 231)
  • Tulipas "tilaa" uudistamiseen.

    Merkitty: 

    Lukasin Mtk mietteitä nykymenosta.

    Jotain huolentynkää metsän uudistuksesta.Ennen piti uudistaa samoin tein kun aukko oli hakattu.

    Nyt riittää kun 10-25 v päästä kasvaa ”jotain”.aivan sama mitä.

    Näin pohjosen asukille käy enempi kuin hyvin.

    Se mikä pistää miettimään.Ostanpa palstan pohjosesta ja pistän sileäksi ja jätän siihen.

    Ketä toiminta palvelee?.

  • Jovain

    Valmista ei kuitenkaan ole tullut, paremminkin on menty äärimmäisyydestä toiseen. Lieneekö perin kotimaisella änkyröinnillä vaikutusta, poikkeamiset tuomitaan jyrkästi. Kivuliasta se on harsinnastakin luopuminen ollut. Mutta myös väkisin ja pakolla, niin kuin metsälaki opettaa. Kivuliaita ne ovat muutostarpeet tälläkin hetkellä olleet.

    Edistymistä kuitenkin on tapahtunut. Siinä mielessä metsälakia on avattu oikeaan suuntaan.  Suositukset riittäisivät. Vastuulliset metsänomistajat toimivat kyllä oikein. Vapaus saa olla ja pitääkin olla, mutta jos valvontaa ja sanktioita kaivataan, niin väärinkäytökset ja keinottelu ovat tuomittavia. Valvonta ja toiminnan rajoitukset sille puolelle, ei kaikkia koskevaksi? Näinhän se lähtökohtaisesti on tälläkin hetkellä.

    Jovain

    Se on pitkä aika isältä pojalle tai jopa pojan pojalle. Rinnastettuna metsänhoitoon se on kuta kuinkin sama aika, eikä yhden sukupolven aktiiviaika siihen riitä. Hyvissä olosuhteissa se on mahdollista, mutta yleensä tiliin tarvitaan seuraava sukupolvi ja heikommissa olosuhteissa sitäkin kauemmin.

    Avohakkuussa korjuun ja metsänviljelyn ja sen jälkihoidon kustannukset/työmäärä, ovat kohtuuttoman korkeat ja tuoton odotus on kohtuuttoman pitkä. On syytä ottaa huomioon uhratut panokset ja aikaan saatu nollatulos, joka sivuutetaan vasta metsän kiertoajan loppupuolella. Tilin saamiseen menee näin hyvinkin aikaa isältä pojalle ja jopa pojanpojalle, eli kolmanteen sukupolveen.

    Ainakin tämän kirjoittaja lohduttautuu sillä, että pitää metsänsä peitteisinä ns. kovina kasvatus metsinä. Hoidetut peitteisinä kasvatettavat metsät kasvavat aina puita ja ne puut ovat pääasiassa arvopuita ja ovat hyödynnettävissä 10 – 20 vuoden välein toistuvina hakkuina. Avohakkuut ja metsänviljely jäävät näin vähemmälle, mutta ovat nekin väistämättä edessä, metsän tuotto- ja uudistumiskyvyn hiipuessa.

     

    Tolopainen

    Tulos riippuu siitä miten korjuu tehdää, kun katsoo noita ensiharvennuksen  kantohintoja ei tiedä itkiskö vai nauraisko ja mitä myyjän päässä liikkuu, joka noilla hinnoilla puuta myy. Minä en ainakaan möisi noilla nykyhinnoila yhtään kiintoa ensiharvennusta pystykaupalla. Kaadan  puut vaikka moottorisahalla maahan ennekuin lahjoitan noilla hinnoilla ja annan tehdä leveät tieurat korjuuta varten, jossa menettää rahaa.

    MaalaisSeppo

    Harvalla on niin pieni tila, että joku sukupolvi jää kokonaan ilman hakkuutuloja aukkohakkuuseen perustuvassa puuntuotannossa.

    Isommilla tiloilla jaksollinen kasvatus turvaa jokaiselle sukupolvelle paremmat tulot, jos toimitaan järkevästi. Järjettömästi toimien ei mitään kasvatusmenetelmää voi laittaa paremmuusjärjestykseen.

    Jovain

    Ei se aikajana siitä miksikään muutu, olipa sitten pieni tai iso tila. Jaksollisessa tuotto jää sinne kierron loppupuolelle tai päätehakkuuseen. Siihen mennessä ei ole muodostunut muuta kuin kuluja.

    Jatkuvassa puupääomaa (lähinnä tukkia) ja sen tuottoa voidaan käyttää hyväksi pitkin kiertoaikaa ja sen metsänhoidon työt ja kustannukset jäävät vähäisiksi. Se ei voi olla vaikuttamatta katteeseen.

    Ongelma kuitenkin on puun hinta ja korjuun kustannukset, joka sekin ohjaa avohakkuille. Se on heti kymppi pois puun hinnasta (Ay vaatimus). Puhumattakaan hankinnasta, jolla saat korjuun tehdä ilmaiseksi.

    kuusessa ollaan

    Vähän häiritsee näissä jatkuvan peitteisyyden kannattavuuden keskusteluissa se, että puhutaan vain kuvikohtaisesta puun tuotosta. Pitäisi käytännössä puhua myös tilakohtaisesta puuntuottamisesta. Jos eri ikäisten kuvioiden suhde on sopiva, jokaiselle sukupolvelle tulee sekä ensiharvennusta, että uudistusta. Ja jatkuvan peitteisyyden 10-15 vuoden kiertoajan voi huoletta unohtaa, pitäisi puhua kyllä 20 vuoden kiertoajasta vähintään. Se tarvitaan, että välikerroksen puut varttuvat järeiksi, lisäksi yhtälailla ja jopa pidempään kestää syntyneiden taimien varttuminen kuitupuukokoisiksi (eli 40 vuotta). Onhan niitäkin harvennettava, jotta niiden kasvukunto ja yhteyttävä pinta-ala säilyy riittävänä.

    Tässä mielenkiintoinen tutkimus Ruotsinkielentaitoisille: http://www.skogforsk.se/kunskap/kunskapsbanken/2016/laggallring-av-tall-ar-bast-for-bestandet-och-ekonomin/

    AY-liike ei enää kyllä vaikuta millään tavoin puun kantohintaan, nykyisten tehtaiden henkilöstökulut ovat todella pienet suhteessa lopputuotteeseen.

    Gla

    Jovain: ”Ei se aikajana siitä miksikään muutu, olipa sitten pieni tai iso tila. Jaksollisessa tuotto jää sinne kierron loppupuolelle tai päätehakkuuseen. Siihen mennessä ei ole muodostunut muuta kuin kuluja.”

    Niin, millä tasolla asiaa tarkastellaankaan. Oletetaan tilan pinta-alaksi 3 ha. Jatkuvassa kasvatuksessa puulla kestää vähintään yhtä kauan, käytännössä kauemmin kasvaa tukiksi kuin jaksollisessa. Kasvatuksesta aiheutuvat kulut siis viivästyy vähintään yhtä paljon. Tämä fakta kuitenkin piilotetaan siihen, että tehdään pelkkiä harvennuksia luontaisesti syntyneeseen puustoon viljelyn keinoin aikaan saatuun päätehakkuupuuston sijaan. Ihan yhtä hyvin voisi tarkastella kolmea hehtaarin kokoista eri ikäistä jaksollista kuviota samanaikaisesti. Hakkuut tehdään yhtä usein eli kassavirta on yhtä tasainen. Kannattavuuden ratkaisee kulujen ja tuottojen suhde aikaan sidottuna, joten kassavirran tasaisuuden perusteella ei voi asiasta päätellä yhtään mitään.

     

     

    Tolopainen

    Hankintatyön verovähennykset eivät suosi jatkuvaa kasvatusta, kun kuitupuun hinnasta saaa puolet verottomana, mutta tukin hinnasta vain 15% eli tukista saa verojen jälkeen 40€ kiinto ja kuidusta n.30€, ja aikaa menee lähes kolminkertainen määrä kasvattamiseen. Ensiharvennuksen jälkeen sijoitettuna tuo raha tuottaa paremmin kuin  metsä, koska puunhinta on jatkuvassa laskussa, mutta ulkopuoleta ostetun työnhinta nousee. Parhaan tuoton metsästä saa myymällä pois.

    Jovain

    Metsälaki ei kuitenkaan rajoita noudatetaanko jaksollista vai jatkuvaa ja se on hyvä asia. Kommenteista päätellen, nuoremmille metsänomistajille jatkuva kasvatus on kuitenkin vieras malli, jota eivät ole käytännössä kokeneet. Ei jatkuvaa tarvitse lähteä erikseen perustamaan. Kyllä ne metsät ovat jo olemassa, minne jatkuvaa voidaan soveltaa.  Johan jaksollisessakin painopistettä ollaan siirtämässä yläharvennuksiin väljennyksiin jne. Toinen on tuo Ay liikkeen osuus ja sen vaikutus kantohintaan.

    Sehän tiedetään, että pystykaupassa ei ole voitu edetä metsänomistajien toivomalla tavalla. Sitä hallinnoivat metsäosastot ja konemiehet.  Ja koska hankintakaupassa metsänomistajan tavoitteet eivät ole voineet toteutua, olisi hyvinkin luontevaa, että hankintakauppa lakkautetaan ja siirrytään pystykauppaan. Saadaan aikaiseksi aito kilpailu ja metsäomistajat pääsevät tienaamaan korjuun kustannuksilla.

    MaalaisSeppo

    Jatkuvan kasvatuksen on todettu antavan heikomman taloudellisen tuloksen kuin jaksollisen. Tällöin on oletettu, että jaksollisessa kasvatuksessa huolehditaan myös uudistamisesta.

    Jos metsänomistaja ei halua huolehtia aukkohakkuun jälkeen uudistamisesta, olisi pitkässä juoksussa parempi hänen valita jatkuva kasvatus. Tätä tällainen omistaja ei kuitenkaa tee, vaan haluaa rahat heti näppiinsä ja viis veisaa jatkosta.

    Siispä jatkuvan kasvatuksen valitsevat uskossaan väkevät jälkipolvienkin etua ajattelevat metsänomistajat. Huom painotus kohdassa uskossaan väkevät.

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 231)